Erkin luomublogi

Tämä blogi on siirtynyt

2011-03-30T13:49:00.000-07:00

Olen siirtänyt tämän blogin Wordpress alustalle. Vanhat kirjoitukset ovat vielä täällä, mutta olen siirtänyt ne myös uuteen blogiin, joten voitte linkata suoraan sinne.

www.organic-finland.com/wp/blog in English
www.organic-finland.com/wp-fi/blog in Finnish
erkinluomu.luomusalonki.fi in Finnish

luomusalonki.fi

Pro Luomu

2011-03-25T14:18:00.000-07:00

Tällä viikolla on ollut kotimaisella luomurintamalla vilkasta. Tiistaina perustettiin pitkän punneruksen tuloksena luomualaa kehittämään Pro Luomu ry ja vieläpä varsin vaikuttavalla kokoonpanolla. Keskiviikkoisilla luomupäivillä oli Hanasaaren auditorio täynnä ja itsekin istuin osan aikaa rappusilla. Luomualalla on nyt eteenpäinmenemisen meininki, joka toivon mukaan tulee näkymään lähivuosina alan rajuna kehittymisenä ja kasvuna myös Suomessa. Uutisena mainittakoon sekin, että Marja Nuoran syksyn ja talven puurtamisen tuloksena julkaisimme - ministeriön tuella - neljä eri esitettä ja kaksi raporttia sekä Sampsa Heinosen laatiman Toimialaraportin, jotka ovat nyt ladattavissa sivuiltamme ilmaiseksi. Esitteitä voi lisäksi ostaa meiltä omakustannushintaan kaupoissa ja erilaisissa tilaisuuksissa jaettavaksi. Otimme siis hiukan varaslähtöä ja teimme sitä työtä, joka varmaankin jatkossa tapahtuu Pro Luomun puitteissa.

Pro Luomu ry:n perustava kokous alkamassa.

Pro Luomun syntyminen on monien asioiden ja kehityskulkujen ja monien ihmisten puurtamisen tulos. Tänä talvena työjuhtana on ollut varsinkin Marja-Riitta Kottila, joka toimi Luomustrategiatyöryhmän nimittämän "Luomualan organisoitumistyöryhmän" puheenjohtajana. Prosessin yhtenä lähtöpisteenä voidaan pitää myös BioFach messuja helmikuussa 2009. Olimme saaneet Sirkka-Liisa Anttilan houkuteltua paikalle - ensimmäisenä suomalaisena maatalousministerinä, joka on koskaan käynyt BioFachissa - ja kävimme siellä hänen kanssaan keskustelun, jonka pääviestinä oli, että suomalaisen luomualan olisi syytä organisoitua, jotta ministeriöllä olisi alalla keskustelukumppani ja joku jonka kehittämistoimia voisi tukea. Otimme kopin ja lähdimme kehittämään asiaa Sampsa Heinosen keksimällä Luomutalli työnimellä. Runsas kaksi vuotta myöhemmin Pro Luomu ry on nyt perustettu. Nyt odotetaan tietysti, että Ministeri ja ministeriö omalta osaltaan ottavat kopin ja lähtevät mukaan luomualan voimakkaaseen kehittämiseen ja mm Jorma Ollilan johtaman maabrändityöryhmän 50% luomutavoitteen toteuttamiseen. Elintarvikeketju on nyt järjestäytynyt Pro Luomun taakse, eikä vain nimellisesti, vaan merkittävällä omalla panostuksella. On aika unohtaa epäilykset ja ryhtyä toimeen kaikilla rintamilla!

Pro Luomu ry:n puheenjohtajaksi valittu SOK:n Ilkka Alarotu kertoi
Luomupäivillä näkemuksistään luomumarkkinoiden kehittymisestä.

Pro Luomu ry:n perustajajäsenet ovat MTK, SLC, Luomuliitto, Siipikarjaliitto, Biodynaaminen yhdistys, SOK, Ruokakesko, PTY, Pajuniemi, Krunex, Ikaalisten Luomu, Ristorante Gastone, Kurmakka - Organic Food, Helsingin Yliopiston Ruralia instituutti. Nyt vaan kaikki muutkin kynnelle kykenevät liittymään jäseneksi!

Poliittisella puolella luomulla on kaikkien puolueiden tuki ja suitsutus, jonka odotetaan realisoituvan siten, että seuraavaan halitusohjelmaan saadaan Pro Luomu ohjelma, jonka puitteissa saadaan merkittävä panostus luomun kehittämiseksi koko suomalaisessa elintarvikeiden arvoketjussa. Nyt on valjastettava käyttöön parhaat kotimaiset voimat ja resurssit ja otettava oppia niistä luomun kehittämisohjelmista, joita meitä edellä olevissa maissa on jo toteutettu. Isokaan raha ei auta jos tehdään vääriä asioita. Uskon, että suomalainen kuluttaja on valmis luomun suureen tulemiseen, tavanomainen elintarvikealakin alkaa lämmetä asialle ja on järjestäytynyt Pro Luomun taakse - nyt on enää toimeenpanon aika. Onnea suomalaiselle luomulle!

Vuoden Luomutuotekilpailun voittivat KKK-Vihanneksen luomukurkku
ja Nokian Panimon luomuolut. Makulakun luomulakritsa sai kunnia-
maininnan.

IFOAM EU SGOP

2011-03-11T02:14:00.000-08:00

Osallistuin tammikuun lopulla 2-päiväiseen IFOAM EU-ryhmän SGOP kokoukseen. Kokouksen tiimoilta olisi paljonkin kirjotettavaa - mikä näkyy siinä, etten ole sitä saanut tätä ennen aikaan - mutta ehkä täytynee taustoittaa:

IFOAM eli International Federation of Organic Agriculture pitäisi olla luomua aktiivisesti seuraavalle ainakin nimenä tuttu. IFOAM on luomualan kansainvälinen katto-organisaatio, jolla on sekä järjestö että yritysjäseniä joka puolelta maailmaa. Jäsenen ei tarvtse olla puhtaasti luomualan toimija, kunhan pitää luomun kehittämistä tärkeänä ja haluaa olla sitä tukemassa. Suomesta IFOAM:in jäseniä ovat tällä hetkellä vain Luomu-liitto ja Kurmakka - Organic Food Oy (=Organic Food Finland). Suomesta on kansainvälisesti verrattuna erittäin vähän jäseniä IFOAM:issa - toivoisin, että kaikki, joille luomu on merkittävä osa toimintaa, littyisivät suoraan Ifoamin jäseniksi - oli sitten järjestö tai yritys. Joka tapauksessa perustettavan Pro Luomun ensimmäisiä päätöksiä tulisi olla liittyminen IFOAMin jäseneksi.

IFOAM on ns NGO eli non-governmental organisation ja keskeisin työkalu sille, ettei luomun määrittely siirry kokonaan viranomaisille ja lainsäätäjille mm EU komissioon ja USA maatalousministeriöön ja luomun ulkopuolisille intressitahoille. IFOAM:n yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on määritellä mitä luomu on ja tarkoittaa. Tätä tarkoitusta se toteuttaa ylläpitämällä luomun perusstandardia (IFOAM basic standard). Kaikki yksityiset ja lainsäädännölliset standardit noudattavat pääpiirteissään IFOAM:in perusstandardia. Luomun määrittely on siirtynyt lainsäädäntöön, mutta on ehdottoman vaarallista, jos luomun määrittely ulkoistetaan viranomaistyöksi ja poliitikoille. Alan on pystyttävä edelleen itse määrittelemään, mitä luomu on.

IFOAM on myös pyrkinyt aktiivisesti luomustandardien harmonisointiin ja keskinäisten vastaavuuksien tunnustamiseen silloinkin kuin säännöissä on eroja. Tätä varten on perustettu erillinen organisaatio, IOAS (International Organic Acreditation Service), joka akreditoi yksityisiä tarkastuslaitoksia. Lisäksi IFOAM:illa on loputon määrä lobbaus- ja verkottumistehtäviä kansainvälisellä tasolla (FAO, Codex Alimentarius jne), joilla luomua yritetään viedä kansainvälisesti eteenpäin. IFOAM:in päättävä elin on 3 vuoden välein pidettävä yleiskokous. Seuraava pidetään 2011 IFOAM konferenssin yhteydessä syys-lokakuussa Etelä-Koreassa. Turkki lobbaa itselleen 2014 tapahtumaa.

IFOAM EU Group

Ifoamin EU- ryhmä on Ifoamin alueellinen yhteistyöelin, jossa ovat automaattisesti jäseniä kaikki IFOAMin eurooppalaiset jäsenet. IFOAM EU-ryhmästä on muodostunut eurooppalaisten luomualan järjestöjen ja toimijoiden merkittävin yhteistyöelin ja ennenkaikkea lobbauselin suhteessa EU:uun. IFOAM EU ryhmällä on pysyvä toimisto Brysselissä ja sillä on 10 vakituista työntekijää ja se toimii noin 560.000 euron budjetilla, josta tosin vain 25% on yksityistä rahoitusta alan toimijoilta. Kukin maa kattaa alan laajuuden suhteessa osansa omarahoitusosasta - normaalien IFOAM-jäsenmaksujen lisäksi. Sen tärkein tehtävä on siis seurata ja vaikuttaa EU-lainsäädäntöön ja toimintaan siltä osin kuin se vaikuttaa luomualaan. EU ryhmällä on 30 hengen hallitus ja 7 hengen johtokunta (executive board). IFOAM EU Groupin Johtaja on saksalainen Marco Schlüter ja puheenjohtaja Christopher Stopes Iso Britanniasta. Suomesta johtokunnassa on Luomu-liiton Elisa Niemi ja varajäsenenä Mikko Rahtola. Ifoam EU-ryhmällä on omat kotisivut: www.ifoam-eu.org.

IFOAM EU ryhmän alaisuudessa toimii ns sektori ryhmiä (sector group = SG), joista SGOP (Sector Group Organic Processing) lienee merkittävin. SGOP:ia johtaa saksalaisen AOEL toiminnanjohtaja Alex Beck. SGOP:n tehtävä on seurata ja vaikuttaa nimenomaan luomualan valmistavia yrityksiä koskeviin asioihin ja vaikuttaa EU-groupin kannanottoihin niiden osalta. SGOP:n kokouksissa, joita on noin 5-6 vuodessa osallistuu 5-7 hengen ydinjoukko, jossa on parhaiten edustettuna Saksa, Ranska, Hollanti ja Belgia ja EU Groupin toimisto. Itse olen osallistunut kokouksiin noin kerran vuodessa pysyäkseni alan kehityksessä ajan hermolla. Välillä olen pystynyt tuomaan kokouksiin myös omaa panostani, mutta suurelta osin asiat ovat keskieuroopplaisilla konkareilla niin hyvin hallussa, että asioihin on vaikea ottaa kantaa. Pääasia, että pääsee jyvälle siitä, mistä keskustellaan ja mitkä asiat ovat ”tulossa”. Asialistalla on useimmiten alalle hyvinkin merkittäviä asioita, jotka tulevat ainakin minulle uusina. Olisin hämmästynyt, jos virkamieskunnan ulkopuolelta (tai sisäpuoleltakaan) Suomessa löytyy kovinkaan montaa ihmistä, jotka ovat ko asioista perillä. Mielelläni kuulisin, keitä he ovat. Joka tapauksessa olisi tärkeää, että näihin kokouksiin osallistuttaisiin säännöllisemmin myös Suomesta.

Kokous se on luomukokouskin...

Monien muiden heikkouksien ohessa myös erittäin huono kansainvälinen verkottuminen on suomalaisen luomualan keskeinen heikkous. Hiukan kärjistäen, emme tiedä Suomessa uusista luomua koskevista säädöksistä ennenkuin ne ovat Eviran ohjeissa, puhumattakaan, että pystyisimme vaikuttamaan. IFOAM EU ryhmän kautta toimiminen on keskeinen kanava sekä saada ajankohtaista tietoa muuten kuin virkamiestemme kautta ja myös vaikuttaa osaltamme päätöksiin ja tietenkin myös antaa panoksemme luomualan kehittämiseen eurooppalaisella tasolla. Suomalaisen luomualan ei pitäisi jättäytyä virkamiestemme tiedonmurusten ja tavanomaisten etujärjestöjemme varaan, vaikka niidenkään merkitystä ei pidä väheksyä. Kaikkia kanavia pitäisi käyttää:

Tietenkin on vaikutettava kotimaisiin virkamiehiimme ja poliitikkoihin ja siihen millaista viestiä viedään Suomen virallisena kantana Brysseliin (nyt kannat taidetaan muodostaa ”virkamiestyönä”). Tämä taktiikka kuitenkin ontuu, kun emme tiedä mihin ajankohtaisiin asioihin pitäisi ottaa kantaa, koska emme tiedä mitä on tekeillä.
On vaikutettava kotimaisiin etujärjestöihin (MTK, ETL, PTY jne) ja kantoihin, joita ne vievät Brysseliin. Luomu ei kuitenkaan niille ole keskeinen teema, eivätkä intressit aina ole yhteneväiset luomualan intressien kanssa. Ja jälleen pitäisi tietää, mihin pitäisi ottaa kantaa.
Voidaan vaikuttaa suoraan Brysseliin ennenkaikkea parlamentaarikkojemme kautta. Mutta jälleen sama juttu - tieto. Tieto ei juurikaan kulje sieltä tänne päin.
Eli tiedon saanti on avain vaikuttamiseen! Se voidaan ratkaista tehokkaasti vain olemalla mukana eurooppalaisilla luomualan foorumeilla. Silloin voidaan tulla aikaisessa vaiheessa tietoiseksi siitä, mitä alalla on tapahtumassa, mihin pitäisi ottaa kantaa ja siten olla tuomassa keskusteluun suomalaista näkökulmaa, erityiskysymyksiä ja asiantuntemusta. Ja silloin voidaan hyödyntää sekä luomualan omat lobbauskanavat - ennenkaikkea IFOAM EU ryhmä - ja kohdat a-c) yllä. Jos tiedetään mitä on tekeillä, voidaan vaikuttaa useita kanavia pitkin siihen, mitä muut tahot vievät eteenpäin Suomen kantoina.

Kokoustamisen ohessa kävimme tutustumassa Herzbergerin luomuleipomoon,
joka on 25 M€ liikevaihdollaan Saksan toiseksi suurin luomuleipomo.

EU-tasolla vaikuttamisen merkitys on vieläpä kasvamassa Lissabonin sopimuksen vaikutuksesta. Itse en ole tämän asian asiantuntija, mutta nämä taitaa olla niitä asioita, joista jokaisen EU-kansalaisen pitäisi olla jollakin tavalla tietoinen - mutta ei ole. Joka tapauksessa Lissabonin sopimus on siirtänyt päätöksentekoa entistä enemmän Brysseliin, mikä lisää siellä tehtävän lobbauksen ja vaikuttamisen merkitystä. Euroopan Parlamentti on tullut mukaan päättämään maatalousasioista ja niinmuodoin myös luomua koskevista asioista.

Suomen huono edustus liittyy tietenkin alan vähäisiin resursseihin Suomessa ja luomualan organisoitumisen puutteeseen yleensä. Asia korjautunee jos luomuala saadaan järjestäytymään Pro-Luomu aloitteen taakse ja alalle saadaan uusi koko alaa edustava järjestö, joka ottaa myös tämän roolin kantaakseen ja jolla myös on siihen resurssit. Joitakin mahdollisuuksia näyttää olevan myös toiminnan rahoittamiseen EU:n kautta. Asian voisi tietysti hoitaa myös ”konsulttityönä”, jos alalla on intressiä ja ymmärrystä kattaa toiminnan kustannukset. Koska Euroopankin tasolla alalla on joka tapauksessa resurssipula, on riittävällä aktiivisuudella melko helppo päästä kohtuullisen ajan sisällä vaikuttavaan asemaan, mm tuottamaan alan kannanottoja. Kannanottojen kirjoittajalla on tunnetusti keskimääräistä paremmat mahdollisuudet muokata kannanottoa mieleisekseen.

Yritän seuraavassa valottaa muutamia teemoja, joita tämänkertaisessa Ifoam SGOP kokouksessa käsiteltiin. Kokouksen asialista on julkinen.

Tegut supermarket ketju on satsannut jo vuosia
vahvasti luomuun ja mm omistaa yllämainitun
Herzbergerin leipomon.

- Expert group

EU Komissio on nimennyt Organic Expert Groupin, joka on uusi alan asiantuntijaelin ja vaikutuskanava. Pysyviä jäseniä on 13 ja tällä listalla ei ole yhtään suomalaista. Varallaololuettelossa (62 henkilöä) on Suomesta Pentti Seuri. Sen sijaan siellä on molemmilla listoilla IFOAM EU ryhmän jäseniä. Ryhmä toimii asiantuntijaelimenä komissiolle sen valmistellessa muutoksia luomulainsäädäntöön. Asiantuntijaryhmällä on myös mahdollisuus esittää arvioitavaksi muutoksia mm luomuasetuksen hyväksyttyjen aineiden listoille, mikä oikeus aikaisemmin oli vain jäsenmailla. Tämä saattaa tuoda listoille uutta dynamiikkaa, mikä sieltä on tähän asti puuttunut. Joka tapauksessa tätä ala on pyytänyt vuosia ja nyt se on toteutunut - yksi kokous on takana. Tällä hetkellä on nimetty alaryhmät lannoiteasioille ja rehujen sallituille lisäaineille. Syksyllä nimetään alaryhmä jatkojalostukselle (processing) EG:llä on jatkossa merkittävä vaikutusmahdollisuus luomulainsäädäntöön.

En lähde tässä yksityiskohtaisesti käymään läpi kaksi-päiväisen kokouksen aiheita - silloin tämä ei tulisi koskaan valmiiksi. Mutta joitakin aihepoimintoja, joista keskustelua käydään:

- Luomuelintarvikkeiden vamistuksessa pääpaino on ollut aineissa - siis raaka-aineet, lisäaineet ja teknologiset apuaineet. Sen sijaan prosessointimenetelmistä on puhuttu vähemmän. Onko elintarviketeollisuudessa käytössä valmistusmenetelmiä, jotka pitäisi kieltää? Yksi tällainen on nanoteknologia, josta halutaan luomussa selkeästi irtisanoutua.

- Luomutuotteista löytyvistä jäämistä käytiin pitkä keskustelu. Elämme maailmassa, jossa Etelä-mantereen pingviineissäkin on myrkkyjäämiä. Miten sitten luomutuotteetkaan voisivat olla täysin puhtaita? Analyysitekniikan kehittyessä jäämiä löytyy lähes mistä vain, eikä siksi voida pitää kiinni jäämien 0-toleranssista. Tämä on todettu Keski-Euroopassa jo vuosia sitten ja alan järjestöt ovat kehittäneet omia kriteerejään sille, miten paljon mm torjunta-ainejäämiä luomutuotteissa voi olla ja mihin toimenpiteisiin ryhdytään kun niitä löytyy. Tunnetuin ja laajimmin käytetty tällainen kriteeristö on saksalaisen BNN:n ohjeet. Tarkoituksena on IFOAM EU Groupin puitteissa tuottaa eurooppalainen ohjeistus, tavoitteena yhtenäistää nyt syntyneet kansalliset käytännöt. Jatkossa tavoitteena on kerätä yhteinen eurooppalainen datapankki, johon kerätään tulokset kaikista luomutuotteiden analyysituloksista. Tavoitteena on päästä mekaanisesta 0,01 ppm rajasta siihen, että voidaan tilastollisesti päätellä, mikä on normaalia "taustasaastuntaa" ja mikä väärinkäytöksestä johtuvaa. Sivumennen sanoen, tämä ei koske vain "ulkomaita" vaan myös suomalaisia luomutuotteita. Mm suomalaisesta luomukaurasta on vuosien varrella havaintoja klormekvattijäämistä. Uskottavuutemme kannalta on oleellista, että olemme näissäkin asioissa mukana, sen sijaan, että päivitellään täällä muun maailman saastuneisuutta ja Suomen oletettua absoluuttista puhtautta.

Myös pienemmillä luomukaupoilla on Saksassa vielä iso
merkitys luomumarkkinoilla. Taustalla paikallisen kehitysvamma-
laitoksen omistama "luomutilakauppa":

- Luomutuotteissa pakollinen alkuperämerkintä keskusteluttaa. Paitsi, että merkintätapa tällä hetkellä on ns dis-informaatiota (siis ei usein tuota kuluttajalle mitään lisäarvoa) se on johtamassa muun elintarvikelainsäädännön kautta tulevien vaatimusten takia siihen, että tuotteessa voi pahimmillaan olla 3 eri alkuperämerkintää, jotka voivat vieläpä olla keskenään ristiriidassa. Yksi esimerkki on perinteinen belgialainen suklaa, jossa luomumerkin yhteydessä lukee "non-EU agriculture". Toisaalta nytkin joillakin toimijoilla on tilanne, jossa pakkaukseen on merkittävä "EU / non-EU maatalous" koska jokin raaka-aine hankitaan sekä EU:n alueelta että sen ulkopuolelta (siis saatavuutta pelkästään EU:sta ei voida varmistaa). Tällöin yritys joutuu tilanteeseen, jossa tuotteessa on pakko käyttää molempia alkuperiä koko ajan, koska pakkausmerkintä ei muuten olisi totuudenmukainen. Siis lisätään 2% EU:n ulkopuolista raaka-ainetta silloinkin kun se ei muuten olisi tarpeellista. Aiheesta on keskusteluyhteys komissioon.

- Yksimahaisten rehussa käytettävä B2 vitamiini on valmistettu gmo:ta käyttäen, eikä sitä siis pitäisi käyttää luomussa. Gmo-vapaita B2-lähteitä kartoitetaan kiivaasti.

- Luomutuotteissa käytettävät pakkausmateriaalit ovat nousseet keskusteluun Bispenol-A keskustelun takia.

Vain joitakin puheen aiheita mainitakseni. Tästä aukeaa kokonainen maailma, johon syvällinen perehtyminen vaatisi valtavasti aikaa, ja joka ei tietenkään varsinaisesti kuulu minun toimenkuvaani. Mahdollinen EU:lta saatava rahoitus voi jatkossa muuttaa tilanneta. Mutta ennenkaikkea luomualan pitäisi Suomessa perustettavan Pro Luomun kautta aktivoitua myös eurooppalaisella tasolla.

Fulda on kaunis keskiaikainen kaupunki. Muurin takana on luostarin
luomuviljelty puutarha, jonne pääsee kasvukauden aikana tutustumaan
luomuviljelyyn.

Terveys lautasella

2011-02-28T13:11:00.001-08:00

Ykkösdokumentti: Terveys lautasellaSu 27.2.2011 klo 21.10 YLE TV1
Dokumentin voi katsoa YLE Areenasta 29.3.2011 asti.
http://areena.yle.fi/haku//uusimmat/hakusana/ykk%C3%B6sdokumentti

Jauhelihavartaat

2011-01-16T08:13:00.000-08:00

Luomujauhelihavartaat tuolla ruoka- ja juomablogissa kuvineen ja ohjeineen.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta !

2010-12-23T04:11:00.000-08:00

Olemme käyttäneet joulukortti ja -lahja-
budjettimme ostaaksemme Luonnonperintö-
säätiön kautta 1000 m2 suomalaista ikimetsää
suojeltavaksi. Lisätietoja saa
Luonnonperintösäätiön sivustolta. .

2010-12-22T01:24:00.000-08:00

MMM: Luomutuotantoa koskeville menekinedistämishankkeille ei tällä hakukierroksella myönnetä avustuksia.

Mitäköhän tästä pitäisi ajatella? MMM suhtautuu siis myönteisesti luomun kehittämiseen Suomessa ja mm Maabrändityöryhmän ehdotukseen. Vai jotakin muuta?

Kemiallisen tehotuotannon jatkaminen on vaarallinen utopia!

2010-12-20T23:42:00.000-08:00

reaktio Maaseudun Tulevaisuuden juttuun 20.12.2010 "Puolet maataloudesta luomussa olisi utopiaa".

Suomen maabrändityöryhmän tavoite, että 50% Suomen maataloudesta on luomua vuonna 2030 on vain välttämätön välitavoite siihen, että luomun osuus on 100%. Maataloutta ja elintarvikeketjua on vaarallista tarkastella staattisena ja muusta maailmasta erillisenä asiana. Kuka tahansa aikaansa seuraava ihminen ymmärtää, että vuonna 2030 toimintaympäristömme - katsottiin asiaa sitten asiaa maatalouden tai minkä tahansa yhteiskunnan osa-alueen kannalta - on täysin erilainen kuin tällä hetkellä. Ruoan tuotannon kannalta oleellisn muutos on halvan fossiilisen energian loppuminen. Nykyinen maatalous on täysin öljyriippuvainen ja tuottavuudessa viimeisen 100 vuoden aikana otetut edistysaskeleet eivät ensi sijassa johdu maataloudessa itsessään tehdyistä innovaatioista vaan halvan öljyn mahdollistamasta panosteollisuudesta - siis keinolannoitteista ja torjunta-aineista - ja teollisen logiikan käyttöönotosta jopa kotieläinten hoidossa. Vuonna 2030 tilanne on jo toinen. Öljy ei tietenkään ole loppu, mutta se on niin kallista, että on järkevämpää hyödyntää pellossa ja maatilalla tapahtuvia biologisia järjestelmiä ravinteiden kierrätykseen, parempaan hyödyntämiseen ja typen biologiseen sidontaan. Luomuviljely on jatkumoa sille vuoroviljelyjärjestelmälle, joka ehdittiin kehittää ennen kemianteollisuuden ja halvan öljyn esiinmarssia ja jonka parhaita esimerkkejä on ainoan nobelistimme A.I. Virtasen typpiomavarainen maatalous. Halpaan kemiaan perustava tehoviljely on katsottava vaaralliseksi harhapoluksi siltä kehitystieltä, jossa luomuviljely on ainoa kestävä ratkaisu maailman ruoantuotannon hoitamiseksi.

Mikä olisi vaihtoehto luomulle? Palataanko 1950-luvun tilanteeseen, jolloin keinolannoiteiden käyttöä tuettiin valtion varoista? Mikä olisi tässä tilanteessa moraalittomampaa, kun tiedämme, että loput fossiiliset polttoaineet pitäisi jättää maankamaraan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi? On moraalinen välttämättömyys suunnata maatalouden kehittämispanokset luomun kehittämiseen, jotta luomun tuottavuustasoa saadaan nostettua. Oikeastaan on hämmästyttävää, että tänäkin päivänä parhaat luomutilat yltävät samoihin tuotostasoihin kuin kemiallisetkin tilat vaikka koko maatalouden tukijärjestelmä ja ”parhaat aivot” ovat viimeiset 50 vuotta tehneet töitä pelkästään tehotuotannon kehittämiseksi. Luomua ei pidä tarkastella tilastoista vaan kehitysmahdollisuutena.

Onneksi meillä on tässä projektissa myös helpottavia tekijöitä: luomusta maksetaan lisähintaa ja sillä on kysyntää sekä meillä että muualla. Kommenttina maabrändityöryhmän asettamaan 50% tavoitteeseen sekä MTK:n Marttila että PTT:n Yrjölä ovat todenneet, että luomua voitaisiin tuottaa vain sitä tahtia kuin markkinat vetävät. Tehdään sitten ensin edes se! Voisiko MTK järjestää, että Suomen luomuala kaksinkertaistuisi vuoteen 2012 mennessä? Suomen luomusektorin ensisijainen este tällä hetkelä on kotimaisen raaka-aineen puute. Luomuviljasta on huutava pula, luomuvalkuaista tarvitaan lisää, luomutärkkelysperunaa tarvitaan moninkertainen määrä nykyiseen verattuna, luomumeijeri- ja lihatuotteilla olis nyt imua, mutta markkinaloikkaa ei voi ottaa, kun ei ole tavaraa. Jne. Suomen luomumarkkinoilla kasvaa nyt ennenkaikkea tuonti, ja osittain myös sellaisissa tuotteissa, joita Suomessakin voitaisiin tuottaa.

Ruoantuotanto tulee tulevina vuosikymmeninä olemaan valtava globaali ongelma ja olen varma, että sen ongelman ratkaisu ei ole lisää kemiaa, eikä lisää geenimanipulaatiota, ei lisää pienen kaupungin kokoisia sianlihantuotantolaitoksia, eikä lisää ydinvoimakäyttöisiä traktoreita. Ratkaisu on luonnon omien biologisten järjestelmien ymmärtämisessä ja käyttämisessä. Panostetaan siihen ja ollaan - kuten maabrändityöryhmä myös haastaa - maailman ongelmanratkaisija.

Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta toivottaa
Erkki Pöytäniemi

Teksti on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella.

Lisää maabrändipohdintaa

2010-11-30T12:58:00.000-08:00

Luomun nykytila

Tässä yhteydessä keskeisiä nykytilan mittareita ovat:

Suomen peltopinta-alasta 7,2% eli 164.000 ha on luomussa. Lisäksi Suomessa on merkittävä määrä luomusertifioituja keräilyalueita.
Luomun markkinaosuuden Suomen elintarvikemarkkinoista arvioidaan olevan 1%, vähittäishinnoin 74 M€.
Suomen luomuviennin arvon arvioidaan olevan 14 M€, mikä vastaa noin 1% Suomen elintarvikeviennistä.
Tuonnin tarkka arvo ei ole tiedossa, mutta on varmasti merkittävästi vientiä suurempi.

Luomun osuus peltopinta-alasta on eurooppalaista keskikastia, markkinoiden kehittyneisyyden osalta olemme Länsi-Euroopan hännänhuippua ja viennin osuus Suomen luomutuotannosta on merkittävä, mutta Suomen elintarvikeviennistä pieni.

Luomu maailmalla

Luomun maailmanmarkkinat ovat lähes 40 miljardia euroa (2008) ja ne ovat kaksinkertaistuneet 2000-luvulla. Markkinoista valtaosa on Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa (yht 97%), mutta luomumarkkina kasvaa nopeasti kaikkialla muuallakin, jossa on vaurastuva keskiluokka, mm Venäjällä ja Kaukoidässä. Luomun kysynnän kasvu liittyy globaaliin megatrendiin, jota tiivistetysti voi kutsua Lohas-kuluttajan (Lifestyle of Health and Sustainability) esiinmarssiksi kaikkialla maailmassa. Terveyteen, ruokaturvallisuuteen, ympäristöongelmiin ja liiketoiminnan ja kaupan eettisyyteen liittyvien kysymysten yhä kärjistyessä Lohas-kuluttaminen tulee edelleen kasvamaan. Toisaalta globaali ruokajärjestelmä äärimmäisine tehokkuustavoitteineen etääntyy yhä enemmän Lohas-kuluttajan odotuksista. Luomusertifioitu pinta-ala koko maailmassa oli 2008 35 miljoonaa hehtaaria, jossa oli kasvua 3 miljoonaa hehtaaria verrattuna vuoteen 2007.

Tehtävä Suomelle Maabrändiraportti

Luomu nostetaan Maabrändiraportissa keskeisesti esiin osana ympäristöteemaa. Tavoitteeksi asetetaan, että Suomen maataloudesta on puolet luomua vuonna 2030. Perustelut tälle tavoitteelle liittyvät toisaalta kestävän kehityksen ja puhtaan veden teemaan ja elintarvikeketjun kriisiherkkyyteen ja toisaalta kuluttajilta tulevaan kysyntään. Ostopanosten hintojen nousu voi jopa pakottaa luomuun tai luomun kaltaiseen tuotantoon. Mielikuvatasolla luomu istuu loistavasti mielikuvaan suomalaisesta puhtaasta luonnosta - tehotuotanto on luontomielikuvan kanssa ristiriidassa. Raportissa todetaan, että ”Luomutuotannon lisäämisessä kyse on ennen kaikkea suomalaisen maatalouden uuden strategisen suunnan löytämisestä”. Tavoitteena puolet tuotannosta on niin mittava, että näin täytyykin olla.

Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta

Luin vertailun vuoksi myös Valtioneuvoston selonteon ruokapolitiikasta. Selonteossa otetaan myönteinen kanta luomun kehittämiseen, mutta ei nosteta luomua strategiseksi tavoitteeksi tai keinoksi saavuttaa strategisia tavoitteita. Toisaalta selonteossa ovat keskeisesti esillä vastuullisuus, kestävyys, turvallisuus, terveellisyys, läpinäkyvyys jne. Erikseen huomautetaan, että Suomi on edelleen muuntogeenisistä lajikkeista vapaa alue - tekemättä siitä kuitenkaan varsinaisesti mitään johtopäätöstä.

Selonteossa esitettävässä tulevaisuuden visiossa vuodelle 2030 todetaan mm: ”Vuonna 2030 suomalaiset kuluttajat syövät maukasta, terveellistä, kestävästi tuotettua ja turvallista ruokaa. Kuluttajilla on kyky tehdä tietoisia valintoja.” Visiossa siis oletetaan suomalaisen kuluttajan olevan Lohas-kuluttaja.

Valtioneuvoston selonteossa ei siis ehdoteta tehotuotantoa eikä gmo-lajikkeita Suomen maatalouden ratkaisuksi. Suomalaisessa ruokapolitiikasta tavoitellaan kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen perustuvaa suomalaista elintarvikeketjua. Ongelmana on, ettei tälle tavoiteelle ole selkeitä ja yleisesti hyväksyttyjä kriteerejä. Toteamalla suoraan, että Suomi tavoittelee koko Suomen siirtämistä luomuun, kaikille olisi selvää, että Suomessa tavoitellaan kestävää kehitystä, vastuullisuutta, läpinäkyvyyttä ja eettistä toimintaa tosissaan. Ilman selkeätä sitoutumista kaikkien tuntemiin ja tunnustamiin kriteereihin selonteko jää itsestään selvien korulauseiden tasolle. Usein kuulee sanottavan, että suomalainen maatalous on muutenkin ”melkein luomua”. Tämä tulisi ottaa positiivisena haasteena ja viedä asia loppun asti - siis luomuun. Muuten ennen pitkää menetetään kotimaistenkin Lohas-kuluttajien luottamus.

Luomu ei ole missään nimessä myöskään ristiriidassa selonteon innovaatiotoimintaan liittyvien tavoitteiden kanssa. Maabrändityöryhmän raportissa todetaan aivan oikein, että luomu ”ei tarkoita teknologisen kehityksen hylkäämistä, pikemminkin päinvastoin.” Mutta se merkitsee teollisen logiikan mukaisten oikoteiden hylkäämistä ja ekologisten prosessien hyödyntämistä.

Suomen maataloudesta on puolet luomua vuonna 2030

Tavoite on erittäin kunnianhimoinen, mutta ei mahdoton. Maabrändityöryhmän ”Consider it solved” filosofialla ja koko elintarvikeketjun yhteistyöllä se on tehtävissä. Toisaalta, onko Suomella varaakaan olla luomun suhteen Euroopan perässähiihtäjä?

Maabrändityöryhmän ”Tehtävä Helsingin Yliopistolla ja MTT:lle: Luomuinstituutin perustaminen” on keskeinen osa onnistumista. Luomu ei ole valmis vaan vaatii suomalaisen maatalouden tutkimus- ja kehittämispanostuksen sirtämisen luomun kehittämiseen satotasojen nostamiseksi. Maatalouden tukipolitiikalla voidaan melko helposti ohjata alkutuotantoa luomuun. Itsestään slevää on, että geenimanipuloidut lajikkeet on pidettävä poissa Suomesta. Kuitenkin on keskeistä huomata, että tukea on ohjattava tasapainoisesti koko elintarvikeketjuun ja luomun menekinedistämiseen, jotta Suomi olisi myös luomun kulutuksen suhteen Euroopan ja maailman huippua. Tavoitteenamme ei voine olla luomubulkin vienti.

”Suomi Luomuun” tavoite edellyttää siis elintarviketeollisuuden ja päivittäistavarakaupan ja koko elintarvikesektorin aktiivista sitoutumista tavoitteeseen. 2030 valtaosan suomalaisista luomuelintarvikkeista käyttävät suomalaiset itse. Mutta Suomi Luomuun visio antaa myös valtavat mahdollisuudet kehittää suomalaisten elintarvikkeiden vientiä ja vientimahdollisuudet tukevat oleellisella tavalla vision toteutumista.

Luomuviennin mahdollisuudet

Vaikka luomumarkkinat ovat jo markkina-arvoltaan varsin suuret ja nopeasti kasvavat, ei voi sanoa että luomutuotteiden vienti olisi helppoa. Luomumarkkinoilla on muitakin ja siksi suomalaisten on löydettävä omat vahvuusalueensa.

Merkittävimmät suomalaiset luomuvientituotteet syntyvät nyt viljaketjussa: hiutalekaura, kaurahiutale, vehnäjauho ja leipä.

Toinen painopistealue on marjaklusteri - lähinnä luonnonmarjat, ja niistä tehdyt jalosteet. Kokonaisuudessaan mustikan ja puolukan vienti on arvoltaan noin 15 M€, muuta siitä luomua vain muutamia prosentteja. Luomusertifioitujen luonnonmarjojen lupaus on vielä lunastamatta.

Pitemmällä tähtäimelle luomukotieläintuotteet ottavat johtoaseman suomalaisessa luomuviennissä, kuten tavanomaisessakin viennissä nykyään. Esimerkiksi meitä luomussa paljon edellä olevan Tanskan luomuviennin arvo vuonna 2009 oli lähes 100 M€ (98,4M€) ja siitä 50% oli meijerituotteita ja 15% lihatuotteita. Siis yhteensä 2/3 kotieläintuotteita.

Tällä hetkellä erityisesti luomukotieläintuotanto on Suomessa alikehittynyttä, vaikka ennenkaikkea nautakarjatilojen siirtäminen luomuun hyödyntäisi parhaiten ja kannattavasti sekä Suomen että luomun luontaiset vahvuudet ja on yleensä tilatasolla kannattavaa.

Kotieläintuotannon alikehittyneisyyden takia suomalaisen luomun vahvuudeksi on muodostunut viljasektori. Luomukaura on ainoa merkittävä viljelykasvi, jonka tuotannossa Suomi on maailman kärkeä ja jonka tuotannossa Suomella on suhteellinen etu ja jo nyt tunnettuutta. Luomukauran tuotantoa tulisi nykyisestä merkittävästi lisätä osana luomumarkkinoiden ja -viennin kehittämisstrategiaa.

Perustelen tämän seuraavasti:

Luomun markkinaehtoisen kehittämisen merkittävä jarru on tuotannon hidas reagoiminen markkinasignaaleihin ja erityisesti kasvavaan kysyntään. Tämä on siirtymävaihevaatimuksen takia sisäänrakennettu ongelma luomussa. Teollisuuden ja kaupan suunnittelusykli on huomattavasti nopeampi. Siksi luomua on kehitettävä osittain tukivetoisesti tuotanto edellä. Luomukaura tarjoaa tähän mahdollisuuden, koska sitä voidaan viedä kannattavasti bulkkina ja myllyteollisuuden tuotteina ulkomaille. Muuta tuotantoa voidaan kehittää kysyntälähtöisesti siten, että teollisuudella on varmuus siitä, että luomupinta-alaa on tarjolla tarvittavien raaka-aineiden tuottamiseen. Luomukaura muodostaa siis puskurin, joka voidaan joko viedä tai siirtää ko peltoja kysynnän mukaisesti muuhun tuotantoon.

Koska Maabrändiraportin tavoitetaso on varsin radikaali on kaikkien elintarvikesektorin toimijoiden sitouduttava tavoitteeseen ja toimittava omalta osaltaan sen toteuttamiseksi. Pyrin seuraavassa tiivistämään näkemykseni erityisen tarpeellisista toimenpiteistä, joihin on lyhyellä tähtäimellä tartuttava:

maataloustukien on selkeästi ohjattava tuottajia siirtymään luomuun, jotta raaka-ainepohjaa liiketoiminnan kehittämiselle syntyy.
maataloustutkimuksen, -koulutuksen ja -neuvonnan on sirrettävä painopisteensä luomun kehittämiseen.
Suomen on sanouduttava irti geenimanipuloitujen lajikkeiden viljelystä ja panostettava perinteisten jalostusmenetelmien kehittämiseen.
Luomusektorin on organisoiduttava siten, että luomun kehittämisellä on selkeä koti (tähän en ota tarkempaa kantaa, koska asiaa on parhaillaan pohtimassa työryhmä, jossa itsekin olen jäsen). Yhteistyössä on oltava mukana keskeiset elintarvikeketjun toimijat.
Luomualan ketjuyhteistyötä, kehityshankkeita ja menekinedistämistä kotimaassa ja vienninedistämistä on tuettava selkeästi suuremmalla panostuksella kuin tähän asti.
Suomalaisen luomuvalvontajärjestelmän on pystyttävä jatkossa tuottamaan myös keskeiset ulkomailla vaadittavat luomusertifikaatit. Tähän viranomaisvalvontajärjestelmämme ei ole tähän mennessä pystynyt.

Mikään yksittäisen asia ei ole tässä avain, vaan tukitoimien on kohdistuttava tasapainoisesti koko arvoketjuun, jotta tuotantoa saadaan syntymään ja siirtymään teollisuuden ja kaupan kautta luomusta yhä kiinnostuneemmalle kuluttajalle kotimaassa ja vientiin. Luomustrategia ei voi nojautua pelkästään vientiin, koska vienti tarvitsee vahvan ja innovatiivisen kotimarkkinan. Näin toimiminen on ehkä selkein syy Tanskan menestymiselle luomun kehittämisessä ja siitä on syytä ottaa oppia.

Luomuviennin kehittämisessä meiltä puuttuu yleinen vienninedistämistoiminta, joka tulisi olla yksi osa uuden luomuorganisaation tehtäväkenttää. Suuret yritykset pystyvät kyllä hoitamaan vientinsä itse, kun perusasiat alalla ovat kunnossa, perustiedot luomumarkkinoista ovat saatavilla ja toimijat tekevät yhteistyötä. Vientirenkaat ovat osoittautuneet hyväksi tavaksi edistää pienempien yritysten vientiä. Viennin esteitä tällä hetkellä ovat ennen kaikkea raaka-ainepula niillä alueilla, joilla vienti on jo saatu vetämään (viljasektori, erityisesti kaura) ja hyvien vientituotteiden ja toimijoiden puute suomalaisen elintarvikeketjun muilla tyypillisillä vahvuusalueilla, ennenkaikkea kotieläintuotteissa. Kotieläintuotteiden vienti ei voi käynnistyä ennen huomattavaa tuotantomäärien kasvua nykyisestä ja alan keskeisten suurten elintarvikeyritysten aktivoitumista asiassa, josta onkin jo positiivisia merkkejä olemassa.

Teksti on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella.

Luomu-Suomi tulee

2010-11-24T01:16:00.000-08:00

Jorma Ollila kertoi eilen Ajankohtaisessa kakkosessa, etä Luomu-Suomi on yksi brandityöryhmän torstaina esitettävän ehdotuksen kärkiä. Ehdotus tullee aiheuttamaan melkoista keskustelua. Toivottavasti media tarttuu asiaan niin, ettei kaikki keskustelu tapahdu kulisseissa ja myös poliitikot ja keskeiset toimijat pääsevät ottamaan siihen kantaa.

Ollilan haastattelussa jäi liian vähälle huomiolle nimenomaan brandinäkökulma asiaan. Ryhmä lienee katsellut Suomea ulkopuolelta ja todennut - aivan oikein - että luomu sopisi loistavasti osaksi Suomen brandiä ja mielikuvia (suomalaisille itselleen se menee kyllä aika huonosti jakeluun) ja on ulkomailta katsottuna suorastaan oletusarvo. Ja toisaalta he maailmaa nähneenä tietävät, että luomu on valtava trendi, joka tulee vain kasvamaan. Luomu on osa LOHAS megatrendiä, jossa kuluttajat kokevat voivansa tehdä vastuullisia valintoja maailmassa, jossa oma terveys, ympäristön tasapaino ja etiikka tuntuvat olevan jatkuvasti uhattuna. Niin kauan kuin näitä ongelmia ei pystytä ratkaisemaan - mikä ikävä kyllä ei ole näköpiirissä - tulee LOHAS trendi kasvamaan. Eräiden arvioiden mukaan Suomessakin lähes 30% kuluttajista on Lohas-kuluttajia.

Ollilan työryhmän ehdotus on järkevä siis nimenomaan brandi- ja mielikuvakehittämisen näkökulmasta. Asiahan ei liity vain elintarvikkeisiin vaan Suomi-brandin luomiseen, mikä tukisi kaikkea muutakin elinkeinotoimintaa Suomessa - ei vähiten mm matkailua. Mutta brandin takana täytyy olla todellisuutta. Suomalaisen luomun nykyinen tila ei lähellekään riitä lunastamaan tuollaista brandilupausta - olemmehan Länsi-Euroopan hännänhuippuna luomumarkkinoiden kehittyneisyydessä ja pinta-alakehityksessäkin olemme jääneet huippukastista. Matka kärkeen on siis pitkä. Mielikuviin ei myöskään sovi muutenkin huono sijoittuminen ympäristöasioita koskevissa maavertailuissa.

Toisaalta luomu voisi oikeasti olla elintarviketuotannossa se paradigmamuutos, jolla elintarvikeketjun aiheuttamia valtavia ympäristö- ja eettisiä ongelmia voidaan alkaa ratkaista. Tarvitaan "vain" todellista panostusta tutkimiseen ja kehittämiseen.

Ollila mainitsi työryhmän tavoitteeksi, että 50% Suomen elintarviketuotannosta (maataloudesta?/ kulutuksesta?) olisi luomua vuonna 2030. Tavoite olisi kansainvälisestikin erittäin kunnianhimoinen - muissa Pohjoismaissa tavoitteet taitavat olla 20% luokkaa. On itsestään selvää, että tavoite on täysin realistinen ja toteutettavissa - jos ei huomioida, että kaikkien keskeisten toimijoiden (lue ihmisten) koko elintarvikeketjussa tulisi sitoutua siihen. Ehkä luovutamme luomubrandin mieluummin mm pohjoismaisille naapureillemme ja tuomme tarvitsemamme luomuruoan sieltä. Sikäläisillä luomuohjelmilla on takanaan todellista näyttöä onnistumisesta.

Brandityöryhmän raportti jukistetaan torstaina. Odotamme jännityksellä sen tarkempaa sisältöä ja siitä seuraavaa keskustelua.

Jälkikommentti:
Niille, joille asia ei ole muutenkin selvää: tuo luomun luovuttaminen muille oli sarkasmia, enkä tietenkään ole sitä mieltä. Totta kai Suomi luomuun ja uskon, että ajatukselle kyllä löytyy kannatusta yllättävistäkin suunnista. Tämä brandiryhmän ulostulo on suomalaiselle luomulle poikkeuksellinen mahdollisuuksien ikkuna, joka tulee yrittää kaikin tavoin hyödyntää. Nyt koko elintarvikeketjun tulee järjestäytyä tuon vision taakse ja ryhtyä toteuttamaan sitä!

Teksti on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella.

Pohjolan Luomu hakeutui konkurssiin

2010-11-15T23:06:00.000-08:00

Sinänsä harvinaista Suomessa, että mikään luomualan yritys pääsee etusivulle (MaTu 15.11.2010). Ikävä kyllä uutinen on luomualalle surullinen, sillä jo 1997 BioFach messuilta alkanut Pohjolan Luomun ja sen edeltäjäyrityksen pioneeritarina päättyi ainakin tältä erää. Konkurssi on aina raskas pala yrittäjälle - varsinkin kun kyse on vastuullisesta liiketoiminnasta, jolla tässä tapauksessa on ollut keskeinen rooli luomualan kehittäjänä Suomessa.

Uutinen on tietysti huono ja helposti siitä voisi päätellä, että luomulla menee huonosti ja että siihen ei kannatakaan satsata. Tällainen johtopäätös olisi kuitenkin täysin väärä. Pitemmällä aikavälillä Pohjolan Luomun taloudellinen epäonnistuminen osoittaa kuinka vaikeaa luomuviljakauppaa on hallita kannattavasti pienillä pääomilla. Tämän syksyn perspektiivillä se kertoo siitä, ettei liiketoimintaa voi tehdä jos ei ole myytävää. Luomuviljaa ja erityisesti luomukauraa kylvettiin tänä vuonna liian vähän ja päälle päätteeksi tuli huono sato.

Luomukauran osalta olemme toistamassa 2006-7 tilannetta, jolloin luomukaura myös loppui kesken. Sen jälkeen hinnat menivät jyrkästi ylös, sitten tultiin taas alas ja nyt ollaan jälleen menossa ylös. Tällainen vuoristorata ei ole kenenkään edun mukaista, eikä siinä oikein kukaan pysty tekemään kannattavaa liiketoimintaa.

Mitä sitten voitaisiin tehdä? Vaikka tämä kuullostaakin suureelliselta, tarvitaan "kansallinen luomukaurastrategia". Suomalaista luomukauraa on muodossa tai toisessa myyty kaikille mantereille. Luomukaura on ainoa maataloustuote, jossa Suomi voi olla maailmanlaajuisesti niin merkittävä tuottaja, että pystymme jopa vaikuttamaan hintatasoon. Mutta se edellyttää alan strategista yhteistyötä. Sanomattakin on selvää, ettei sellaista ole ollut. 2003 Suomi oli maailman suurin luomukauaran tuottaja 27000 hehtaarilla niukasti Kanadaa edellä. 2009 tilanteessa Suomi on pudonnut 22000 hehtaarilla neljänneksi tai viidenneksi (Saksan, Kanadan, Ruotsin taakse) ja ainoana merkittävänä luomukaurantuottajana vähentänyt tuotantoa! 2010 luomukauraa kylvettiin enää 16500 hehtaarilla. Koko tänä aikana luomukauramarkkinat ovat Euroopassa ja muualla maailmalla kasvaneet - joskin laman aikana hitaammin - ja Suomen osuus koko potista on pienentynyt. Koko ajan siis kuluttajat eri puolilla maailmaa syövät kasvavia määriä myslejä, kaurapuuroa, kaurakeksejä jne. Olemme todella hukkaamassa mahdollisuutemme!

Miksi sitten olen edelleen sitä mieltä, että luomukaura olisi suomalaisille mahdollisuus. Voidaanhan kauraa viljellä etelämpänä suotuisemmissa olosuhteissa. Tässä yhteydessä on kaivettava esiin kansantaloustieteestä suhteellisen edun periaate. Saksalainen viljelijä saa luomukaurasta keskimäärin suuremman sadon kuin suomalainen virkaveljensä - ja paremman hinnankin. Kuitenkin suotuisammissa olosuhteissa on vielä kannattavampaa kasvattaa jotakin muuta ja jättää kauran viljely reunamaille. Mutta hintapiikin aikana Keski-Euroopan paremmillekin maille kannattaa kylvää kauraa. Kansallisen kaurastrategian ydin täytyy siis olla estää hintapiikit. Se edellyttää tietenkin myös sitä, ettei hinta saa päästä notkahtamaan niin alas, ettei kauraa kannata viljellä. Toinen kulmakivi täytyy olla varmuusvarasto.

Hillitsemme siis eteläisten kollegojemme luomukauranviljelyhaluja parhaiten viljelemällä sitä itse riittävästi ja myymällä sitä kohtuulliseen hintaan. Mielellään jalostettuina elintarvikkeina, mutta jonkin verran myös viljana. Pitämällä varmuusvarastoa voimme taata jatkuvan toimitusvarmuuden ja sillä tavalla estää hintapiikkejä ja auttaa muita unohtamaan kauranviljely.

Miten tähän tilanteeseen sitten pääsisimme? Oleellista on päästä vuoristoradalta pois. Ensi keväänä täytyy viljellä luomukauraa niin paljon kuin mahdollista tietoisena siitä, että se hintapiikki, joka on syntymässä ei ole kestävällä pohjalla. Ensi vaiheessa tuottajien pitäisi myydä 2011 sadosta luomukauraa kohtuuhinnalla ja koko ketjun pitäisi myös pystyä varmuusvarastoimaan sitä. Toisessa vaiheessa teollisuuden ja viljakauppiaiden pitäisi maksaa tuottajille kohtuuhintaa vielä sittenkin kun hinta esimerkiksi Saksassa on taas romahtanut. Sitten pitää edelleen viljellä luomukauraa mahdollisimman paljon (vaikka hinnat ovat liian alhaalla), koska 2012 sitä kylvetään Saksassa vähemmän, koska hinta ei enää sikäläisiä tuottajia kiinnosta. Ja sen jälkeen viljellään luomukauraa edelleen mahdollisimman paljon ja viedään sitä kannattavasti eri muodoissaan. Luomukauran kulutus maailmalla kasvaa vääjäämättä. Jos pystymme luomaan luotettavan tarjonnan, niin voimme saada luomukaurasta itsellemme todellisen leipäviljan. Aika yksinkertainen strategia?

Unohtamatta tietenkään kotimaista kulutusta. Suomessa luomun markkinaosuus kaurahiutaleessa on 6% - Tanskassa ja Sveitsissä noin 30%. Mahtuisi sitä luomukauraa siis Suomeenkin.

Luomukaura on Suomelle aito vahvuus. Luomu on tällä hetkellä Suomessakin monella tavalla myötätuulessa ja henki luomun suhteen on hyvä. Luomukaurasta tulisi rakentaa alan toimijoiden yhteistyönä suomalaisen luomun selkäranka.

Musta Pekka etsii lähiruokaa ja luomua

2010-11-05T03:53:00.000-07:00

Tämän päivän Maaseudun Tulevaisuudesta sattui silmään ilahduttavan poikkeuksellinen ilmoitus otsakkeella "Etsimme lisää suomalaista lähiruokaa!" Heillä on kuulemma ylituotantoa teollisesti pakatusta ruoasta, jota jo on kaikilla muillakin. Toivottavasti he löytävät Suomesta vielä oikeaa ruokaa!

K-Supermarket Mustapekka sijaitsee Helsingissä Mäkitorpantiellä ja on ollut jo pitkään tunnettu mm luomua suosivasta linjastaan.

Vastuullista luomua

2010-10-27T01:11:00.000-07:00

Osallistuin eilen Tekesin Sapuska ja Symbio ohjelmien yhteiseen seminaariin: "Vastuullisuus elintarvikealalla - sanoista tekoihin" yhtenä yritys-tapauksen esittäjänä. Seminaarin aineisto tulee myöhemmin Tekesin sivuille.

Oma osuuteni oli paremminkin luomun esille tuonti vastuulisuuden näkökulmasta enemmän kuin Organic Food Finlandin esittely - toki senkin tein. Huoleni oli, että muuten luomu sivuutetaan seminaarissa vaikka luomu nimenomaan on vastuullisuus-valinta elintarvikealalla.

Pääpuhujat edustivat maataloustutkimusta, kauppaa, markkinointia ja bioteknologiaa:

Juha-Matti Katajajuuri, MTT - Vastuullisuuden mittaaminen elintarvikeketjussa – esimerkkinä elintarvikkeiden jalanjäljet
Lea Rankinen, S-ryhmä – Vastuullisuudella kaupan tuotevalikoimiin
Mika Kuisma, Aalto yliopisto – Vastuullisuudella liiketaloudellista lisäarvoa
Raija Lantto, VTT - Bioteknologia avuksi vastuullisuuteen

Kaikki puheenvuorot olivat mielenkiintoisia, eikä tässä tarkoitukseni olekaan antaa kokonaiskuvaa tilaisuudesta. Aineistot kannattaa hakea Tekesin sivuilta ja tutustua niihin. Näkökulmani on luomu, joka ilman minuakin olisi ollut hiukan esillä, mutta aika irrallisena. Muissa puheenvuoroissa luomu tuli esille vastuullisena valintana, mutta kukaan ei oikeastaan perustellut - tai kyseenalaistanut sitä. S-ryhmän puheenvuorossa luomu tuli esille vastuullisena valintana, johon kuluttajille annetaan mahdollisuus kun S-ryhmä sisällyttää luomutuotteita valikoimaansa. Yrityspuheenvuoroissa Pramia Oyn Minja Kivinen toi esille, että heillä on kehitetty myös luomutuotteita ja FP Food Parkin esittelyssä kävi ilmi, että KKK-Vihannes on Suomen johtavia luomukasvihuonetuottajia.

MTT:n Katajajuuren esitys painottui aika paljon hiilijalanjäljen mittaukseen elintarvikeketjussa. Eri puolella maailmaa ja Suomessakin on kehitetty erilaisia hiilijalanjälkeä kuvaavia merkkejä, joista uhkaa tulla uusi kuluttajia hämmentävä merkkiviidakko. Kuitenkin on selvää, että hiilijalanjäljen mittaus ja laskentatavat ovat keskeneräisiä eivätkä kansainväliset standardit ole valmiita. Merkit eivät siis ole keskenään vertailukelpoisia. Ehkä mielekkäimpiä ovat merkit, jotka kuvaavat yritys- ja tuotekohtaisesti hiilijalanjäljen pienenemistä. Yleisesti ottaen tällaisten merkkien kehittely on melko suurien yritysten heiniä, koska pk-yrityksillä ei niihin ole varaa eikä resusrsseja. Luomuvaihtoehdon hiilijalanjäljen mittaaminen olisi erityisen haastavaa, koska tarkasteluun pitäisi ottaa koko järjestelmä - ei vain kapeasti tietyn raaka-aineen tuotantoa. Toisaalta luomuun siirtyminen on pk-yritykselle hiilijalanjäljen laskentaharjoituksia helpompi tapa tehdä vastuullinen valinta, koska luomu on järjestelmätasolla ympäristö- ja vastuulisuusvalinta. Suomessa luomua ei kuitenkaan ole juurikaan näin käytetty yritysten markkinoinnissa.

Erilaisten merkkien kanssa astutaan helposti viherpesun alueelle. Mika Kuisman esityksestä tarttuikin mukaan mielenkiintoinen Sanat/Teot matriisi (aineistosta voi varmaan nähdä kenen kehittämä se alunperin on).

Matriisi kuvaa tilannetta, jossa yritys alkaa tehdä vastuuulisuustekoja ja viestiä niistä. Jos vain viestitään vastuullisuudesta, mutta ei tehdä mitään, on kysymys viherpesusta. Jos tehdään jotakin, mutta ei viestitä, ollaan "ujo viestijä" ja kukaan ei tiedä yrityksen vastuullisuudesta. Edelläkävijäyritykset sekä tekevät että viestivät. Näitä edelläkävijöitä on Suomessa vähän. Suomalaisten helmasynti on paremminkin "ujo viestintä" kuin viherpesu. Tämä tuli mieleen myös S-ryhmän esityksen aikana. Ihmettelin, kun minäkään S-ryhmän asiakasomistajana (joka tosin käy K-kaupassa enemmän, koska siellä on parempi luomuvalikoima) en tiedä, kuinka hienoja asioita ja periaatteita S-ryhmästä löytyy. Toisaalta sama vaivaa myös suomalaisia luomuyrityksiä - tekoja on, mutta viestinnän kautta ei oikein haluta ryhtyä alan edelläkävijöiksi.

Omassa esityksessäni toin esille, että luomutuotanto on määritelmällisesti vastuullista tuotantoa: tuotetaan terveellistä "puhdasta" ruokaa, tuotetaan ympäristöystävällisesti ja luontoa kunnioittaen ja tuotetaan eettisesti. Tämä on todettu myös luomun kansainväliusen järjestön IFOAM:n periaatteissa.

Vastuullisuus ja ympäristöystävällisyys on luomussa sisäänrakennettua. Toisaalta se ei missään nimessä tarkoita, etä luomu olisi valmis, vaan sen kehittämiseen tarvitaan vielä runsaasti tutkijoiden ja muiden toimijoiden panostusta. Keskeinen ongelma on alhainen satotaso, jota voidaan kuitenkin nostaa jos asian tutkimiseen ja kehittämiseen panostetaan.

Toisaalta luomu koskee ennenkaikkea alkutuotantoa. Valmistavalle yritykselle ei välttämättä ole riittävää, että hankitaan luomutodistus ja ajatellaan, että vastuullisuusasiat ovat nyt kunnossa. Eturivin luomuyritykset maailmalla kiinnitävät runsaasti huomiota myös oman toimintansa ympäristö- ja eettisiin vaikutuksiin ja viestivät niistä aktiivisesti. Toisaalta luomuyritys, joka ei kiinnitä huomiota esimerkiksi energiaratkaisuihinsa ja toimintansa eettiseen puoleen, ei pitkän päälle ole uskottava. Tällä saralla on Suomessa kyllä hyviäkin esimerkkejä - joskaan niistä ei juurikaan viestitä - mutta myös paljon työsarkaa ja kehitettävää.

Teksti on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella.

Luomu ja terveysvaikutteisuus

2010-09-06T07:31:00.000-07:00

Jo lähes 10 vuotta sitten kun tein Finprossa Maarit Aholan kanssa "Luomukansainvälistymisstrategiaa" yhtenä kantavana ajatuksenamme oli luomun ja terveysvaikutteisuuden yhdistäminen. Molemmat voisivat olla suomalaisia vahvuuksia, ja olisi luontevaa yhdistää ne samoihin tuotteisiin. Tätä on helppo perustella, mutta kaikkien ei sitä aina ole helppo ymmärtää.

Suomi on kaunis ja puhdas maa kaukana pohjoisessa. Luontaiset edellytykset eivät ole parhaat mahdolliset maataloudelle - tai ainakin niin on helppo uskoa. Suomi ei tule tehomaatalouden keinoin pärjäämään kilpailussa - eikä suomalainenkaan kuluttaja sitä kai halua - joten kannattaisi rakentaa niiden vahvuuksien varaan, joita meillä todellisuudessa ja mielikuvissa on. Luomu tarjoaa tällaisen mahdollisuuden. Nytkin moni sanoo, että Suomessahan kaikki ruoantuotanto on luomua. Entä jos väite tehtäisiin todeksi? Markkinoilla nimittäin "melkein" ei riitä. Nyt en puhu vain viennistä vaan myös kotimarkkinoiden puolustuksesta. Kotimaisen ruoan erinomainen maine rapautuu vähitellen. "Kotimainen ruoka on maailman parasta" -hokema voidaan tehdä todeksi luomulla.

Suomalainen elintarviketeollisuus on julkisilla ja omilla varoillaan jo vuosia kehittänyt ns funktionaalisia eli terveysvaikutteisia elintarvikkeita. Vaikka niistä ei ehkä ole tullut sellaista rahasampoa kuin jossakin vaiheessa on toivottu, on onnistumisiakin jo toki ollut. Suomi on terveysvaikutteisten elintarvikkeiden markkinana johtavia maailmassa laskettuna ostoina kuluttajaa kohti. Harvaa poikkeusta lukuunottamatta nämä tuotteet eivät kuitenkaan ole olleet luomua.

Ravitsemustieteilijän ja elintarviketeknologin näkökulmasta terveysvaikutteinen elintarvike ja luomu eivät ehkä ole samaa sukua. Ensinmainittujen kehittäminen on tiukasti tiedepohjaista kun taas luomua voisi pitää jopa jonkinlaisena hömppänä - eikä luomun yhteydessä sanaa funktionaalinen kannata käyttää. Mutta yllättäen sekä luomutuotteiden että terveysvaikutteisten tuotteiden ensisijainen ostosyy on sama - nimittäin terveellisyys. Näkökulma terveellisyyteen ei ehkä ole sama, mutta joka tapauksessa kohderyhmäkin on suurelta osin sama. Ja terveys ja ruoan terveellisyys tulee kiinnostamaan enenevässä määrin maailman väestön varakkaampaa puoliskoa. Mutta hyvin usein sama tiedostavampi kuluttaja on kasvavissa määrin kiinnostunut myös elintarvikkeiden ympäristöystävällisyydestä ja eettisyydestä.

Terveellisyys, ekologisuus ja eettisyys kulkevat käsi kädessä, koska ajatteleva ihminen on kiinnostunut niistä kaikista. Siksi ei ole järkevää kehittää terveysvaikutteisia elintarvikkeita, joissa nämä muut trendit on jätetty huomiotta.

Oman näkökulmansa asiaan tuo se, että terveysväittämille on äärimmäisen vaikea saada virallista hyväksyntää. Luomu on jo pitkään ollut "köyhän miehen" terveysväittämä ja on nyt EFSA:n uusien sääntöjen vallitessa sitä vieläkin enemmän. Samalla se on "köyhän miehen" ympäristöväittämä. Molemmat asiat perustuvat luomun arvoihin ja peruslähtökohtiin, ei siihen että niitä olisi todettu kliinisillä tutkimuksilla tms.

Kehittämällä siis terveysvaikutteisia luomutuotteita vahvistetaan kuluttajalle annettavaa viestiä tuotteen kaikenkattavasta hyvyydestä. Tuotekehityksessä on entistä enemmän otettava huomioon kovien tieteellisten faktojen lisäksi kuluttajien mielikuvat. Kehitettävät tuotteet tulisi voida valmistaa myös luomuna, eli tulisi lähtökohtaisesti välttää sellaisia prosesseja, raaka-aineita ja lisäaineita, joita ei luomutuotteissa voida luomusääntöjen puitteissa käyttää. Tuotteiden tulisi myös sopeuttaa luomun mielikuviin, ns "whole food" tai "naturkost" ajatteluun.

Jo luomukansainvälistymisstrategiassa vuonna 2000 puhuimme luontaisesti terveellisistä luomutuotteista. Suomessa on paljon hienoja ja terveellisiä raaka-aineita, joiden pohjalta tuotteita voidaan kehittää. Esimerkiksi ruis ja kaura ja lukuisat luonnonmarjat. Ja meillä on maailmanluokan osaamista terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämisessä. Kyllä näillä eväillä pitäisi pystyä kehittämään menestytuotteita sekä koti- että vientimarkkinoille!

Teksti on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella.

Opintomatka Saksaan: toinen päivä

2010-06-27T12:25:00.000-07:00

Saksan fact finding matkan toisen päivän ohjelma koostui seminaarista ja illan luomuviinitilavierailusta. Saksalais-suomalaisen kauppakamarin ja German Trade and Investin puheenvuorojen tarkoituksena oli saada meidät kartalle Saksan elintarvikekaupan osalta ylipäänsä. Saksa on 82 miljoonan asukkaat ostovoimainen talous, jossa ruoka on yli 200 miljardin euron business kun huomioidaan sekä vähittäiskauppa että suurkeittiöpuoli. Vähittäiskaupassa myydään luomua 5,85 miljardilla eurolla, mikä edustaa 3% Saksan elintarvikkeiden vähittäiskaupasta. Vaikka luomutuotteet näyttäytyvät kaupassa lähinnä saksalaisina tuotteita, valtava osa luomuraaka-aineista tuodaan ulkomailta ja toki kaupassakin on ulkomailla valmistettuja tuotteita paljolti saksalaisten tuotemerkkien alla, mutta myös omilla tuotemerkeillään. Edellisenä päivänä Alnaturan myymäläpäällikkö arvio, että jopa 70% kaupan tuotteista oli tuontitavaraa vaikka lähes kaikki myydään saksalaisten tuotemerkkien alla - itse asiassa 70% Alnaturan omalla tuotemerkillä.

Saksalle luonteenomaista on tiukka hintakilpailu ja kuluttajien suuri hintatietoisuus. Vain alle 15% käytettävissä olevista tuloista käytetään ruokaan, mikä on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi ruokamaina tunnetuissa Ranskassa ja Italiassa. Lidlin tyypisten discounttereiden markkinaosuus on n. 45%, mikä on suurin luku Euroopassa. Toisaalta juuri discounttereissa on viime vuosina tapahtunut voimakkain luomutuotteiden myynnin kasvu.

Dr Alexander Beck, joka on saksalaisen luomuteollisuuden edunvalvontajärjestön AOEL:n (kuvassa jäsenyritysten logoja taustalla) koordinaattori ja saksalaisten luomualan järjestöjen BÖLW:in hallituksen jäsen, arvioi puheenvuorossaan, että viimeisien vuosien 10-20% kasvuvauhti on ollut alalle jopa liikaa ja aiheuttanut yrityksille liian nopeasta kasvusta johtuvia ongelmia. Myös luomuviljely on kasvanut Saksassa nopeasti ja on jo 5% viljelypinta-alasta, mutta saksalainen luomutuotanto ei kuitekaan ole pysynyt markkinoiden kasvun vauhdissa, mikä on johtanut tuonnin voimakkaaseen kasvuun ja toisaalta myös huijaustapauksiin, joissa esimerkiksi tavanomaista viljaa on myyty luomuna. Hintaero on niin suuri, että houkutus myös väärinkäytöksiin syntyy väistämättä. Tilannetta vaikeuttaa myös puutteet valvontaviranomaisten yhteistyössä eri EU maiden välillä.

Siten tämän hetkinen hitaamman kasvun vaihe antaa yrityksille mahdollisuuden hengähtää ja vakiinnuttaa toimintojaan. Beckin näkemyksen mukaan nopean kasvun uralle palataan kuitenkin taas kun talousnäkymät paranevat. Vaikka Saksa on Euroopan suurin luomutuotteiden markkina ja luomutuotteiden markkinaosuuskin on vaikuttava 3%, on siitä vielä pitkä matka Tanskan, Itävallan ja Sveitsin 5-7% markkinaosuuksiin. Siten kasvulle on vielä paljon tilaa.

Erilaisen näkökulman luomumarkkinoihin saimme Peter Kossytorzilta, joka on aloittanut luomukauppiaana jo 1986 - silloin vain pienellä luomupuodilla. Nyt hänellä on yksi Saksan suurimpia luomusupermarketteja (Naturwarenzentrum Dreieich n 500 m2) ja hän on voittanut Saksan parhaan luomukaupan tittelin useampaan kertaan. Hän on ns itsenäinen luomukauppias eli hän ei kuulu mihinkään luomukauppaketjuun, eikä luomutukkureiden synnyttämiin kauppojen yhteenliittymiin. Kossytorzia oli pyydetty kertomaan luomutuotteiden ostamisesta kauppoihin ja miettimään suomalaisten tuotteiden mahdollisuuksia päästä kaupan hyllylle. Hän demonstroi elävästi miettimisprosessiaan, joka lähti siitä, että hänelle, hänen henkilökunnalleen tai hänen tuttavilleen, joilta hän asiaa kysyi, ei tullut suomalaisesta ruoasta mieleen mitään. Miten voidaan myydä saksalaisille tuotteita alkuperällä, joka ei aiheuta kenellekään mitään mielikuvia? Tutkittuaan asiaa netistä, hän päätyi siihen, että suomalainen ruoka voisi olla riistaa (hirvi), poroa, kalaa tai marjoja. Kuinka näitä voisi sitten myydä Saksaan? Tarvitaan "hullu" tukkuri, joka on innostunut suomalaisista tuotteista ja on valmis puhumaan niiden puolesta.

Viimeinen puheenvuoro oli tanskalaisella Malene Aarisilla, jonka toimia tanskalaisten luomutuotteiden viemiseksi Saksaan "Bio aus Dänemark" hankkeen alla, olen seurannut vuosia. Hanketta aloiteltin jo yli 10 vuotta sitten ja Malene jakoi joitakin kokemuksiaan kanssamme. Tanskalaisten luomuviennin arvo on yli 100 M€ ja Saksa on suurin kohdemaa, mutta BaD ei suinkaan ole ollut ainoa toimija tässä kentässä. Tanskalaisten luomuviennin rakenne on hyvin erilainen kuin suomalaisen: pääpaino on liha ja meijerituotteissa, joita meiltä ei viedä lainkaan. MM suuryrityksen Arla ja Danish Crown ovat aktiivisia luomussa ja luomutuotteiden viennissä. Tuotteet painottuvat kuluttajatuotteiden puolelle, mutta kuten meilläkin, private label tuotteita on paljon. Vuosien mittaan BaD:n toimenpiteet ovat vaihdeleet etsittäessä parasta toimintamallia. Tuntumaa Saksan markkinaan on hankittu verkottumalla saksalaisten toimijoiden kanssa, järjestämällä teemakampanjoita päivittäistavarakaupan ketjuissa, pyrkimällä yhteistyöhön luomualan aluetukkureiden kanssa, osallistumalla tukkureiden sisäisiin esittelytapahtumiin jne. Tuloksia on tullut vaihtelevasti ja kaikki, mitä on tehty, ei ole toiminut toivotulla tavalla. Malene toi esiin 5 hyvin erilaista menestystarinaa, joissa menestys on syntynyt kussakin eri tavalla:
- luomukeittojen lanseeraaminen Saksaan yhteistyössä yhteistyössä saksalaisen kauppaketjun kanssa.
- viennin käynnistäminen ja hoitaminen saksalaisen agentin kautta (meijeriyritys).
- lihatuotteiden valmistaminen saksalaisen kauppaketjun private labelin alla.
- luomusikajalosteiden valmistaminen Tanskassa saksalaisesta raaka-aineesta.
- myyminen suoraan saksalaisiin erikoiskauppoihin (herkkusuklaa ja marsipaani)

Mitään yhtä onnistumisen taikatemppua eivtä siis tanskalaisetkaan ole keksineet, vaan ratkaisut ovat yritys- ja tapauskohtaisesti hyvinkin erilaisia.

Seminaarin jälkeen meillä oli hiukan ylimääräistä aikaa ja kävelimme läheiseen Frankfurtin vanhaan kauppahalliin tutustumaan sen tarjontaan. Kauppahallissa on sekaisin tarjolla paikallisia erikoisuuksia ja lähiruokaa ja maahaanmuuttajien puodeissa mitä erilaisimpiin ruokakulttuureihin liittyviä herkkuja. Itse sorruin ostamaan persialaista baklavaa - itse olen tosin tottunut pitämään baklavaa turkkilaisena herkkuna. Hallista löytyi sieltä täältä myös luomua, mm karhunlaukkapestoa, jota myös ostin kotiin, ja yläkerrasta kokonainen luomulihakauppa.

Illalla oli vielä vuorossa tutustuminen Asbach-Kretschmer luomuviinitilaan Reinin varrella. Itse viinirypäleet viljellään useilla erilaisia maalajeja ja pienilmastoja edustavilla palstoilla - kauimmainen 25 km päässä kylässä olevalta tilalta.

Kuvassa ollaan tutustumassa viinitilan kellareihin. Tässä kypsytetään punaviinit.

Lopulta päästiin maistamaan viinejä viihtyisässä yläkerran maistatusravintolassa. Tervetuliaiskuoharin lisäksi maistettiin useita eri valkoviinejä, jotka olivat hyviä mm Riesling, Pino Noir ja Pino Gris lajikkeita.

Mitä tehdään EU:n uudelle luomulogolle?

2010-06-23T00:19:00.000-07:00

EU:n uusi luomulogo - vihreä lehti, joka voitti luomulogon suunnittelukilpailun - tulee pakolliseksi 1.7.2010 alkaen uusissa luomutuotteissa. Vanhat pakkaukset voi tietysti käyttää siirtymävaiheen aikana, joten uusi logo tulee käytännössä näkyviin vasta vähitellen. Suurin kysymys uuteen merkkiin liittyen on varmaan, miten se viestii luomusta, kun siinä ei lue mitään. Toinen kysymys on, miten käy vanhojen luomulogojen? Tilanne on hiukan erilainen riippuen siitä, onko vanha merkki suomalaisen aurinkomerkin kaltainen viranomaismerkki, jolloin se ei viesti mitään lisäarvoa verrattuna EU-merkkiin, vai onko kysymyksessä yksityinen merkki. Todennäköisesti vanhat viranomaismerkit häviävät siirtymävaiheen jälkeen. Sen sijaan monet yksityiset merkit, kuten ruotsalainen Krav tai englantilainen Soil Association - jotka jo etukäteen vastustivat pakollista EU-logoa - tulevat taistelemaan olemassaolonsa puolesta ja kehittämään merkkeihinsä lisäarvoja, joilla kuluttajalle viestitään, että heidän luomunsa on parempaa kuin EU-luomu. Aika näyttää miten he onnistuvat, mutta ko maissa tullaan näkemään alan sisäistä ristivetoa sen suhteen, miten EU-logoon suhtaudutaan. Joka tapauksessa se on pakollinen ja siten se tulee niissäkin maissa pakkauksiin. Uuden logon viestinälle asettamaa haastetta on monissa maissa jo mietitty kiivasti. Nähtävästi luomulogoon voidaan yhdistää myös sen sisältöä avaavia sanoja, kuten luomu, organic, bio jne. Esimerkiksi ranskalainen luomuvalmistajien yhteistyöjärjestö Synabio on laatinut yritysten käyttöön vaihtoehtoisia tapoja käyttää EU-logoa joko yhdessä AB-logon kanssa tai yhdistettynä tekstiin Agriculture Biologique. Ranskalaiset ovat kehittäneet myös englanninkielisen Organic version vientiyritysten käyttöön.

Myös Suomessa pitäisi nopeasti miettiä, miten uutta luomulogoa Suomessa käytetään. Toistaiseksi Eviran sivuilta löytyy vain linkki yllämainitulle EU-sivulle - siis ei mitään suomeksi.

IFOAM EU-Groupin suositukset logon käytöstä löytyvät täältä.

Opintomatka Saksaan

2010-06-22T09:46:00.000-07:00

Tässä linkit Sapuska ohjelman sivuille, jossa matkaraportti ja seminaariaineisto.

http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/Elintarviketeollisuus/fi/Vuosi_2010.html

http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/Elintarviketeollisuus/fi/system/uutinen.html?id=5309&nav=Uutisia

Yritän vielä ehtiä saada oman toisen päivän selostukseni tänne.

Opintomatka Saksaan

2010-06-12T02:36:00.000-07:00

Olemme Tekesin Sapuska ohjelman puitteissa luomuaiheisella fact-finding matkalla Saksaan Frankfurtiin ja sen lähiympäristöön. Matkalle osallistuu 22 henkilöä suomalaisista elintarvikealan yrityksistä sekä Tekesistä ja Saksalais-Suomalaisesta kauppakamarista. Itse olen ollut mukana suunnittelemassa matkaa ja siihen liittyvää seminaaria yhdessä kauppakamarin ja Tekesin kanssa.

Matkan teema on otettu melko tosissaan - niinkuin pitääkin. Majoitus Frankfurtissa on kaupungin ainoassa bio- eli luomuhotellissa "Hotel Villa Orange" (ylimmäinen kuva). Tässä tapauksessa luomu todellakin tarkoittaa, että hotelli on luomusertifioitu. Hotellin johtajan mukaan tämä tarkoittaa ainakin, että kaikki hotellissa tarjottava ruoka ja juoma on luomua samoin kuin pesuaineet ja mm lakanat ja pyyhkeet. Haasteena on ollut kaikkien tarvittavien tuotteiden löytäminen muodossa, jopa sopii hotelleille. Luomuhotelleja on Saksassa ja Itävallassa BIO HOTELS tunnuksen alla yhteensä 65, mutta vain 2 on kaupungeissa olevia business-hotelleja muiden ollessa lomahotelleja. Vaikka Villa Orange on luomuhotelli, se on ennen kaikkea viihtyisä ja laadukas boutique hotelli, jossa luomu on vain osa tarjoomaa. Joka tapauksessa olemme nauttineet maukkaan luomuaamiaisen joka aamu ja tuloiltana myös luomuillallisen.

Ensimmäinen varsinainen matkapäivä käytettiin yritysvierailuihin ja ennenkaikkea jakelukanavaan tutustumalla. Ensimmäinen kohde, Obsthof am Steinberg luomutila, edusti sekä hedelmäviljelyä, että maatilalla tapahtuvaa jatkojalostusta ja suoramyyntiä. Tilan pääviljelytuote on omena, jota on useita lajikkeita, joista osa vanhoja muuten käytöstä poistuneita lajikkeita. Tilan sato jalostetaan mehuiksi, siidereiksi ja viineiksi, minkä lisäksi eräänlainen ohjelmapalvelu ja vierailijoiden - mm meidän - kestitsiminen muodostaa merkittävän osan toimintaa. 85% tilan tuotteista myydään tilalta suoraan ja tila työllistää 5 kokoaikaista ja 5 osaaikaista henkilöä. Mehut, siiderit ja viinit, jotka olivat yhden lajikkeen tuotteita, olivat erinomaisia, samoin kuin lounas, joka nautittiin käynnin päätteeksi. Lopuksi maisteltiin ja vertailtiin kolmea eri lajiketta mansikoita.

Loppupäivä oli jakelukanavatutustumista. Tegut on alueellinen supermarket-ketju, joka on jo vuosia satsanut luomuun ja ketjun myynnistä on jo noin kolmannes luomua. Tämän voi suhteuttaa esimerkiksi siihen, että kuuluisassa amerikkalaisessa Wholefoods ketjussa, jolla on liike myös Lontoon Kensington High Streetillä, ei luomun osuus ole sen suurempi. Myös tanskalainen Coop ryhmittymään kuuluva Irma ketju pääsee samoihin lukemiin. Kiersimme Offenbachin Komm kauppakeskuksessa sijaitsevan Tegut liikkeen huolella läpi. Kuten kuvista näkee, luomutuotevalikoima on kattava. Myös tuoteryhmissä, joissa luomua ei ole saatavissa, on ympäristö ja eettiset kysymykset huomioitu. Esimerkiksi kalatiskiltä ja kalajalosteista löytyi MSC sertifioituja tuotteita. Myös luomukalaa oli luonnollisesti saatavissa, mutta vain viljelty kala voi olla luomua. (Tegut kuvat juustotiskiin asti)

Kävimme katsastamassa myös viereisen Liwell reformikaupan. Reformikaupat vastaavat meikäläsittäin lähinnä luontaistuotekauppoja, mutta Saksassa niissäkin on runsaasti elintarvikkeita, jotka ovat pääsääntöisesti luomua. Tämä oli poikkeuksellisen suuri reformikauppa, mutta ilmeisesti tälläkin puolella suuremmat yksiköt on trendi.

Seuraavaksi oli vuorossa Frankfurtissa Hedderichstrassella sijaitseva Alnatura-liike, joka edustaa ketjun suurimpia yksiköitä. Liikkeen valikoimaan kuuluu tuoretuotteiden lisäksi n 6000 tuotenimikettä, joista 70% Alnaturan omalla merkillä.

Alnaturasta löytyi myös suomalaisia luomutuotteita eli Porvoossa valmistetut luomulakut, joita Saksassa löytyy sekä Terrasana merkin alla että Makulaku tuotemerkillä. Luomulakritsa ja sen vienti mm Hollantiin, Saksaan ja Englantiin on osa omaa tarinaani, sillä luomulakritsa kehitettiin yhdessä Makulaku Lakritsan kanssa 1996-97 minun aloitteestani ja hoidin sen viennin 2006 saakka.

Alnaturan vieressä oli Rewen supermarketti, joka myös käytiin katsastamassa. Sielläkin luomutuotevalikoima ja sen esillepano oli vaikuttava, jos vertailukohtana on suomalainen vastaavan kokoinen supermarketti. Toisena teemana oli hyvin esillä lähiruoka, joka myös suurelta osin on luomua.

Kauppavierailujen jälkeen vierailimme Suomen Frankfurtin kunniakonsulin lakiasiaintoimistossa, jonka katolta oli hienot näkymät Frankfurtin kattojen yli.

Illallinen syörtiin aitofrankfurtilaisessa ravintolassa ja pääruokana oli vääjäämättä sikaa. Ravintolan erikoisuus äpfelweis - frankfurtilainen omenaviini - oli aamuiseen kokemukseen verrattuna lähinnä huonosti valmistetun kotiviinin tasoa.

Julkaisen tämän ensimmäisen päivän osuuden nyt ja jatkan toisen päivän kokemuksilla tilaisuuden tullen.

Suomalainen ruoka -puhdasta ja parasta - totta vai tarua

2010-05-06T13:53:00.000-07:00

Keskustan kansanedustaja Anne Kalmari järjesti eilen 5.5.2010 Eduskunnan Pikkuparlamentin kansalaisinfossa paneelikeskustelun, johon hän oli kutsunut minut yhdeksi panelistiksi. Muut panelistit olivat kokki Hans Välimäki, joka on tunnettu Chez Dominiquen keittiömestarina, Kotilieden ruokatoimittaja Marja Malinen, Ruokatiedon toiminnanjohtaja Tiina Lampisjärvi ja keskisuomalaisen Pro ruokakulttuurihankkeen vetäjä Leena Pölkki. Ennakkoon ajatellen Hansille oli varmaan ajateltu provokaattorin roolia. Minulle suomalaisen luomun viejänä oli kai ajateltu suitsuttajan roolia. Sitä roolia en kuitenkaan ottanut. Perimmiltään luomua viedään, koska se ei Suomessa kelpaa.

Yritän seuraavassa hiukan muistella, mistä keskusteltiin ja mitä tuli sanottua - muiden sanomisia on vielä vaikeampi muistaa kuin omiaan. Keskustelu alkoi Anne Kalmarin alustuksella, jossa hän - hiukan yksinkertaistaen - toi esille muiden maiden maatalous- ja elintarviketuotannon epäkohtia ja toisaalta suomalaisen ruokaketjun erinomaisuutta ja hienoja pyrkimyksiä.

Itse olin panelistina viimeisenä, jolloin omia ajatuksia on hiukan vaikea pitää koossa kaikkien muiden puheenvuoroja kuunnellessa. Otsikon kysymykseen vastaukseni on joka tapauksessa selvä: tarua. Tietenkin voidaan varmaan sanoa, ettei Suomessa ole globaalin ruokasysteemin pahimpia ylilyöntejä, mutta se ei johdu siitä, että me olisimme parempia kuin muut, vaan siitä, että Suomi on tässäkin suhteessa syrjässä ja pieni. Mitään tietoista pyrkimystä pitää Suomalainen elintarviketuotanto erossa tehotuotannon kauheuksista ei ole ollut - päinvastoin - mutta syrjäisyytemme ja pienuutemme takia emme - monien suruksi - ole päässeet nauttimaan tehotuotannon iloista. Joka tapauksessa suomalaista maataloutta on määrätietoisesti viety 1950-luvulta lähtien väärään suuntaan - siinä ei ole vain onnistuttu yhtä hyvin kuin joissakin muissa maissa. Anne Kalmarin alustuksesta voidaan toki nostaa positiivisena asiana se, että hänellä näyttää olevan pyrkimys kehittää sellaista ruokaketjua, jossa tuo otsikon taru olisi totta. Mielestäni sellainen kehitystyö täytyy kuitenkin lähteä tosiasioista - ei siitä, että nykytilannetta kaunistellaan.

Suomessa on se poikkeuksellinen tilanne, että krittistä ruokakeskustelua käydään hyvin vähän. Meillä sitä, että suomalainen ruoka on puhdasta, parasta ja turvallisinta toitotetaan yksimielisesti kaikista mahdollisista kanavista: viranomaiset, poliitikot, etujärjestöt, viranomaiset, tutkijat ja asiantuntijat ja kaiken huipuksi media toistavat kaikki samaa mantraa, jolloin kuluttajaparallakin on hyvin vähän ainesta ajatella muuta kuin että se olisi totta. Näin ei muualla Euroopassa toki ole, vaan ruokakeskustelu on hyvinkin kriittistä ja mielipiteet heterogeenisiä, jolloin myös kuluttaja pakotetaan miettimään sitä, mihin uskoa. Yhtenä selityksenä tähän lienee suomalaisten lyhyt historia kaupunkilaisina ja kansan homogeenisyys. Lähes kaikilla keski-ikäisillä on jonkinlainen kytkentä maaseudulle ja kaikki ovat lapsuudessaan ja nuoruudessaan käyneet maalla sukulaisia tai tuttavia auttamassa heinätöissä. Tämä synyttää luonnollisesti lojaalisuutta, joka vasta nyt on katkeamassa. Myös viljelijöiden keskinäinen lojaalisuus on valtavaa, eivätkä esimerkiksi luomuviljelijät suostu puhumaan viljelymenetelmänsä paremmuudesta ollakseen mollaamatta naapurin tavanomaisesti viljelevää isäntää. Kuluttajapuolella tilanne on kuitenkin muuttumassa nopeasti, kun suhdetta maaseutuun ei välttämättä ole, eikä sellaista maaseutua, johon voisi olla suhde, ole enää olemassa. Sitä romanttista 1960-70-luvun maaseutua, joka elää keski-ikäisten mielikuvissa ei enää ole.

Itse olen espoolaissyntyisenä kaupunkilais-agronomina voinut tarkastella ruokaketjua osittain ulkopuolisena. Agronomikoulutuksen saaneena ja ruokaketjussa toimineena ymmärrän kuitenkin kohtalaisesti, miten maatalous ja koko ruokaketju toimii. Ruokaketju on kuitenkin erittäin monimutkainen kokonaisuus, jonka vuorovaikutussuhteita on vaikea ymmärtää. Eilen, kuten joskus aikaisemminkin, tuli mieleen, että asioihin kriittisesti suhtautuvan kokin tai keittiömestarin on kuitenkin oman koulutuksensa pohjalta vaikea kohdistaa kritiikkiään tehokkaasti oleelliseen. Hans Välimäen mielestäni parhaat kommentit liittyivätkin siihen, mitä hän ymmärtää ehkä paremmin kuin me muut: ruoan ja raaka-aineiden laatuun, laadukkaiden raaka-aineiden saamisen vaikeuteen, pien- ja lähituotannon vaikeuksiin jne.

Jo opiskeluajoista lähtien minun arvioni perustana on ollut ympärisöystävällisyyden, eettisyyden ja terveellisyyden/turvallisuuden kolmio kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna. Nykymuotoinen maatalous ei selviä puhtain paperein minkään osa-alueen osalta.

Ensimmäisen panelistikierroksen ja muutaman yleisökysymyksen jälkeenkin pari keskeistä aihetta loisti poissaolollaan keskustelusta. Ensimmäinen on kotieläinten hoitoon liittyvät eettiset ongelmat, jotka nosti keskusteluun yleisöstä Marja Nuora. "Puhdasta ja parasta" keskustelussa olisikin ollut todella outoa sivuuttaa ns sikaviedoiden pinnalle nostattama keskustelu kotieläinten - erityisesti sikojen - tuotanto-oloista. Ensimmäiset sikaviedeothan tulivat julkisuuteen jo kaksi vuotta sitten. Silloin ko tilat tarkastettiin viranomaisten toimesta ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta todettiin asioiden olevan kunnossa. Keskustelu tyrehtyi - kaikki olikin kunnossa. Jostakin syystä keskusteluun ei noussut se, että se mitä videoilla nähtiin on siis täysin laillista ja tavallista suomalaista kotieläintuotantoa. Sitten viime vuoden lopulla tulivat uudet sikavideot - osittain samoilta tiloilta - ja mikään ei ollut muuttunut. Tämäkin oli hyvä esimerkki siitä, mikä on tyypillistä Suomessa: mielikuvia pyritään kyllä kiillottamaan ja ratsastetaan 1960-luvun romanttisilla mielikuvilla, jossa mainoksissa eläimet kirmailevat onnellisena ulkona, mutta itse todellisuuden muuttamiseksi paremmaksi ei tehdä mitään. On halvempaa vaikuttaa mielikuviin kuin todellisuuteen. Mitä on suomalainen pienimuotoinen tuotanto? Onko oleellista eroa sillä, onko kanoja 10.000 vai 50.000 yhdessä tuotantoyksikössä? Missä on ovat autenttiset videokuvat sitä, miten kotieläintuotteita Suomessa tuotetaan. MTK:n sivuille on kuulemma tulossa: odotan mielenkiinnolla.

Sama mielikuvia - ei tekoja -taktiikka ulottuu toki kasvituotepuolellekin. Eräs tunnettu ja suomalaisittain suuri elintarvikeyritys on lanseerannut CO2 merkin kaurahiutaleeseensa. Merkinnästä voidaan päätellä - aivan oikein - että on ilmastoystävällisempää syödä kaurahiutaleita kuin esim. lihaa. Mutta onko ko yritys oikeasti tehnyt jotakin omien ilmastovaikutustensa vähentämiseksi?

Toinen aihe, josta ei puheenvuoroja käytetty oli Itämeren tila lukuunottamatta heittoani paneelin loppuvaiheilla. Miten on mahdollista, että maailman puhtainta maataloutta harjoitetaan maailman saastuneimman meren äärellä? Onko tässä jokin ristiriita ja onko tässä jokin syy-yhteys? Tällä hetkellä maatalous on Suomen suurin ravinnepäästöjen lähde.

Yksi kysymys, joka panelisteille heitettiin oli kanta geenimanipulointiin. Aihe herätti myös intohimoja yleisössä. Ei ehkä ole vaikea arvata, että kaikki panelistit vastustivat gmo:iden tuloa Suomeen. Vastustavaa kantaa ei kuitenkaan juuri perusteltu: gmo-keskustelu on vaikeaa ja sitä uhkaa aina pinnallisuus. Vastustetaanko sitä vain sen takia, että sitä kuuluu vastustaa? Mielestäni suurin syy vastustaa gemoja on vallan keskittyminen liian harvoihin käsiin globaalisti. Onko haluttavaa, että tärkeimpien viljelykasviemme lajikkeet ovat muutaman monikansallisen yrityksen käsissä. Onko haluttavaa, että maatalouden monimuotoisuus, joka on jo ns vihreän vallankumouksen "ansiosta" dramaattisesti vähentynyt, ottaa edelleen vielä dramaattisemman askelen yksipuolisuuteen, jossa esimerkiksi vehnää tai maissia viljelllään vain muutaman päälajiketyypin edustajaa globaalisti? Gemoissa on ennenkaikkea kysymys monikansallisten yritysten eduntavoittelusta. Hybridilajikkeet olivat vihreän vallankumouksen keskeinen keino keskittää valtaa lajike- ja siemenkaupassa harvoille. Gemot vievät tämänä kehityksen kauniiseen loppuunsa, jossa Monsanto ja muutama muu yritys hallitsee maataloutta globaalisti ja pääsee rahastamaan maanviljelijän jokaisesta askeleesta. Toinen syy vastustaa gemoja - vaikka se tulikin jo sanottua - on juuri maatalouden monimuotoisuuden dramaattinen vähentyminen globaalisti, johon liittyy paitsi vallan keksittymisen ongelmat, myös ruokajärjestelmän valtava haavoittuvuus. Kolmas syy on gemojen vaikutus ympäristöön, mm sen kautta että geenimuunneltu aineisto voi levitä luontoon. Neljäs syy on se, mitä useimmat kuluttajat ajattelevat ensimmäisenä - gemojen turvalisuus ja vaikutus ihmisten terveyteen. Varovaisuusperiaate kehottaa olemaan ottamatta näitä peruuttamattomia riskejä. Ja edelleen Suomen kannalta voidaan helposti ymmärtää, ettei Suomalaisen maatalouden kilpailukyvyn kannalta ole mitään järkeä ottaa gemoja käyttöön ja pilata niitä (mielikuva)vahvuuksia, mitä meillä pohjoisen puhtaan luonnon takia kuitenkin on. Emme kuitenkaan pärjää kilpailussa, jos annamme tehotuotantomaiden asettaa kilpailun ehdot. Meidän on erilaistutava ja käytettävä niitä vahvuuksia, mitä meillä on. Muu on silkkaa tyhmyyttä. Mutta pelkästä puhtaudesta puhuminen ei riitä maailman turuilla. On otettava vielä se askel sertifioituun puhtauteen, ympäristöystävällisyyteen ja eettisyyteen ja siirrettävä Suomi luomuun.

Ydinvoimassa ja gemoissa on yllättäen paljon yhteistä. Mielestäni hyvä ja riittävä syy vastustaa molempia on vallan keskittyminen. Molemmat edustavat keskitettyä tuotantoa, joka luo ja edellyttää vahvaa keskusvaltaa, joka puolustaa näiden teknologioiden omistajia kansalaisten vastakkaisia etuja vastaan. Molemmat ovat demokratian vastaisia ja edistävät yhteiskunnan korruptoitumista. Molempien tapauksessa on säädetty lakeja, joiden nojalla yhteiskunta, ts veronmaksaja, maksaa vahingot, joita mahdollisesti (?) syntyy. Miksi? Koska riskit ovat liian suuria yksityisten yritysten kannettaviksi. Epäselväksi kuitenkin jää, miksi veronmaksajien pitää ne maksaa? No, maksetaanhan me pankkituetkin....

Yleisesti ottaen panelistien ja yleisön puheenvuorot olivat varsin kriittisiä. Tämä ei kuitenkaan juuri näkynyt Anne Kalmarin eikä tilaisuuden loppupuheenvuorossa, jonka piti maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä (kepu). Hän ei tosin ollut kuunnellut paneelia (!). Jari Leppä on maidontuottaja ja aluksi hän hehkutti lypsylehmiensä onnellisia olosuhteita ja erityisesti lypsyrobottiaan, joka hoitaa lehmien lypsämisen tilalla. Itse asiassa tästä olenkin samaa mieltä - lypsyrobotissa ei ole mitään vikaa, kuten oli luettavissa myös Maaseudun Tulevaisuuden 5.5. numerosta, jossa kerrottiin varsinais-suomalaisen luomuviljelijän kokemuksista lypsyrobotista. Eihän luomu ole teknologiavastaisuutta. Mutta Jari Lepän hyppy tästä idyllistä kertomukseen Paraguain ja Uruguain matkansa kokemuksiin (maatalouskaupat täynnä meillä kiellettyjä myrkkyjä, joita kukaan sikäläisistä viljelijöistä ei tunnustanut käyttävänsä...) oli älyllinen rimanalitus. Tästä nimittäin pystyttiin päättelemään, etä näin meillä (Jari Lepän onnelliset lehmät) ja noin muualla - siis koko muu maailma myrkyttää ruokamme ja valehtelee. Huh huh. Kommentointimahdollisuutta ei tietysti enää tähän ollut.

Joka tapauksessa tilaisuus oli piristävää vaihtelua arkeen. Toivottavasti pystyin omalta osaltani tuottamaan yleisölle joitakin uusia ajatuksia ja elämyksiä.

"Vapaita" sikoja Englannissa

2010-04-11T02:11:00.000-07:00

Nämä kuvat on otettu Englannissa ns "free range" sikojen tuotannosta. Olisiko se suomeksi vapaiden sikojen lihaa (vrt vapaiden kanojen munat)?Lisää kuvia on täällä.

Ja täällä.

Verrattuna viime aikoina julkisuutta saaneisiin videoihin suomalaisesta sianlihantuotannosta (sikatehtaat.fi), tämä näyttää suorastaan idylliseltä, vaikka tuotantoyksikkö on ilmeisen suuri. Tällaista free-range sianlihantuotantoa näkee kuulemma melko yleisesti englantilaisella maaseudulla.

Eläinten kannalta tilanne näyttää hyvältä, mutta voidaan kyllä kysyä, minkälainen ravinnekuormitus tästä syntyy pohjavesiin ja paikallisiin pintavesiin?

Olisiko tällainen mahdollista Suomessa? Englannissa eläimet voivat olla ulkona ympäri vuoden - ilmeisesti myös läpi äskeisen keskimääräistä kylmemmän englantilaisen talven. Ainakin Ruotsissa on kehitetty luomusikojen ympärivuotista ulkotarhausta, joten jos tahtoa on, löytyy myös ratkaisuja.

Luomuvientiä Saksaan: vientirengas ja fact-finding

2010-03-30T04:37:00.000-07:00

Saksan luomumarkkina on lähes 6 miljardin euron arvoisena Euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin USA:n jälkeen. Lähes 4% markkinaosuudellaan luomu myy Saksassa länsieurooppalaisittainkin keskimääräistä paremmin ja suhteellisesti lähes neljä kertaa paremmin kuin Suomessa. Siksi on luonnollista, että Saksa tulee useimmiten ensimmäisenä mieleen, kun pohditaan luomutuotteiden vientiä. Saksa onkin suomalaisten luomutuotteiden viennin suurin yksittäinen kohdemaa. Kaikesta huolimatta Saksa ei missään nimessä ole helppo markkina luomutuotteillekaan, mutta ilman luomua se on vielä vaikeampi.

Suomessa on tänä vuonna aktivoiduttu luomun Saksan-viennin kehittämiseksi ja myös Organic Food Finland on tässä mukana. Tekesin Sapuska ohjelman puitteissa tehdään kesäkuun alussa ns fact-finding matka Saksaan Hessenin alueelle eli tutummin Frankfurtin ympäristöön. Olen itse ollut mukana suunnittelemassa ja sopimassa matkan sisältöä ja olen myös matkalla mukana. Tätä kirjoitettaessa matka on jo puoliksi varattu, joten kannattaa pitää kiirettä, jos aikoo päästä mukaan. Matkan ohjelma löytyy Sapuskan sivuilta, mutta se päivittyy vielä sitä mukaan kun kohteet ja seminaaripuhujat saadaan varmistettua.

Toinen uusi askel Saksan luomuviennin kehittämisessä on Saksan elintarvike- ja luomuvientirenkaiden käynnistäminen. Saksalais-Suomalainen Kauppakamari haluaa edistää suomalaisten elintarvikkeiden vientiä Saksaan ja käynnistää Saksan Elintarvikevientirenkaan ja Saksan Luomuvientirenkaan. Luomuvientirengas tulee Organic Food Finlandin hoidettavaksi kahden aikaisemman vientirenkaan rinnalle ja siihen palkataan oma vientipäällikkö. Jos luomuvienti Saksaan kiinnostaa, ottakaa allekirjoittaneeseen yhteyttä. Lukekaa asiasta julkaistu erillinen tiedote Saksalais-Suomalaisen kauppakamarin sivuilta.

Kuvassa Alnatura ketjuun kuuluva luomusupermarketti Frankfurtissa.

Vuoden Luomutuote 2010

2010-03-18T13:41:00.000-07:00

Tiedote 17.3.2010

Vuoden Luomutuote 2010
Herkulliset Myllärin Luomu Ruislastut ja Vehnälastut

Helsingin Mylly tuo ruokapöytiin ja leffailtoihin uusia herkkuja. Myllärin Luomu Ruislastut ja Vehnälastut ovat maukkaita ja rapeiksi paistettuja leipälastuja, jotka sopivat naposteluun ja välipalaksi. Lastut ovat runsaskuituisia, vähärasvaisia ja -suolaisia ja tietenkin luomua. Uutuudet valittiin Vuoden Luomutuotteeksi 2010 Gastro-messuilla Luomupäivien päätteeksi tänään.

Myllärin Luomu Ruislastut ja Vehnälastut on leivottu luomutäysjyväjauhoista ja paistettu erittäin ohuiksi ja rapeiksi. Lastut käyvät herkutteluun ja naposteluun sellaisenaan tai dipin kanssa. Noutopöytään tai cocktailkutsuille ne voi päällystää esimerkiksi mädillä ja smetanalla, sienisalaatilla tai vaikka lapsille maittavalla leikkeleellä. Lisäksi leipälastut ovat maukkaita ja tyylikkäitä juuston kavereina juustotarjottimella.

- Uutuutemme ovat ainutlaatuisia, vastaavia tuotteita ei ole lainkaan markkinoilla. Herkulliset napostelulastut korvaavat vaikka perjantai-illan sipsipussin, terveellisesti. Myllärin Luomu -lastumme ovat luonnonmukaisesti tuotettuja. Raaka-aineet ovat siis laadukkaita ja herkuttelu on turvallista sekä vielä kaupan päälle ekologistakin, markkinointijohtaja Jaana Heinonen kertoo.

Vuoden Luomutuote 2010

Luomuliiton raati valitsi uudet leipälastut Vuoden Luomutuotteeksi 2010. Palkintoraadin mukaan valinnan takana on muun muassa lastujen monikäyttöisyys, hyvä ulkonäkö, täysjyväviljan tuoma aito maku ja rapea rakenne. Raati arvosti myös hyvännäköistä, kierrätettävää pakkausta, joka värimaailmansa ansiosta erottuu selkeästi hyllystä.

- Olemme hyvin ylpeitä Vuoden Luomutuote —tittelistä. Haluammekin tarjota suomalaiselle kuluttajalle entistä laajemman valikoiman myös pidemmälle jalostettuja luomutuotteita. Tilastot näyttävät, että yhä useampi suomalainen kuluttaja ymmärtää luomutuotteiden edut: muun muassa raaka-aineiden laadukkuuden, turvallisuuden, puhtauden ja terveellisyyden sekä ekologisuuden, Heinonen lisää.

Uutuuslastut on tehty suomessa viljellystä luomuviljasta. Luotettavasta ja valvotusta luomutuotannosta tuotteissa kertoo Aurinkomerkki, suomalaisista raaka-aineista puolestaan Hyvää Suomesta -joutsenlippu. Lisäksi tuotteille on myönnetty Sydänmerkki. Se kertoo, että lastut ovat runsaskuituisia ja niissä on vain vähän suolaa ja rasvaa.

Tuotetiedot

Myllärin Luomu Vehnälastu on valmistettu luonnonmukaisesta täysjyvävehnästä ja on 85% täysjyvää. Tuotteella on Aurinkomerkki, Hyvää Suomesta -joutsenlippu sekä Sydänmerkki. Uutuus myydään 150 gramman pakkauksissa.

Ravintosisältö 100 g
Energiaa 1505 kJ (360kcal)
Proteiinia 12 g
Hiilihydraatteja 65 g
josta sokereita 4,8g
Rasvaa 4,9 g
josta tyydyttyneitä rasvahappoja 1,6g
Ravintokuitua 12g
Natriumia 0,44g

Myllärin Luomu Ruislastu on valmistettu luonnonmukaisesta täysjyvärukiista, vehnästä ja ruismaltaasta ja on 67% täysjyvää. Tuotteella on Aurinkomerkki, Hyvää Suomesta —joutsenlippu sekä Sydänmerkki. Uutuus myydään 150 gramman pakkauksissa.

Ravintosisältö 100 g
Energiaa 1545 kJ (370kcal)
Proteiinia 11 g
Hiilihydraatteja 70 g
josta sokereita 5,3g
Rasvaa 4,8g
josta tyydyttyneitä rasvahappoja 1,7g
Ravintokuitua 12g
Natriumia 0,44g

Lisätiedot
Markkinointijohtaja Jaana Heinonen, puh. 050 516 6722, jaana.heinonen(at)helsinginmylly.fi
www.helsinginmylly.fi

Helsingin Mylly Oy on vuonna 1934 perustettu perheyritys, joka valmistaa sekä tavanomaisesta että luomuviljasta laadukkaita viljatuotteita kotitalouksien ja leipomoiden käyttöön. Yritys on erikoistunut luomuviljatuotteisiin ja on yksi Euroopan suurimmista luomukaurahiutaleiden valmistajista. Helsingin Mylly työllistää 60 henkeä, ja sen liikevaihto on noin 25 miljoonaa euroa. Helsingin Myllyn tuotantolaitokset sijaitsevat Järvenpäässä, Vaasassa ja Balti Veski AS -nimisenä Virossa.

BioFachista Vihreässä Langassa

2010-03-13T01:37:00.000-08:00

Luomu karkaa ulkomaille, kun kotimaassa ei maistu

Suomalainen luomuvienti sai vauhtia BioFach-messuilta

2010-03-08T00:59:00.000-08:00

LEHDISTÖTIEDOTE
Pvm 5.3.2010

Nürnbergissä Saksassa 17.–20.2.2010 järjestetyt BioFach-messut onnistuivat suomalaisten näytteilleasettajien näkökulmasta mainiosti. Luotujen kontaktien määrä kasvoi viime vuodesta noin 20 % yli 200 kontaktiin. Pohjoismainen yhteispaviljonki ja luomukeittiö saivat messuilla paljon huomiota.

"Olimme mukana ensimmäistä kertaa ja suuri tuotteisiimme kohdistunut mielenkiinto oli positiivinen yllätys. Käteen jäi paljon sekä ulkomaisia että myös suomalaisia kontakteja, joita nyt työstämme konkreettisiksi kaupoiksi", kertoo toimitusjohtaja Markku Vitikainen luonnonmukaisia tattarituotteita valmistavasta Keskisen Myllystä.

"Suomalaisen luomualan verkostoituminen ja osallistuminen yhtenä rintamana tällaiseen maailmanluokan tapahtumaan on ainoa oikea tapa tuoda Suomen luomua maailmalle. Tällä tavoin saamme näyttävyyttä ja painoarvoa. Yhteisesti organisoitu osallistuminen on myös käytännössä helpompaa kuin omin voimin toimiminen", Vitikainen painottaa.

Keskisen Mylly on osa suomalaisten luomutuottajien vientirengasta, Organic Food Finlandia, jonka yhdeksän yritystä vievät luomutuotteita yhteensä lähes 4 miljoonalla eurolla vuodessa pääosin Pohjoismaihin, muualle Länsi-Eurooppaan ja Kaukoitään.

BioFach-messuilla suomalaiset yritykset esiintyivät näyttävästi ainutlaatuisella Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Norjan yhteisosastolla. Organic Food Finlandin vientijohtajan Erkki Pöytäniemen mukaan pohjoismainen yhteistyö koettiin erittäin positiivisena ja sitä halutaan jatkaa. Yhteistyö antaa näkyvyyttä niin Pohjoismaiden ulkopuolella kuin Pohjoismaissa, jotka ovat merkittävä markkina-alue suomalaisille. Samalla BioFach on erinomainen foorumi olemassa olevien asiakkaiden tapaamiseen.

Luomumarkkinoilla on tilaa suomalaisille

Yhteispohjoismaisen luomupaviljongin luomukeittiötä ja -ravintolaa isännöi Suomesta Ny Nordisk Mat -ruokalähettiläs ja keittiömestari Kim Palhus, joka toteutti keittiössään suomalaista sesonginmukaisuutta, tuoreutta ja yksinkertaisuutta. Raaka-aineina käytettiin osaston näytteilleasettajien luomutuotteita.

"BioFachissa tehtiin suomalaisen luomualan tulevaisuutta. Siellä huomattiin jälleen, että tarve tietää, miten ruoka on tuotettu, korostuu kaiken aikaa. Kansainväliset luomumarkkinat vain kasvavat, ja suomalaiselle hyvän imagon omaavalle luomulle on kysyntää, kunhan meillä olisi rohkeutta viedä. Pienimuotoisenakin luomuvienti avaa suuria mahdollisuuksia suomalaisille elintarvikeyrittäjille. Luomu on Keski-Euroopassa vakavasti otettava vaihtoehto, joten suomalaisten kannattaa näkyä messuilla jatkossakin", sanoo suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman pääsihteeri Marja Innanen maa- ja metsätalousministeriöstä. Maa- ja metsätalousministeriö tuki Suomen osuutta pohjoismaisesta yhteiskeittiöstä.

"Luomutuotteiden vienti on todellinen mahdollisuus Suomelle. Suomen ja suomalaisten yritysten osallistuminen BioFach -messuille on konkreettista työtä luomuviennin edistämiseksi", sanoo maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila.

Anttila korostaa, että luomuviennin lisääntyminen edellyttää kuitenkin kotimarkkinoiden kehittymistä. Se mahdollistaa tuotannon lisääntymisen ja jalostusarvon noston.

"Meidän pitäisi ehdottomasti nostaa luomutuotteidemme jalostusarvoa. Tämä lisäisi työpaikkoja maaseudulla ja elintarviketeollisuudessa. Ensin on kuitenkin saatava luomualan toimijat yhteisen asian taakse, sitten kotimarkkinat kuntoon ja vienti vetämään.

Kontaktipinta koko maailmaan

BioFach-messut ovat maailman merkittävin ammattilaisille suunnattu luomu- ja hyvinvointialan messutapahtuma. Messut järjestettiin nyt 21. kerran. Tapahtumaan osallistui 2 557 kansainvälistä näytteilleasettajaa ja 43 500 vierailijaa 121 maasta.

"BioFach palvelee maailmanlaajuisia luomualan markkinoita. Kyse ei ole vain saksalaisesta messusta vaan BioFachissa luodaan kansainvälisiä kontakteja ympäri maailman. Nyt kun yhteinen pohjoismainen konsepti on saatu hyvin juurrutettua, se antaa eriomaisen näkyvyyden kaikille mukana oleville suomalaisille luomutuottajille", sanoo pohjoismaista yhteisosastoa ja Suomen BioFach-osallistumista koordinoiva messujen Suomen edustaja Arto Varanki Spokesman Events Oy:stä.

Seuraavat BioFach-messut järjestetään Nürnbergissä Saksassa 16.–19.2.2011.

Lisätietoja:
Erkki Pöytäniemi, Organic Food Finland, +358 50 550 5225, erkki@organic-finland.com
Arto Varanki, Spokesman Events Oy, +358 40 544 5598, arto.varanki@spokesman.fi

Luomumentorointia Sapuska ohjelmassa

2010-03-02T04:46:00.000-08:00

Erkki Pöytäniemi on mukana Sapuska ohjelman mentorointitiimissä erityisvahvuutenaan luomuliiketoiminta ja kansainvälistyminen. Sapuska ohjelmassa mentorointi on yritykselle maksutonta ja sitä voi hakea koko Sapuska ohjelman keston ajan hakulomakkeella. Lisätietoja Sapuska ohjelman sivuilta ja mentorointipalvelun toteuttavan Lifescience-man Oy:n sivuilta.

Mentoroinnilla voimme siirtää kokemuksiamme, näkemyksiämme ja osaamistamme yrittäjälle, joka on aloittamassa luomuyritystoimintaansa, aloittamassa luomutuotantoa yrityksessään tai muuten sellaisessa vaiheessa, että kaipaa keskustelu- ja sparrausapua yrityksensä kehittämiseen.

Erkki on suomalaisen luomuliiketoiminnan ja erityisesti luomukansainvälistymisen monipuolinen osaaja. 1989-1994 hän toimi luomuleipomoyrittäjänä ja 1995 lähtien Kurmakka - Organic Food Oy:n puitteissa luomun kehittämis- ja markkinointihankkeissa. 1997 lähtien hän toimi pääasiassa luomuviennin parissa, vastaten mm. Makulaku Lakritsan luomulakritsan viennistä 1997-2006. Helsingin Myllyn luomutuotteiden viennistä hän on vastannut 2001 lähtien. Vuonna 2000 hän laati Finpron kanssa Luomukansainvälistymisstrategian. 2004 lähtien hän on vetänyt Organic Food Finland luomuvientirenkaita, jossa tällä hetkellä on mukana 9 yritystä. Erkille on kertynyt kokemusta noin 20 pk-yrityksen luomuvientitoiminnan kehittämisestä sekä ulkomaisten keskeisten luomualan toimijoiden hyvä tuntemus.

Ota kantaa

2010-02-11T11:07:00.000-08:00

Otakantaa.fi sivustolla kysytään: "Miten luomualan kehittymistä tulisi tukea?" Siellä käydään jo vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan. Käykää katsomassa. Sivustolla esitetään seuraavat kysymykset:

1. Luomutuotantoa edistetään julkisin varoin muun muassa viljelijätukien, neuvonnan, tutkimuksen, koulutuksen, kehittämishankkeiden ja menekinedistämisen avulla. Mitä mielestänne luomun edistämiseksi olisi ensi sijassa tehtävä ja mikä rooli hallinnolla pitäisi olla luomun edistämiseksi? Mitä luomuketjun osaa/osia tulisi eniten kehittää?

2. Mikä merkitys yksityisellä rahoituksella voisi tulevaisuudesa olla luomun kehittämisessä? Minkälaiseen luomun edistämistyöhön yritykset olisivat valmiita satsaamaan?

3. "Luomulta puuttuu yhteinen puhelinnumero". Minkälainen organisaatio tarvittaisiin hoitamaan tätä tehtävää, mitä tahoja siinä tulisi olla edustettuina ja mitä palveluja se tarjoaisi?

Itse kävin kirjoittamassa sinne joitain ajatuksia 1. kysymykseen liittyen. Laitan saman tekstin myös tähän:

1. Luomu on ensisijaisesti kuluttajavetoinen liike, joka syntyi ennen kaikkea vaihtoehdoksi ja vastalauseeksi maatalouden ja ruoantuotannon kemikalisoitumiselle ja teollistumiselle jo viime vuosisadan alkupuolella. Kuluttajat eivät ole halunneet ruokaa, joka on tuotettu kemiallisilla lannoitteilla, torjunta-aineilla, ympäristöä yksipuolistavilla monokulttuureilla, epäeettisellä kotieläinten tehotuotannolla mukaanlukien hormonien ja rutiiniantibioottikuurien käyttö (jotka tosin eivät ole laillisia Suomessa muutenkaan), geenimuunnelluilla kasveilla, lisäaineilla, säteilytyksellä jne jne. Kuluttajat - ts osa heistä - ovat halunneet luonnollista, aitoa, oikeata, terveellistä ja turvallista ruokaa, joka on tuotettu ympäristöä ja ihmisiä ajatellen kestävästi ja eettisesti.

Vaikka kysymys on oikeastaan kuluttajaliikkeestä on luomu paradoksaalisesti hyvin tuotantolähtöinen liike. Ja väistämättä onkin, koska yllämainittujen "vaatimusten" täyttäminen on vaikeaa. Vaikka luomun perusteista ollaan yksimielisiä, on tuotantotavan kehittäminen edelleen kesken. Koko sen ajan, kun tieteellistä maataloustutkimusta on tehty, on tutkimuspanos laitettu lähes kokonaan ns tehotuotannon kehittämiseen. Samaan aikaan pääasiassa luomuviljelijät itse ovat kehittäneet luomuviljelyn menetelmiä ja soveltaneet ne eri olosuhteisiin ja tuotantomuotoihin. Ei ihme, että kilpailuasetelma tavanomaiseen viljelyyn verrattuna ei ole aivan reilu. Suuntaamalla maatalouden tutkimus luomun kehittämiseen pystytään kehittämään sekä taloudellisesti että luonnontaloudellisesti tehokas luomutuotanto.

Vaikka Jokipii ja Pekkarinen täällä ahkerasti propagoivat muuta (siis otakantaa.fi keskustelussa), tosiasia on, että luomutuotannon kehittäminen tulee väistämättömäksi ellei jatkossa ryhdytä subventoimaan keinolannoitteita verovaroin (sanomattakin on selvää, että se olisi järjetöntä). Nykymuotoinen tehotuotanto on täysin öljyvetoista, eikä siksi keskipitkälläkään tähtäimellä edes taloudellisesti kestävällä pohjalla, puhumattakaan ilmastovaikutuksista ja ympäristöstä. Öljyn hinta tulee piankin nousemaan uudelleen yli 200 dollariin barrelilta, kuten toissa kesänä, keinolannoitteiden hinnat nousevat perässä ja tehoviljelijät kylvävät sitä peltoon tietäen, että jokainen kilo tuottaa tappiota. Myös ilmastonmuutosta ajatellen fossiilisten polttoaineiden pumppaaminen peltoihin on kestämätöntä. Biologinen typensidonta on aurinkovoimaa parhaimmillaan - sen sijaan, että tarvitaan 1,5 -2 kg öljyä jokaista keinolannoitetyppikiloa kohden, tuottavat palkokasvit typen aurinkovoimalla.

Vaikka kaikki kysymyksessä mainitut asiat ovat tärkeitä, ja tukea onkin suunnattava koko arvoketjun kehittämiseen, on kuitenkin itse luomutuotannon kehittäminen ensisijaista.

Maailman paras kotimainen ruoka eläinaktivistien ja tuonnin puristuksessa

2009-12-22T05:34:00.000-08:00

"Kotimainen, puhdas ja terveellinen ruoka on maailman parasta." Näinhän meille on opetettu ja toitotettu monta kymmentä vuotta. Asiasta on harvinaisen suuri yksimielisyys ja sama viesti tulee kaikilta elintarviketjun toimijoilta oli sitten kysymys viranomaisista, tuottajajärjestöistä, elintarviketeollisuudesta tai tutkijoista ja oli sitten kysymys viljasta, kasviksista, kotieläintuotteista tai jopa kahvista (mieto paahto suomalaiseen makuun). Siten kuluttajallakaan ei ole ollut syytä epäillä väittämän paikkansapitävyyttä ja on sitäpaitsi mielellään uskonut sen. Onhan Suomi harvinaisen myöhään kaupungistunut yhteiskunta ja ainakin nyt keski-ikäistyvillä suomalaisilla on ollut kytkös maatalouteen, joka tosin useimmilla on päässyt hiipumaan. Sitä maaseutua, jossa nuorena käytiin kesällä auttamassa heinätöissä ei toisaalta enää ole - oikeastaan se oli jos islloin 1970-80 luvuilla häviämässä - vaan nyt ihmetellään "traktorin munia" pelloilla kun huristellaan maaseudun läpi kesämökeille. Heinää ei enää nosteta seipäille, pojat eivät pääse ajamaan avotraktoreilla heinäkuormia ja heinäladot ovat lahonneet käyttämättöminä. Navettojen vintit lahoavat tyhjillään ja alakerrassakaan ei ole kuin tyhjät parret - eläinten pito pientiloilla on lopetettu. Mutta mielikuvat siitä oikeasta maaseudusta, jossa meille tuotetaan kotimaista, puhdasta ja terveellistä ruokaa elävät mielissämme ja siitä ammennetaan edelleen materiaalia mainoksiin.

Ehkä tuo kuviteltu kytkös maatalouteen ja maaseutuun täytyy katketa ennenkuin voidaan nähdä elintarvikkeiden tuotantoketju sellaisena kun se oikeasti on. Sikavideoita kuvanneiden aktivistien vanhemmat eivät olisi voineet kuvitellakaan tekevänsä mitään sellaista - sianlihantuottajathan voisivat olla heidän siskojaan, serkkujaan tai enojaan. Samasta syystä 1980-luvulla, kun aktivistit vastustivat vesakkomyrkytyksiä menemällä käsittelyalueille lentolevitysten alle, ei kukaan mennyt pellolle makaamaan, vaikka samoja aineita oli käytössä siellä. Viljelijä oli liian lähellä, metsäteollisuus riittävän kaukana. Tämän päivän nuorille kaupunkilaisille tuottajat alkavat olla riittävän kaukana, jotta illuusiot voivat murtua. Yht'äkkiä romanttinen pienviljelijä onkin tehotuottaja, joka rääkkää avuttomia possuparkoja. Ymmärrettävästi tuottajilla voi olla vaikeuksia pysyä tässä asennemuutoksessa mukana.

Väitän, että suomalainen elintarvikeketju on nyt sellaisen muutoksen kynnyksellä, jonka tulemista se ei ole halunnut nähdä. Jos "Kotimainen, puhdas ja terveellinen ruoka on maailman parasta" väittämästä halutaan pitää kiinni, on korkea aika tehdä se todeksi. Siinä eivät imagonkohotuskampanjat auta, vaan on paneuduttava todella siihen, miten ruokaa Suomessa tuotetaan. On turha väittää, että kaikki suomalainen ruoka on melkein luomua, kun samaan aikaan kuluttaja katselevat kauhuvideoita sikaloista televisiosta ja internetistä. Suomalaisen ruokaketjun uskottavuus on katoamassa.

Samaan aikaan on käynnissä toinenkin kehityskulku, jonka tuloksena suomalainen elintarvikeketju ja kauppa integroituu entistäkin tiiviimmin Eurooppaan ja lähialueisiin. Keskusliikkeet tiivistävät ostoyhteistyötään ulkomaisten ketjujen kanssa tai jopa siirtävät ostotoimintojaan ulkomaille. Teollisuudessakin on huomattu, että on loppujen lopuksi helpompaa tilata jotakin raaka-ainetta 1000 tonnia ulkomaiselta toimittajalta kuin järjestää vaivalloista kotimaista hankintaa suomalaisilta maatiloilta. Tuloksena ovat halvemat hinnat - tai paremmat katteet - ja nähtävästi kuluttaja ei välitä. Tai ei huomaa, koska eihän kuluttajan mielipidettä kysytä ja jos vanhassa tutussa kotimaisessa tuotteessa ei olekaan jonakin päivänä enää kotimaista raaka-ainetta ei kuluttaja sitä huomaa. Sitä paitsi ulkomainen tuote voi monessa tapauksessa oikeasti olla kotimaista parempi - siis tekniseltä laadultaan, mutta myös muilta ominaisuuksiltaan.

Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että teollisuus epäröi. Yleensä kaikki toimenpiteet raaka-aineen eettisen ja ympäristölaadun nostamiseksi aiheuttavat myös kustannuksia. Ovatko suomalaiset kuluttajat todella valmiita maksamaan? Itse joudun kuluttajana usein ihmettelemään, luuleeko kauppa tosiaan, että ihmiset ovat kiinnostuneita vain hinnasta? Toisaalta välillä nousee väkisin mieleen epäilys, että he saattavat olla oikeassa.

Mitä tästä kaikesta sitten seuraa? Ehkä jotenkin näin:
- Tuonnin osuus elintarvikeketjussamme tulee kasvamaan. Tämä tapahtuu ennenkaikkea vähemmän näkyvissä tuotteissa, siis kotimaisten tuotteiden raaka-aineissa ja kotimaisissa kaupan tuotemerkeissä, mutta myös ulkomaisten tuotemerkkien kautta.
- Suomalaisen maataloustuotannon yksikkökoko ja tehokkuus kasvavat. Lakia noudatetaan, mutta parempia ei uskalleta olla kustannusten pelossa.
- Kuluttajien usko suomalaiseen ruokaketjuun rapautuu. Siinä suhteessa siirrytään normaaliin eurooppalaiseen tilanteeseen.
- Luomun ja lähiruoan merkitys kasvaa, koska se tarjoa "tiedostavammille" kuluttajille vaihtoehdon, johon uskoa. Tämä tarjoaa myös osalle tuottajista ja teollisuudesta vaihtoehtoisen kehitystien.
- Luomun tuonti kasvaa, koska kotimainen teollisuus ei tarjoa riittävää valikoimaa.
- Luomun strategiset tavoitteet kotimarkkinan suhteen (6% markkinaosuus vuonna 2015) lähes toteutuu, vaikka ala ei itse pystyisi juuri minkäänlaiseen yhteistyöhön.

Uhkakuvat voisivat pahimmillaan olla paljon rajumpiakin. Kuluttajien luottamus kotimaiseen sektoriin menetetään samaan aikaan kun kauppa ja teollisuus siirtyvät yhä enemmän tuontituotteisiin. Siinä vaiheessa, kun markkinasignaali lyö tuottajia halolla päähän, on jo liian myöhäistä. Suurimmat kärsijät ovat maataloussektori, joka ei nähnyt ajoissa mitä oli tapahtumassa ja keskikokoinen teollisuus. Kuluttaja menettää kotimaisen ruoan nykyisessä merkityksessä, mutta sopeutuu tilanteeseen.

Vauhtia luomun kansainvälistymiseen

2009-11-25T11:42:00.000-08:00

25.11.2009

Suomalainen elintarvikeala voi pian hakea vauhtia luomutuotantoon luomun kansainvälistymisohjelmasta. Tavoitteena on kehittää koko luomuketjua alkutuotannosta vähittäiskauppaan ja neuvonnasta tutkimukseen saakka. Lisäksi tavoitteena on tukea luomuvientiä maailmalle. Suomalaisen elintarviketeollisuuden on jo aika kiiruhtaa ottamaan osansa kansainvälisesti hyvin kehittyvistä luomumarkkinoista. Erityisen hyvin suomalaisen elintarviketeollisuuden vahvuudet ovat hyödynnettävissä keskieurooppalaisilla ja Kaukoidän luomuelintarvikemarkkinoilla, jotka kehittyvät jatkuvasti noin kymmenen prosentin vuosivauhtia.

Luomuohjelman taustalla on vahvoja toimijoita. Ohjelmaa valmistelevat yhteistyössä valtakunnallinen Elintarvikekehityksen klusteriohjelma, Finpro ja Organic Food Finland.
Valtakunnallisen Elintarvikekehityksen klusterin missiona on tukea elintarvikealan yrityksiä erityisesti terveellisen, terveyttä edistävän ja turvallisen ruoan tuottamisessa.

– Luomu on klusterin uusin kärkihanke, jossa klusterin eri puolilla Suomea toimivat osaamiskeskukset tukevat yrityksiä luomuun liittyvissä kysymyksissä. Kehittämisessä lähdetään liikkeelle yritysten omista tarpeista, selvittää luomuhankkeesta vastaava ohjelmajohtaja Erkki Vasara Agropolis Oy:stä.

Organic Food Finland on kehittänyt elintarvikevientiä suomalaisten yritysten kanssa jo yli kymmenen vuotta, viimeiset viisi vuotta yhteistyössä Finpron kanssa TEM:n rahoittaman vientirengastoiminnan puitteissa.

– Karttuneen erikoisosaamisen ja yritysten tarpeiden pohjalta olemme luomassa luomualan toimijoille kehityspolkua kansainvälistymiseen. Tavoitteena ei ole pelkästään kasvava vienti vaan ylipäätään suomalaisen luomuosaamisen kehittäminen, kertoo projektijohtaja Sampsa Heinonen Organic Food Finlandista.

– Maailmalla esiteltävistä elintarvikkeiden uutuustuotteista merkittävä osuus on luomua; erityisen mielen-kiintoisia kasvumarkkinoita ovat mm. Saksa, Tanska, Ruotsi, Ranska ja Iso-Britannia. Myös Itävalta on mie-lenkiintoinen markkina luomutuotteiden osalta.

Luomumarkkinoiden kasvu on erinomainen mahdollisuus suomalaiselle elintarviketeollisuudelle, jonka kilpailuvaltti ei ole hinta, vaan korkeatasoinen tuotanto, vahva tuotekehitysosaaminen ja hyvä maine laadukkaiden tuotteiden valmistajana, kertoo Finpron seniorikonsultti Esa Wrang. Hän kehottaa suomalaisia yrityksiä tarkkailemaan erityisesti kapeampia erikoistuotteiden tuotesegmenttejä, joissa kilpailua on vähemmän kuin volyymituotteissa.

Luomu ja kansainvälistyminen kiinnostavat? Ota yhteyttä:
• Elintarvikekehityksen klusteri, Erkki Vasara, Agropolis Oy:n ohjelmajohtaja, erk-ki.vasara@agropolis.fi, puh. 0400 699 209
• Finpro seniorikonsultti Esa Wrang, esa.wrang@finpro.fi, puh. 0400 243 076
• Organic Food Finland projektijohtaja Sampsa Heinonen, sampsa@organic-finland.com, puh. 045 279 9068

Green New Deal, luomu ja vihreää yrittäjyyttä

2009-11-22T08:17:00.000-08:00

Alkuperäinen "New Deal" oli Franklin D. Rooseveltin elvytysohjelma 1930-luvun laman nujertamiseksi, jossa yhdistyivät useat tavoitteet: 3 x R (Relief, Reform, Recovery). Samalla kun velkavetoisella elvytyksellä käynnistettiin USA:n taloutta, synnyttettiin USA:n sosiaaliturvajärjestelmät laman kurittamien ihmisten elämän helpottamiseksi. Isobritannialaisen vaikuttajajoukon kehittämä "Green New Deal" lähtee siitä, että taas tulisi laman nujertamisen ohella ratkaista myös toinen polttava ongelma, eli ympäristö ja ilmastokriisi. Tarkemmin määriteltynä "The Green New Deal group" haluaa ratkaista samalla luottokriisin, ilmastokriisin ja korkeasta öljyn hinnasta ("Peak Oil" - öljyn loppuminen) johtuvan öljykriisin. Vaikka tilanne on jossakin määrin muuttunut heinäkuusta 2008, jolloin "Green New Deal -raportti" julkaistiin, on perustilanne edelleen sama. Meillä on maailmanlaajuinen talouslama, voimakkaat elvytystoimet käynnissä ja ilmastokriisi. Elvytystoimet tulisi suunnata ilmasto- ja ympäristökriisin ratkaisemiseen. Keinoina ehdotetaan finanssijärjestelmän kontrollia, muutoksia verotukseen ja energiaohjelmaa, jossa fossiilisten polttoaineiden käyttöä dramaattisesti vähennetään ja samalla luodaan työllisyyttä.

Vihreän Sivistyliiton julkaisema Green New Deal -kirja on Marja Jallinojan toimittama artikkelikokoelma, joka on saanut inspiraationsa GND:sta. Siinä ei niinkään puututa finanssikriisistä eikä verotuksesta, jotka alkuperäisessä GND raportissa ovat keskeisesti mukana, vaan esitetään esimerkkejä ja ajatuksia toimenpiteistä, mitä Suomessa tulisi ympäristö- ja ympäristäteknologia-alalla tehdä Green New Dealin toteuttamiseksi. Osittain esitellään jopa vihreitä liikeideoita, joilla Suomi Oy voisi pärjätä muuttuvassa maailmassa.

Kirja antaakin paljon ainesta vihreään yrittäjyyteen, varsinkin jos muistetaan ehdotettujen toimenpiteiden kohdalla kysyä, kuka toteuttaa. Esimerkkeinä:
”Energiafiksun, ilmastoystävällisen elämäntavan mahdollistavat palvelut.” (kuka toteuttaa?)
”Vähäpäästöisen laatuteräksen valmistusprosessit, tuulivoimaloiden komponentit, bioenergiajärjestelmät ja kaupunkisuunnitteluun liittyvä osaaminen menevät varmasti tulevaisuudessakin kaupaksi maailmalla.” (kuka vie?)
”Ilmastonmuutoksen ja resurssikriisin pururatoja ovat uudet kuluttajatuotteet ja sosiaaliset innovaatiot, palvelut, joiden avulla käyttäytymisemme muuttuu vähemmän resursseja tuhlailevaksi ja energiaviisaaksi.” (kuka toteuttaa?)

Kuten Demos Helsinki kirjassa toteaa, tämä merkitsee pieniä palvelufirmoja isojen teollisuusyritysten sijaan. Myös Finpron edustajat viittaavat kirjassa yrittäjyyteen useassa kohdassa kirjoitustaan ja viittaavat esimerkiksi globaaleihn asiantuntijapalveluihin ja LOHAS liiketoimintakonsepteihin (lifestyle of health and sustainability). Suomen kotimarkkinan pienuus merkitsee, että suomalaisen liiketoiminnan on oltava kansainvälistä: suomalaista ylivertaista osaamista on tarjottava maailmalle, mutta se merkitsee, että tarvitaan myös kotimaista kysyntää osaamisen kehitysalustaksi. Se vaatii ohjaavaa lainsäädäntöä. Suurin osa tarvittavista yrityksistä ei ole vielä olemassa. Miten kannustetaan yrittäjyteen? Marja Jallinoja toteaa omassa osuudessaan, ettei suomalainen (energia)politiikka millään lailla tue tällaisen yrittäjyyden syntymistä. Mari Ratinen puolestaan toteaa moneen kertaan hoetun ongelman: suomalainen innovaatiojärjestelmä on huono hyödyntämään ja kaupallistamaan tehtyjä innovaatioita.

Yhteiskunnan tulisi lainsäädännöllä ja tuilla ohjata kulutusta ja kysyntää vihreisiin palveluihin ja hyödykkeisiin. Pk-yritykset ovat ne solut, jotka pystyvät tuottamaan palvelut ja hyödykkeet ja tuottamaan niillä lisäarvoa myös tarjoamalla niitä kansainvälisille markkinoille. Asiantuntijayrittäjyys on tässä kehityksessä keskeisellä sijalla.

Lainsäädäntöä ja tukia suunniteltaessa on keskeistä analysoida minkälaisia rakenteita niillä tuetaan. Suomalaisen innovaatiojärjestelmän yksi ongelma on, ettei innovaatioiden kaupallistamiselle löydy tekijöitä - siis yrittäjiä. Tuki ei saisi ohjautua voittopuolisesti niille, jotka ovat halukkaita kehittämään innovaatioita "pitkän ja kapean leivän" ääressä, vaan niille, jotka ovat valmiita ottamaan myös yrittäjäriskiä ja kaupallistamaan innovaatiot. Ennenkaikkea tuen jakoperusteena ei saisi olla kyky ja resurssit tehdä hakemuksia vaan kyky kehittää innovaatioista kannattavaa liiketoimintaa. Tietenkin tähän liittyvät myös kysymykset riski- ja pääomarahoituksesta.

Yksi malli asiantuntijayrittäjyyden tukemiseen olisivat palvelusetelit. Sen sijaan, että ylläpidetään valtionapuisia neuvontaorganisaatioita, joiden hallinto vaatii yhtä paljon resursseja kuin niiden operatiivinen toiminta, jaetaan neuvoja tarvitseville palveluseteleitä, joilla konsultointia ja koulutusta voi ostaa yksityisiltä yrittäjiltä. Malli toimisi niin energianeuvonnassa kuin vienninedistämisessä tai vaikkapa maatalousneuvonnassa.

Miten sitten yrittämisen kynnystä madallettaisiin ja yrittäjyden houkuttelevuutta esimerkiksi korkeammin koulutettujen piirissä lisättäisiin? Yrittäjyys alkaa tyypillisesti yksinyrittämisestä, mutta sen vaikuttavuuden ja työllistävyyden kannalta olisi toivottavaa, ettei se jää yksinyrittäjyydeksi.

Luomukin mainitaan suomalaisessa Green New Deal kirjassa muutaman kerran, joskaan sitä ei siellä sen kummemmin analysoida. Itse olen aikoinani lähtenyt luomuyrittäjäksi nimenomaan siitä näkökulmasta, mitä GND:ssä kehitellään. Minulle luomu on aina ollut osa maailman ympäristöongelmien ja maatalouden eettisten ongelmien ratkaisua ja luomuyrittäjyys luomun edistämistä yrittäjyyden keinoin. Siten olen ollut "Green New Deal -yrittäjä" jo vuodesta 1988, jolloin siirryin luomuviljelyneuvonnasta luomuleipomoyrittäjäksi.

Viennin merkitys suomalaiselle luomulle ja muuta pohdintaa

2009-11-18T03:47:00.000-08:00

Luomu ja lähiruoka mielletään useimmiten toistensa sukuisiksi asioiksi. Luomun tulisi tulla läheltä, jos ei omalta kylältä niin ainakin omasta maasta. Kumma kyllä todellisuus on hyvin toisenlainen. Kaupoissa olevista luomutuotteista merkittävä osa on tuontitavaroita ja suomalaisesta luomusta merkittävä osa viedään. Tuonnin osalta tämä ei ole totta vain meillä vaan kaikkialla. Kehittyneemmillä luomumarkkinoilla tämä ei näy niin selvästi, koska tuonti on suurelta osin raaka-aineita ja kaupan hyllyllä tarjottavat luomutuotteet ovat pääasiassa paikallisten valmistajien valmistamia. Kehittymättömillä markkinoilla paikalliset valmistajat eivät valmista riittävää tuotevalikoimaa ja kaupan hyllyllä näkyy runsaasti ”vieraita” tuotemerkkejä. Luomun kysyntä ja tarjonta ovat osittain maantieteellsesti eri paikoissa ja toisaalta paikallisen markkinan volyymit eivät riitä paikallisen valmistavan teollisuuden kehittymiseksi. Kun puhun kehittyneistä ja kehittymättömistä markkinoista niin Suomi kallistuu voimakkaasti jälkimmäisen puolelle - voidaan jopa puhua Länsi-Euroopan peränpitäjästä, josta keskinen Itä-Eurooppakin kohta ajaa ohi. Voidaan esimerkiksi kysyä, miksi Helsingissä ei ole luomusupermarkettia? Siis sellaista n 500 m2 luomuvalintataloa, jossa olisi 5000-10000 luomunimikettä tarjolla. Riittävä kysyntäpohja saattaisi olla olemassa - Saksassa vastavan kokoisessa kaupungissa olisi varmasti useita luomusupermarketteja - mutta koska tuotevalikoimasta 90% pitäisi tuoda, ei kaupalle saataisi riittävää luomu-uskottavuutta suomalaisen kuluttajan silmissä. Luomutuotevalikoiman täydentäminen tuonnilla on keskeinen osa luomumarkkinoiden kehittämistä, mutta kotimaisia tuotteita tarvitaan lisää, jottei tasapaino järky.

Mikä sitten on tuonnin osuus Suomen luomumarkkinasta? Arkinen havainto kaupan hyllystä on, että ainakin uudet luomutuotteet tuntuvat olevan enimmäkseen ulkomaista alkuperää. Tuonnin osuutta ei pysty yhteismarkkinoiden aikaan laskemaan tarkasti, mutta Suomen luomumarkkinan arvioidaan oleen vuonna 2008 74 miljoonaa euroa vähittäishinnoin laskettuna. Koska ostoiltaan suurimmat tuoteryhmät (kotieläintuotteet, viljatuotteet ja esim. tomaatit) ovat lähes kokonaan kotimaista alkuperää, saadaan karkeaksi arvioksi yllättävänkin korkea kotimaisuusaste, noin 70 %. Tuonnin osuudeksi jäisi siten noin 22 miljonaa euroa, mikä tuntuu toisaalta epäilyttävän pieneltä sillä jo pelkästään reilun kaupan tuotteita myytiin Suomessa vuonna 2008 54 miljoonalla eurolla ja niistä merkittävä osa on luomua.

Asiaa voidaan tarkastella myös toisin päin: Suomeen siis tuodaan luomutuotteita, mutta tiedämme, että niitä myös viedään. Vienti pystytään arvioimaan tarkemmin, koska luomua vievät yritykset tiedetään ja asioita seuraamalla syntyy käsitys siitä, mikä viennin arvo kullakin toimijalla suunnilleen on. Valtaosa Suomen luomuviennistä tapahtuu kolmen yrityksen toimesta: aakkosjärjestyksessä Helsingin Mylly (jauhoja ja hiutaleita), Pekan Leipä, joka nykyään kuuluu Leipomo Rostenille (leipää) ja Pohjolan Luomu (raakaviljaa). (En laske tähän Fazeria, koska heidän luomuvienti tapahtuu heidän Ruotsin leipomolta.) Kaikki ovat siis viljaketjun toimijoita. Näiden vienti yhteensä lienee 10-12 miljoonaa euroa. Muut 20-25 toimijaa vastaavat lopusta 2-3 miljoonasta eurosta. Valistunut arvio siis on, että suomalaisen luomuviennin arvo on n 14 miljoonaa euroa eli n 1 % Suomen elintarvikeviennistä. Viennistä valtaosa perustuu kotimaiseen raaka-aineiseen, mutta ei suinkaan kaikki. Jopa luomuviljaa tuodaan.

Kun vientilukua 14 M€ verrataan kotimarkkinan 74 M€ ja erityisesti kotimarkkinan kotimaisten tuotteiden osuuteen, joka yllä arvioitiin 50 M€:ksi, täytyy muistaa, että vienti on arvioitu verottomin teollisuuden hinnoin, mutta kotimarkkina verollisin vähittäishinnoin. Jotta ne olisivat vertailukelpoiset täytyy

viimeksimainittu jakaa kahdella, eli Suomessa myydyt kotimaiset luomutuotteet teollisuuden tai tuottajahinnoin laskettuna olisi n 26 M€. Toisin sanoen 65% jää kotimaahan ja 35% menee vientiin. Siis karkeasti kolmannes Suomessa tuotetuista luomutuotteista viedään ja kolmannes Suomessa kulutetuista luomutuotteista tuodaan.

Virhemarginaali esittämissäni luvuissa on varmasti melko iso ja niitä on tarkoitus jatkossa tarkentaa. Joka tapauksessa viennin merkitys suomalaiselle luomulle on todella suuri. Varmaan kaikki luomussa aktiivisesti toimivat tietävät, että luomuviljaa viedään, mutta luulisin, että monellakaan luomussa toimivalla ei ole ollut oikeaa tietoa viennin näin suuresta merkityksestä suomalaiselle luomulle. Kuitenkin varsinkin luomuviljan tuottajan on se täytynyt huomata viime vuosina luomukauran hinnan välillä laskiessa ja välillä noustessa vientimarkkinoiden kehityksen mukaan.

Luomumarkkinoiden kehittämisen strategiset tavoitteet asetettiin lokakuussa 2006. Tiivistetysti tavoitteiksi asetettiin luomulle 6% markkinaosuus kotimaassa ja 10% Suomen elintarvikeviennistä vuoteen 2015 mennessä sekä kunnianhimoinen tavoite myös suurkeittiöpuolelle. Meillä on siis viisi vuotta aikaa kuusinkertaistaa kotimarkkina ja 10-kertaistaa luomuvienti. Kokonaan toinen asia on, onko riittävästi paneuduttu strategian tavoitteiden toteuttamiseen. Viennin kehittämiseen sisältyy paljon mahdollisuuksia, mutta kotimarkkinoiden kehittymättömyyteen sisältyy ehkä vielä enemmän riskejä. Seuraavassa joitakin trendejä, jotka vaikuttavat asiaan.

Suomessa on ollut tapana sanoa, että suomalainen ruoka on jo kuin luomua ja muualla on niin saasteista, ettei siellä voi luomua tuottaa. Siis kotimainen on aina parempaa kuin ulkomainen - luomusta viis. Itse en ole tähän koskaan uskonut vaan olen ostanut italialaisen luomuporkkanan kun kotimaiset ovat loppuneet - en suinkaan kotimaista tavanomaista. Ja epäilen että suomalaisen kuluttajan usko kotimaisen ruoan erinomaisuuteen on yleisemminkin rapautumassa. Ihmiset havahtuvat huomaamaan, ettei sitä 1960-70 luvun romanttista maaseutua ole enää olemassa. Minne voitaisiin mennä auttamaan maajussia heinätöissä? Suomalainen maatalous tehostuu, tilat suurenevat ja kotieläinyksiköt kasvavat eurooppalaisiin mittoihin. Eläinten hyvinvointi onkin kyseenalainen ja teollisuus näyttää käyttävän enemmän lisäaineita Suomessa kuin ulkomailla. Hiljaisia signaaleja tulee teollisuuden edustajille maailmalta: esimerkiksi ”puhdasta” suomalaista jauhoa tai ryynejä ei voidakaan viedä muihin Pohjoismaihin, koska niissä on torjunta-ainejäämiä. Suomalaisen elintarviketuotannon puhtauden uskottavauus alkaa olla samaa luokkaa kuin suomalaisten vesistöjen puhtaus. Ihmisillä on kestänyt yllättävän pitkään tajuta, että sinilevämömmön äärellä on turha puhua Euroopan puhtaimmista vesistä!

Kuluttajat Suomessakin alkavat kysyä yhä laajemmin luomua, mutta kotimainen teollisuus ei luomutuotteita tarjoa. Toisaalta keskusliikkeiden osto-organisaatiot kansainvälistyvät tai ainakin pohjoismaistuvat. Hyviä luomutuotesarjoja, joista jopa löytyy valmiiksi suomenkieliset tekstit, löytyykin Tanskasta ja Ruotsista helposti. En usko, että 6% tavoitetta saavutetaan ilman kotimaisen teollisuuden merkittävää aktivoitumista, mutta voi luomumarkkina kuitenkin 2-3 kertaistua viidessä vuodessa tuonninkin varassa. Kotimainen elintarvikesektori menettää luomumahdollisuutensa ja samaan aikaan joutuu yhä ahtaammalle tavanomaisella puolella kilpailun koventuessa. Osoittaaksemme, että kotimainen ruoka todella on puhdasta on aika tehdä se todeksi - siirtää suomalainen elintarvikeketju luomuun! Sääli kyllä, luomussa jo 30 vuotta toimineena olen tosin ”hiukan” skeptinen sen suhteen, että näin kävisi.

Omalta osaltani yritän viedä kehitystä eteenpäin lähinnä viennin puolella. Organic Food Finland vientirengas on toiminut nykymuodossaan - tosin yrityskokoonpano on osittain muuttunut - vuodesta 2004 ja luomuvientikauppaa olen tehnyt 1997 alkaen. Luomuvientirenkaassa on tällä hetkellä 9 yritystä ja saamme aikaan lähes 4 miljoonan euron viennin, merkittävimpänä Helsingin Myllyn hiutale- ja jauhovienti. Myös luomuvientirengastoimintaa kehitetään edelleen ja Organic Food Finland on avoin myös uusille yrityksille.

Luomuvienti on taannut varsinkin luomuviljaketjulle kehittymismahdollisuudet, mutta on vienti tarpeellista myös kotimarkkinan kehittymiselle. Viennistä voidaan saada sellaisia lisävolyymejä, jotka tekevät toiminnan kannattavaksi. Joissakin tapauksissa voidaan toimia jopa pelkästään viennin varassa. Eihän esimerkiksi Pekan Leivän luomuleipää tai Makulaku Lakritsan ja Halvan luomulakritsaa juuri Suomessa nähdä ja Helsingin Myllynkin luomutuotannosta puolet viedään.

Viennin ja yleensä luomun kansainvälistymisen osalta tarkoituksemme on käynnistää Luomukansainvälistymisen toimenpideohjelman laatiminen 2010 alussa. Toimenpideohjelman tekemisessä näkökulmina ovat yllä mainitun 10% vientitavoitteen saavuttaminen, uuden luomuliiketoiminnan kehittäminen osallistuville yrityksille ja luomukansainvälistymistä palvelevien palvelutyökalujen kehittäminen. Tässä tarvitaan alan mahdollisimman laajaa yhteistyötä ja hanketta ollaankin viemässä eteenpäin yhdessä Finpron, Tekesin ja Oske-toimijoiden kanssa. Hankkeeseen haetaan mukaan mahdollisimman suuri osa luomualan toimijoista sekä varsinaisesta yrityskentästä että järjestöistä ja alan tukiorganisaatioista. Keskeistä on ymmärtää, ettei kansainvälistyminen ole pelkkää vientiä, eikä kansainvälistyminen käynnisty lähettämällä myyntimiehiä maailmalle. Koko arvoketjussa on monenlaisia pullonkauloja ja kehittämiskohteita, joihin on paneuduttava, jotta kansainvälistyminen ja vienti kehittyisi. Koko alan kannalta on oleellista, että luomukenttä ylipäätään kansainvälistyisi. Tällä hetkellä suomalaiset luomutoimijat ovat huonosti edustettuina kansainvälisillä foorumeilla, mikä vaikuttaa osaltaan sekä suomalaisen luomun tunnettuuteen maailmalla että luomutietouden ja innovaatioiden omaksumiseen Suomessa. Yhteyksiä maailmalle pitäisi olla joka tasolta paljon enemmän.

Yllä mainituilla tavoitteilla on hyvin paljon tekemistä myös alkutuotannon kanssa. Viennin arvoa voidaan ja tuleekin kasvattaa tuotteiden jalostusarvoa nostamalla, mutta kuitenkin myös alkutuotannon on kehityttävä mukana. Viljelyn tulisi ohjautua paljon nykyistä paremmin markkinoiden tarpeiden mukaan. Tietenkin tuotantoa tarvitaan myös enemmän ja sen tulisi olla nykyistä monipuolisempaa. Joka tapauksessa nykyistä suuremman osan tuotannosta tulisi olla sopimustuotantoa. Leimaa-antava ongelma yrityksille on viime vuosina ollut luomuraaka-aineen puute. Luomuviljaa on ollut hyvinkin riittävästi, mutta esimerkiksi öljykasveja ja perunaa ei.

Huoltovarmuus

2009-11-13T03:24:00.000-08:00

Huoltovarmuus ei ole vain kriisitilanteen ongelma vaan voi nopeammin kuin arvaamme olla myös arkiongelma - vai onko sitten niin, että arki kriisiytyy. Maataloushan on globaalistikin erittäin öljyvetoista - voisi jopa sanoa, ettei nykymuotoinen maataloustuotanto olisi mahdollista ilman maankuoreen varastoitunutta fossiilista aurinkoenergiaa, jonka sisältämää hiiltä on viimeiset vuosikymmenet tehokkaasti siirretty "takaisin" ilmakehään. Öljyllä tuotetaan kenolannoitteet (ennenkaikkea typpi), torjunta-aineet, maatalouskoneiden vaatima energia, logistiikka, viljan kuivaus ym ym. Öljyn ei tarvitse loppua aiheuttaakseen merkittävän tarpeen suunnata maataloutta uudelleen.

Talouden lait pitävät siitä huolta kun öljybarreli kohta maksaa yli 200 taalaa, yli 300 taalaa tai ennen pitkää yli 500 taalaa. Luomukaan ei ole tälle vaikutukselle immuuni, mutta on selvää, että sen suhteellinen kilpalukyky paranee dramaattisesti öljyn hinnan noustessa ja mm biologista typensidontaa ei ole enää missään varaa olla käyttämättä.

Tämä kirjoittelu sai aiheensa Jaakko Nuutilan blogista.

Luomukauran mahdollisuudet kansainvälisillä markkinoilla

2009-10-27T07:17:00.000-07:00

Suomen Kaurayhdistys järjestää 29.10.2009 kauraseminaarin "Monipuolinen kaura". Aihe on tärkeä, sillä kaura on hieno vilja, jolla on pitkä historia Suomessa(kin) ja kauran- ja erityisesti luomukauran tuotannossa Suomella on erityisiä vahvuuksia. Lisäksi kauran arvo ollaan yhä laajemmin ymmärtämässä muuallakin maailmassa. Kaurapuuroon ehkä kyllästyneessäkin Suomessa voi jäädä huomaamatta, että kauraa hypetetään laajasti ympäri maailmaa ja sen kulutus on nousussa. Tänäänkin huomasin uutislistoilla uutisen, jossa Harvard Medical School laittaa kauran luettelon ensimmäiseksi kun listataan kolesterolia vähentäviä ruoka-aineita.

Oma osani noilla kaurapäivillä on osallistua paneelikeskusteluun aiheesta "Kauran menestysmahdollisuudet - miten Suomi jatkaa kauratyötä?" ja tarkemmin minua on pyydetty kertomaan luomukauran mahdollisuuksista maailmalla. Voi olla, että kovin montaa minuuttia en pääse puhumaan, mutta tässä joitakin mietteitä etukäteen:

Suomen luomuviennin arvoksi arvioidaan n 14 miljoonaa euroa, josta yli kymmenen miljoonaa euroa on viljaketjusta. Suurimmat tuotteet ovat leipä, myllytuotteet (kaurahiutale, vehnäjauho) ja raakavilja, lähinnä kaura. Hehtaareissa ja viljelijän euroissa laskettuna luomukaura on ilman muuta merkittävin suomalainen luomuvientituote, koska se lähtee suhteellisen matalalla jalostusasteella raakaviljana ja kaurahiutaleena. Luomukaura on niitä harvoja tuotteita, joissa olemme maailmalla hintakilpailukykyisiä. Suomi on myös merkittävä luomukauran tuottaja - arvioni mukaan vain Saksa ja Ruotsi ja ehkä Kanada ovat suurempia. Muita suuria luomukauran tuottajamaita ovat Iso Britannia ja Tanska. Muissa suurissa tuottajamaissa tosin tuotanto on kasvanut, mutta Suomessa ei. Kanadasta ei tuoreita lukuja ole saatavissa, mutta tiettävästi ainakin 2009 luomukauran viljely siellä supistui. Kanadalainen luomukaura päätyy suurelta osin USA:an. Kun v 2005 tein vastaavan kartoituksen arvioin Suomen olevan Kanadan rinnalla maailman suurin luomukauran tuottaja. Tämä asema on siis menetetty.

Suurin luomukauramarkkina on USA - Euroopassa Saksa, Iso Britannia ja Tanska. Tanskassa vähittäismyynnissä myytävästä kaurasta yli 30% on luomua! Euroopassa Suomi ja Ruotsi ovat merkittäviä viejiä ja Iso Britannia selkeä tuoja. Myös Saksa on tuoja, mutta tilanne siellä riippuu paljon paikallisesta satotasosta ja markkinoista. Aikaisempina vuosina suomalaista luomukauraa vietiin Saksaan paljonkin, mutta nyt vienti lienee pysähdyksissä.

Tämän hetken huonoon markkinatilanteeseen vaikuttaa osittain paljon puhuttu lama - luomumarkkina ei esimerkiksi Saksassa ole nyt samanlaisessa kasvussa kuin vielä 2007. Toisaalta kun luomukaurasta on aikaisemmin ollut puutetta, on viljelyaloja kasvatettu. Kuten usein käy, tuotannon kasvu tulee markkinatilanteeseen nähden liian myöhään ja hinnat laskevat. Seuraava korjausliike on tuotannon supistaminen ja siitä seuraava hintojen nousu. Joskus ihmettelee, kenen edun mukaista tällainen vuoristorata on? Joka tapauksessa uskon, että luomumarkkina on jo 2010 jälleen terveessä kasvussa, luomukauraa on todennäköisesti kylvetty vähemmän ja varsinkin jos jollakin päätuotantoalueella on sato-ongelmia, hinnat voivat lähteä taas liiankin nopeaan nousuun. Mutta näinkin yksinkertaiselta näyttävässä asiassa on niin monta liikkuvaa osaa, että vain aika näyttää... Joka tapauksessa Suomessa kannattaa viljellä luomukauraa, koska Suomella on siinä suhteellinen etu. Viljelijöiden kannattaisi kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että viljelevät sitä mitä markkinat tarvitsevat. Ainakin osa tuotannosta kannattaisi sitoa sopimuksiin.

Mitä sitten suomalaisessa kauraketjussa pitäisi tehdä? Uskon, että luomu tarjoaa suomalaiselle kauraketjulle erityismahdollisuuden. Se on niitä harvoja tuotteita, joissa Suomella on todellista merkitystä ja vaikutusmahdollisuutta markkinoilla yhtenä suurimpana viejämaana. Jos Suomesta tulee tasaisen varmasti kohtuullisesti hinnoiteltua luomukauraa, ei muualla synny niin suurta intoa luomukauran viljelyyn. Useimmilla viljelyalueilla vehnä on kuitenkin kannattavampi viljelykasvi normaali hintatasoilla. Vaikka raakaviljan vientikin tulee jatkumaan, kannattaa ilman muuta myös pyrkiä ylöspäin arvoketjussa, ts lisätä luomukauratuotteiden jalostusastetta. Tämä voi tarkoittaa perustuotteita, mutta myös uusia innovatiivisia kauratuotteita. Esimerkiksi ruotsalaiset ovat menestyneet maailmalla Oatly kauramaitotuotteilla, joista suuri osa myydään luomuna. Tällaista menestystuotetta ei Suomessa ole vielä syntynyt, vaikka esimerkiksi Biofermen tuotteet varmasti täyttävät innovatiivisuus-kriteerin. Näitä asioita tullaan miettimään käynnistettävässä luomukansainvälistymisen toimenpideohjelmassa.

Tärkeätä on myös kotimarkkinan kehittäminen. Vaikka Tanskan lukuihin ei ihan heti päästäisi, pitäisi kotimaisen luomukauramarkkinan 2-3-kertaistaminen lyhyelläkin aikavälillä olla mahdollista. Itse asiassa luomumarkkinoiden kehittämisstrategiaryhmän tavoitteena on 5-kertaistaa luomutuotteiden markkina Suomessa. Sehän merkitsee suunnilleen Tanskan nykytasolle pääsyä. Tämä olisi mitä suurimmassa määrin myös kotimarkkinoiden puolustusta, sillä tavanomaiset private label kaurahiutaleet taitavat jatkossa tulla enenevässä määrin muualta kuin Suomesta.

Kauraseminaari

2009-09-24T05:20:00.000-07:00

Suomen Kaurayhdistys järjestää Kaurapäivät 29.10. Helsingissä. Linkki ohjelmaan on tässä. Allekirjoittanut on mukana seminaarin lopuksi järjestettävässä paneelissa, jonka aiheena on "Kauran menestysmahdollisuudet – miten Suomi jatkaa kauratyötä?" Kuten arvata saattaa, tulen kertomaan nimenomaan luomukauran mahdollisuuksista maailmalla. Kaura on suomalaisen luomun keskeinen vahvuusalue ja luomu on suomalaiselle kauralle mahdollisuus. Molemmista näkökulmista katsottuna luomukauraan on perusteltua panostaa. Mutta ei vain viljelyyn vaan myös uusien kauratuotteiden ja lisäarvon kehittämiseen.

Itämeren viljelijöiden ympäristöpalkinto

2009-06-16T10:10:00.000-07:00

WWF ja MTK etsivät ympäristöystävällisintä maataloustuottajaa

Luomuhan on jo määritelmällisesti ympäristöystävällistä maataloutta, joten luulisi, että luomuviljelijä tämän kilpailun voittaisi. Mutta nähtäväksi jää, mitä tässä haetaan. Yhtenä kilpailun tavoitteena on "innostaa muita viljelijöitä siirtymään Itämeren kannalta suotuisampiin viljelymenetelmiin esittelemällä hyviä esimerkkejä".

Kriteereinä mainitaan:
a. Ehdokkaiden on täytynyt toteuttaa konkreettisia toimia ravinnepäästöjen vähentämiseksi tilaltaan. Ravinnepäästöillä tarkoitetaan sekä ravinteiden huuhtoutumista veteen että kaasupäästöjä, kuten ammoniakkipäästöjä lannasta.
b. Ravinnepäästöjen vähentämistoimenpiteiden tulisi olla innovatiivisia tai jopa “poikkeuksellisia”. Toimenpiteiden vaikutus rehevöitymisen vähentämiseen olisi kyettävä osoittamaa.

Tätä kilpailua ei varmaankaan voiteta pelkästään olemalla luomuviljelijä, mutta eiköhän noita innovatiisia viljelijöitä löydy nimenomaan luomuviljelijöiden piiristä?
Parastahan olisi, että kaikki siirtyisivät luomuun, mutta jotenkin olen skeptinen, että tässä kilpailussa uskallettaisiin tulla sellaiseen tulokseen. Toivottavasti aiheetta.

Kilpailu WWF:n sivuilla
Kilpailu MTK:n sivuilla

EU:n luomulogon suunnittelukilpailu

2009-05-04T00:46:00.000-07:00

ohessa linkit EU:n luomulogon suunnittelukilpailuun:

http://ec.europa.eu/agriculture/organic/logo/index.htm
http://ec.europa.eu/agriculture/organic/logo/index_fi.htm

eli jos tuttavapiirissä on taideaineita opiskelevia korkeakouluopiskelijoita, laittakaa viestiä eteenpäin. voin kyllä tarvittaessa briiffata mistä on kysymys.

Napapiiri Organics hillosarja Vuoden Tähtituote 2009 finaaliin

2009-03-30T05:41:00.000-07:00

Napapiiri Organics hillosarja on edennyt Vuoden Tähtituote 2009 finaaliin. Kilpailuun ilmoitetuista 44 tuotteesta 14 pääsi finaaliin. Voittajat julkistetaan Elintarvikepäivillä 5.5.2009. Napapiiri Organics lakkahillo voitti Vuoden Luomutuote kilpailun 2008 ja Napapiiri Organics Mustikkakiisseli sai Vuoden Luomutuotekilpailussa 2009 kunniamaininnan.

Vientirenkaalla maailmalle  – Luomuvienti: mahdollisuus Suomelle

2009-03-24T13:43:00.000-07:00

Olen puhumassa pejantaina 27.3. Tampereen Luomupäivillä. Alla tiivistelmä esityksestäni.

Ydinasiat

Luomustrategiassa asetettu tavoite - 10% Suomen elintarvikeviennistä luomua v 2015 - ei ole lukujen valossa mahdoton, mutta se vaatii paljon työtä. Suomen vahvuuksia ovat viljaketju ja marjaklusteri, mutta lukuisia muitakin nichejä löytyy. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös kotimarkkinan kehittymistä, lisää luomutuotantoa ja jalostusarvon nostoa. Suomessa tarvitaan Luomuviennin toimenpideohjelma.

Luomumarkkina ei ole nappikauppaa

Luomumarkkinan arvo Suomessa on n 74 M€ eli alle 1% Suomen elintarvikemarkkinasta. Tanskan luomumarkkina on arvoltaan yli 600 M€ ja Saksan 5,8 miljadia €. Globaali luomumarkkina on 35 miljardia €. Toisaalta Suomen elintarvikevienti on n 1,4 miljardia €. Luomumarkkinat ovat kasvaneet pitkän ajan keskiarvona 10% vuodessa, jolloin yhden vuoden kasvu on yli 3 miljardia €. Näiden numeroiden valossa maailmalta löytyy Suomen elintarvikevientiä vastaava luomumarkkinarako. Joka tapauksessa Luomustrategiassa asetettu 10% eli n 140 M€ tavoite ei vaikuta mahdottomalta saavuttaa. Vaikka Suomi ei ole eurooppalaisittain suuri luomuviejä, on viennin osuus suomalaisessa luomukentässä suhteellisesti suuri - noin neljännes. Asetettu tavoite on kuitenkin yli 2 kertaa suurempi kuin luomumarkkinan nykyinen kotimarkkina-arvo, mikä tekee siitä erittäin haasteellisen.

Suomi vie luomua

Merkittävimmät suomalaiset luomuvientituotteet syntyvät viljaketjussa: bulkkikaura, kaurahiutale, vehnäjauho ja leipä. Suomen erityisvahvuss on luomukaura, mutta myös ruis ja kevätvehnä voivat olla suomalaisia vahvuuksia. Toinen painopistealue, joka antaa paljon mahdollisuuksia on marjaklusteri - lähinnä luonnonmarjat, ja niistä tehdyt jalosteet. Yrityskohtaisia vahvuuksia löytyy toki muillakin alueilla hyvinkin kapeissa nicheissä, mm perunajauho ja -hiutale, rypsiöljy, maltaat, lakritsa, koivunmahla, yrtit.

Luomustrategian 10% tavoitteen saavuttaminen edellyttää näihin vahvuuksiin panostamista. Vientitavoitteen rinnalla myös kotimarkkinoiden on kehityttävä tavoitteen mukaisesti 6% markkinaosuuteen. Teollisuuden on vaikea kehittää vientiinkään tuotteita jos kotimarkkinaa ei ole. Raaka-ainepohjaa on sekä lisättävä, että monipuolistettava. Jalostusarvoa on nostettava sekä raaka-aineissa että kuluttajatuotteissa. Kaikki tämä edellyttää erittäin monisyistä koko elintarvikeketjun läpäisevää yhteistyötä. Suomessa tarvitaan Luomun kansainvälistymisstrategian (2000) päivitys ja uusi Luomuviennin toimenpideohjelma.

Helpotusta vientiin

Kansainvälinen kauppa on vaativa laji, joskin EU:ssa kauppa on sisämarkkinakauppaa ja siten oleellisesti ‘oikeata’ vientiä yksinkertaisempaa. Luomuvientiin lähtevällä yrityksellä on joka tapauksessa edessään kaikki kansainvälistyvän pk-yrityksen ongelmat. Näihin on apua saatavissa esimerkiksi Finprolta (www.finpro.fi). Mutta lisäksi luomutuotteiden kauppaan liittyy omat erityispiirteensä, joita ei myöskään kannata lähteä opiskelemaan ‘kantapään kautta’.

Suomalaiset potentiaaliset luomuviejät ovat joko tavanomaisen elintarvikesektorin kotimarkkinatoimijoita tai pieniä luomutoimijoita - vain harvoin jo kansainvälistyneitä suuria elintarvikeyrityksiä. Vientiin lähdettäessä ei tunneta kohdemarkkinoita ja niiden pelureita,toimintatapoja eri markkinoilla, kilpailutilannetta ja omien tuotteiden mahdollisuuksia kohdemarkkinoilla. Tuotekehitystä ei pystytä ohjamaan oikein, koska ei tunneta kohdemarkkinoiden vaatimuksia ja mieltymyksiä omien tuotteiden kohdalla, ei tunneta paikallista ruokakulttuuria tai kohdemaan kuluttajien mielikuvia luomusta tai ostajien sertifiointivaatimuksia. Jos kehitettäviin tuotteisiin tarvitaan uusia luomuraaka-aineita, ei tunneta niiden parhaita hankintakanavia, mitä luomuna on saatavilla tai mitä luomutuotteissa voidaan käyttää.

Organic Food Finland toimii toisaalta perinteisenä vientirenkaana, jolle yritys voi ulkoistaa vientipäällikön tehtävät, mutta myös osaamiskeskuksena, jolla on jo huomattava määrä vastauksia yllämainittuihin ja muihin luomualaan ja vientiin yleisemminkin liittyviin kysymyksiin. Organic Food Finlandin avulla yritys voi säästää huomattavan määrän alkuvaiheen oppirahoja ja päästä käytännön tuotevientiin huomattavasti nopeammin kuin omin voimin harjoittelemalla. OFF:n hallussa on jo niin paljon markkinatietoa, ettei useimmissa tapauksissa erillinen markkinaselvitys ole tarpeellinen. Jos vientirenkaaseen liittyminen ei ole yritykselle oikea ratkaisu, OFF voi toimia myös asiantuntijana yritykselle luomuvientiin liittyvien ongemien ratkaisemiseksi.

Osana uutta Luomu-Talli hanketta, jonka tarkoituskena on verkottaa luomualaa paremmin yhteisen sateenvarjon alle, Organic Food Finland voi kehittyä laajemminkin suomalaisen luomuviennin edistämiskeskukseksi.

Organic Food Finland on nykymuodossaan perustettu 2004 ja luomuvientirenkaat toteutetaan yhteistyössä Finpron kanssa ja niihin saadaan TEM:n tuki. Vientirenkaita ja vientipäälliköitä on tällä hetkellä kaksi ja osallistuvia yrityksiä 8. Vuoden 2008 toteutunut luomutuotteiden vienti OFF:iin osallistuvilta yrityksiltä oli n. 4 M€. Noin puolet viennistä on raaka-ainevientiä ja toinen puoli private label myyntiä. Hyvin pieni osa viennistä on toistaiseksi suomalaisella tuotemerkkillä. Vientirenkaan piirissä on kehitetty yhteinen Napapiiri Organics tuotemerkki leimallisesti suomalaisten luomutuotteiden viemiseksi.

Osallistuvat yritykset tällä hetkellä ovat Oy E. Boström AB, Greenfinn’s, Finnamyl Oy, Helsingin Mylly Oy, Kiantama Oy, Maustaja Oy, Norrgård Oy ja Virgino.

Alustajan lyhyt esittely
Erkki Pöytäniemi on koulutukseltaan agronomi, MMM ja toiminut koko aikuisikänsä luomun piirissä mm viljelyneuvonnassa, luomujärjestökentässä, toimikunnissa ja työryhmissä, luomuleipomoyrittäjänä, luomumarkkinointiprojekteissa ja 1997 lähtien luomutuotteiden viennissä. Vuodesta 1995 Erkki on toiminut Marja Nuoran kanssa perustamansa Kurmakka - Organic Food Oy:n puitteissa. Erkki tuntee luomualan läpikotaisesti sekä meillä että muualla ja on alalla tunnettu ja hyvin verkottunut. V 2000 Erkki laati Finprossa Luomukansainvälistymisstrategian, jossa oli mukana 30 tahoa. Sen jälkeen Erkki on ollut keskeisesti vaikuttamassa luomutuotteiden viennin kehittymiseen Suomessa.

Napapiiri Organics mustikkamehu lähtee Ranskaan

2009-03-06T06:58:00.002-08:00

Toinen heti BioFachin jälkeen toteutunut kauppa on Greenfinn'sin mustikkamehun päätyminen Napapiiri Organics tuotemerkin alla ranskalaisen Couleurs Quebec yrityksen valikoimiin. Heidän sivuiltaan löytyy jo tuotteen esittely. Nopeaa toimintaa!

BioFach oli menestys

2009-03-04T08:23:00.000-08:00

BioFach messut Nürnbergissä Saksassa olivat 19.-22.2. eli kohta kaksi viikkoa sitten. BioFach messut ovat tyypillisesti niin hektiset, ettei siellä voi ajatellakaan blogin päivittämistä. Ja koska sieltä tullaan kotiin noin 200 kontaktilomakkeen kanssa, ei blogin päivittäminen ole päällimmäisenä mielessä sen jälkeenkään. Kiirehän osoittaa, että messut olivat menestys. Lamapuheista huolimatta messujen näytteilleasettajamäärä kasvoi n 5% yli 2700:aan (12 hallia) ja vierailijamääräkin pystyi edellisvuoden tasolla. Silmämääräisesti arvioiden suurin pudotus oli aasialaisissa ja muissa Euroopan ulkopuolisissa vierailijoissa - Eurooppalaiset lienevät olleet paikalla vähintään edellisvuoden tapaan. Vierailijoita oli yhteensä 46-47.000 kpl, mikä on suuri määrä ammattitapahtumassa.

Ensimmäistä kertaa Suomen osasto toteutettiin yhdessä Ruotsin kanssa siten että messuosaston suunnittelusta ja rakentamisesta vastasi Spokesman Suomen päässä. Molemmilla oli n 150 m2 osasto vierekkäisinä blokkeina ja samansukuisella designilla. Yhteisenä bannerina oli "Organic North". Ruotsalaiset olivat "Food from Sweden" kyltin alla, suomalaiset "Organic Food Finland" kyltin.

Suomalaisia yrityksiä oli osastolla 11: Luomuvientirenkaan puolelta E.Boström, Finnamyl, Greenfinn's, Helsingin Mylly, Kiantama, Maustaja ja Virgino. Näiden lisäksi Bioferme, Pohjolan Luomu, Senson ja ViiniVerla. Osaston suunnittelu perustui ajatukseen mahdollisimman suuresta avoimuudesta - ei siis mitään yrityskohtaisia looseja, eikä roll-up viidakkoa. Visuaalinen puoli oli nostettu osaston päälle. Osasto toimi erittäin hyvin.

Myös ensimmäistä kertaa koskaan Suomen Maa- ja metsätalousministeri vieraili BioFachissa ja "avasi" virallisesti Suomen osaston.
Vierailulla on merkitystä sekä Suomen luomualan uskottavuuden kohottajana maailmalla -meillä on yhteiskunnan tuki takanamme - että silmien avaajana ministerille: luomu on maailmalla huomattavasti suurempi asia kuin pelkästään Suomessa katsottuna voisi ajatella. Lisäksi ministerin kaksipäiväinen vierailu antoi mahdollisuuden keskusteluihin alan kehittämisestä, millä voi jatkossa olla suurikin merkitys.

Jälkimmäisessä kuvassa esittelen Ministerille Greenfinn'sin tyrnimehua.

Suomen luomutarjonta maailmalle on edelleen varsin raaka-ainevoittoista ja vähittäispakattujen tuotteiden valikoima on suhteellisen suppea. Raaka-ainevientiä ei toki kannata väheksyä, sillä se on mahdollistanut omalta osaltaan nykyisten luomualojen säilymisen luomussa. Kuitenkin Luomustrategiaryhmän asettaman tavoitteen - 10% Suomen elintarvikeviennistä luomua v 2010 - saavuttaminen edellyttää jalostusasteen nostamista. Tällä kertaa jalosteita olikin tarjolla Suomen osastolla aikaisempaa enemmän.

Onnistuneet messut vaativat paljon valmistelua ja v 2010 BioFach valmisteluja ollaankin jo aloittelemassa. Toisaalta messut vaativat valtavasti jälkityötä. Jokainen tapaaminen mahdollisen asiakkaan kanssa edellyttää jälkiseurantaa. Kun kontakteja on lähes 200, jälkityö työllistää useita viikkoja - tai tavallaan koko loppukevään. Harvinaista kyllä, BioFach messut ovat tänä vuonna johtaneet jo kahteen toteutuneeseen kauppaan 2 viikon sisällä messuista - yleensä kauppojen toteutuminen vaatii pitemmän ajan. Tästä on siis hyvä jatkaa.

Uusia tuotteita Napapiiri Organics tuotesarjaan

2009-02-13T06:55:00.000-08:00

LEHDISTÖTIEDOTE

Napapiiri Organics -tuotemerkillä lähtee tänä keväänä Suomesta monipuolinen valikoima uusia luomutuotteita kansainvälisille markkinoille. Helsingin Myllyn valmistamat tyrnillä ja mustikalla maustetut annospikapuurot, Finnamylin mustikkakiisseli ja Greenfinn´sin mehusarja ovat esillä Bio Fach messuilla, luomualan suurimmilla kansainvälisillä ammattimessuilla, Nürnbergissä, Saksassa 19.-22.2.

Napapiiri Organics on Organic Food Finland - luomutuotteiden vientirenkaan kansainvälisille luomumarkkinoille tuoma tuotemerkki, jonka alla viedään laadukkaita suomalaisia luomuelintarvikkeita lähinnä Eurooppaan ja Aasiaan. Yhteinen tuotemerkki kiteyttää suomalaisen alkuperän vahvuuksia, kuten puhdasta aitoa villiä luontoa ja erityislaatuisia arktisia luonnonolosuhteita. Myös suomalaisten ja pohjoisen kansojen aito yhteys luontoon ja siitä kumpuava vanha iätön viisaus ovat vahvasti läsnä tuoteimagossa.

Helsingin Myllyn valmistamasta tyrni- tai mustikkaannospuurosta saa maukkaan ja ravitsevan aterian, jossa tulevat hyvin esiin kauran ja marjojen hyvät ominaisuudet.Napapiiri Organics annospikakaurapuurot on nopea ja helppo valmistaa sekoittamalla annospussi kuumaan veteen.

Herkullisen välipalan tai jälkiruuan saa suomalaiseen tyyliin Napapiiri Organics luomumustikkakiisselistä, joka valmistaa Finnamyl Oy. Kiisseli on perinteinen suomalainen ruokalaji, jossa on runsaasti energiaa ja ihana marjojen maku. Kiisselijauhe on kevyt kantaa mukanaan mihin vain ja nopea ja helppo valmistaa.

Greenfinn´s valmistaa 100% täysmehut kylmäpuristamalla, näin saadaan säilymään mahdollisimman paljon marjojen hyviä ominaisuuksia. Napapiiri Organics mustikka-, puolukka-, karpalo- , tyrni- ja mustaherukkamehut ovat kotimaisista luomumarjoista.

Lisätietoja:
Marja Nuora
Napapiiri Organics
marja@napapiiri-organics.com
gsm. 050-5862697

Suomi ja Ruotsi yhdessä maailman suurimmilla luomualan messuilla BioFachissa Saksassa

2009-02-04T12:59:00.000-08:00

4.2.2009   
TIEDOTE 

 Organic North luo pohjoismaiselle luomulle tunnettuutta   

Suomi ja Ruotsi yhdessä maailman suurimmilla luomualan messuilla BioFachissa Saksassa  

 Suomi ja Ruotsi yhdistävät voimansa vuoden 2009 BioFach-messuilla Nürnbergissä. Suomesta mukana on 11 yritystä ja Ruotsista 10. Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on tapahtumassa mukana 19.-20.2.2009  

Organic North -yhteistyöhanke näkyy tässä vaiheessa yhteisenä messuesiintymisenä ja siihen liittyvän viestinnän yhteissuunnitteluna. Mukana hankkeessa ovat myös Finpro Suomesta ja Exportrådet Ruotsista.    

”Osastopaviljonkimme sijaitsevat vierekkäin hallissa 3. Niiden ulkoasu suunnitellaan yhtenäiseksi ja paviljongit yhdistetään yhtenäisellä matolla. Samalla suunnittelemme ja koordinoimme yhteisiä viestintätoimenpiteitä, jotta saamme paviljongeillemme mahdollisimman laajan yleisön”, hankkeen projektijohtaja Arto Varanki Spokesman Oy:stä kertoo.  

 ”On hienoa, että yhteistyö Ruotsin kanssa saatiin käyntiin. Tässä on hyvä alku houkutella myös muita pohjoismaita mukaan”, riemuitsee Varanki.   

Pohjoismainen yhteistyö on tärkeä askel myös messujen osallistujille

  ”BioFach on kasvanut suureksi megaluokan tapahtumaksi ja pienen yrityksen on tällöin hyödynnettävä kaikki keinot saadakseen vastinetta messuinvestoinnilleen. Siksi pohjoismainen yhteistyö ja sitä kautta saatavat edut ovat luonnollinen tapa lisätä myös yksittäisen yrityksen näkyvyyttä”, Organic Food Finland –vientirenkaan vetäjä Erkki Pöytäniemi sanoo. Hän vastaa vientirenkaassa kahdeksan suomalaisen luomuyrityksen markkinoinnista.   

”Tavoitteena on kasvattaa Organic North-hankkeen avulla yhteisesti pohjoismaisen luomutuotannon tunnettuutta muualla Euroopassa”, Pöytäniemi linjaa. 

 Luomun toimintasuunnitelma työn alla  

Tällä hetkellä valmistellaan luomun toimintasuunnitelmaa, jonka rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Toimintasuunnitelma ottaa kantaa luomun nopeasti kasvavaan merkitykseen viljelytuotannossa ja myös luomun nopeasti kasvavaan kysyntään.  

 6,5 % Suomen viljelyalasta on luomusertifioitua ja 7 miljoonaa hehtaaria metsäalasta on sertifioitu luomumetsätuotteiden korjuuta varten (lähinnä metsämarjoja). Tärkeimmät luomualat ovat viljatuotteet (ml. rypsi) yhdessä meijeri-, liha-, leipomo- ja perunatuotteiden kanssa. Myös metsämarjojen merkitys kasvaa jatkuvasti. Viennistä valtaosan muodostaa vilja-arvoketju, jonka tuotteista tärkeimmäksi nousee kaura. Suomi onkin laajalti tunnettu maailmassa juuri luomukauran edelläkävijänä. Luomuviljan lisäksi Suomesta viedään peruna- ja marjapohjaisia tuotteita.
 
 Ministeri Sirkka-Liisa Anttila vierailee 19.-20.2.2009 BioFach-messuilla

  ”Olen iloinen voidessani edistää suomalaisen luomutuotannon menekkiä maailmalla. Suomalainen luomu on todennettavasti luotettavaa, eettisesti tuotettua ja jäljitettävää ruokaa, josta voi nauttia turvallisin mielin. Luomutuotteiden tulevaisuuden kannalta keskeistä on ruokaketjun toimivuus ja toimijoiden – luomuviljelijöiden, jatkojalostajien, kaupan ja kuluttajien yhteinen päämäärä”, ministeri Anttila kertoo.   

”Laadukkaan ruoan tuottamiseen ja uusien menestystuotteiden kehittämiseen tarvitaan alalla toimivien ihmisten ammattitaitoa ja innovaatiokykyä. Uskon, että luomu tulee olemaan tulevaisuudessa yksi suomalaisen ruokaketjun menestystarinoista”, Anttila toteaa.     

BioFach on maailman suurin luomualan messutapahtuma maailmassa. Se järjestetään vuosittain helmikuussa Nürnbergin messukeskuksessa Saksassa.  BioFachilla on sisartapahtumat Japanissa, Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa. Ensi vuonna Saksassa mukaan tulevat myös luonnonkosmetiikka, ihonhoito- ja hyvinvointituotteet, jotka on koottu omaan Vivaness-nimellä kulkevaan tapahtumaansa. Messuilla on perinteisen näyttelytarjonnan lisäksi yli 100 luomualan tapahtumaa ja konferenssia.   

Organic Food Finland on yhteistyössä Finpron kanssa toteutettu luomutuotteisiin erikoistunut vientirengas.   

Lisätietoja: 
 Arto Varanki, Spokesman Oy, puh. 040-54455098,  arto.varanki@spokesman.fi - Nürnbergin Messujen virallinen edustaja Suomessa   

Erkki Pöytäniemi, Organic Food Finland, puh. 050-5505225,  erkki@organic-finland.com - Organic Food Finland –vientirenkaan vetäjä   

www.biofach.de

EI Grüne Wocheen pidäkään lähteä

2009-01-15T05:59:00.000-08:00

14.1. surtiin Maaseudun Tulevaisuudessa sitä, että Suomi ei ole edustettuna Grüne Wochessa Berliinissä. Mielestäni päätös on kuitenkin ymmärrettävä. Yritysten on joka tapauksessa katsottava osallistumista omasta näkökulmastaan, ei yleisesti suomalaisen ruokakulttuurin tunnetuksitekemisen näkökulmasta. GW:n osallistuminen voi periaatteessa olla järkevää kahdenlaisille yrityksille: niille, joilla jo on tuotteita jakelussa Saksassa, eli jotka voivat GW:ssä parantaa tuotteitensa tunnettuutta, ja niille pienille yrityksille, jotka voivat tehdä tapahtumassa niin suuren myyntikassan, että sen takia kannattaa mennä sinne. Valtaosa suomalaisista elintarvikeyrityksistä jää näiden kahden ryhmän välimaastoon. Sellaisten yritysten oikea paikka on elintarvikealan ammattitapahtumat. Yksi näistä on joka helmikuussa Nürnbergissä Saksassa järjestettävä BioFach, joka on luomualan tärkein tapahtuma maailmassa. Siellä on n 2900 näytteilleasettajaa ja yli 46.000 ammattivierailijaa (2008). Tanska, jossa elintarvikesektori on huomattavasti merkittävämpi business kuin muissa Pohjoismaissa, ei myöskään ole tänä vuonna Grüne Wochessa vaan BioFachissa, jossa Tanska on esillä valtavalla 1000 m2:n osastolla ja 54:n näytteilleasettajan voimin. Myös Suomi on mukana BioFachissa tavanomaista näyttävämmin 10 yrityksen voimin 140 m2 osastolla, joka on toteutettu lähes täysin normaalilla TEM:n kansainvälistymistuella. Ensimmäistä kertaa Biofachin historiassa Suomen Maa- ja metsätalousministeri on tulossa tapahtumaan eli Sirkka-Liisa Anttila avaa Suomen BioFach osaston 19.2. Uutena piirteenä on myös yhteistyö Ruotsin kanssa.

Jos arvioidaan suomalaisen elintarviketeollisuuden mahdollisuuksia vientimarkkinoilla on lähtökohtana oltava suomalaisen elintarvikesektorin mahdolliset vahvuudet. Lähialueilla kilpaillaan normaaleilla tuotteilla ja normaaleilla kilpailun ehdoilla. Kauemmas mennessä pitää olla erityisempiä vahvuuksia - tämä pätee jo Saksaan. Suurimmilla suomalaisilla elintarvikeyrityksillä, joilla on resursseja tuotekehitykseen, voi olla mahdollisuuksia maailmalla esimerkiksi funktionaalisten elintarvikkeiden alueella. Mutta, kuten on nähty, ei sekään ole helppoa, ja suuri suomalainen on maailmalla hyvin pieni. Keskikokoisilla ja pienillä yrityksillä ei ole mahdollisuutta samanlaiseen tuotekehitykseen eikä resursseja todistaa tuotteitensa terveellisyyttä yms. Käytännössä merkittäväksi mahdollisuudeksi tällöin nousee luomu, joka muodostaa uskottavan ja voimakkaassa nousussa olevan kattobrändin, jonka saa käyttöönsä - tietysti kun tuote on luomua - pelkällä sertifiointikustannuksella. Luomu on siis todennettavissa toisin kuin luonnollinen, vihreä tai puhdas, mutta se ei vaadi kalliita kliinisiä kokeita tms. Tämän päivän kuumimmat trendit: terveellisys ja turvallisuus, ympäristöystävällisyys ja eettisyys yhdistyvät kaikki luomussa. Nämä trendit ovat auttamatta vahvistumassa kaikkialla maailmassa ja siten luomukin tulee edelleen kasvamaan vaikka nykyinen lama voi aiheuttaa kasvun hidastumista.

Kun vahvaan luomu-brandiin yhdistetään suomalainen alkuperä - siis mielikuvat pohjoisesta puhtaasta luonnosta ja eksotiikasta, ollaan aika vahvoilla. Mielestäni tällä alueella on paljon mahdollisuuksia suomalaiselle elintarvikesektorille, mutta alan kehittäminen vaatii tahtoa ja panostusta sekä julkisella puolella, maataloussektorissa että yrityksissä. Viljelijöillä on keskeinen rooli korkealaatuisen luomuraaka-aineen tuottamisesta. Tällä hetkellähän raaka-aineiden ja luomutuotevalikoiman niukkuus on suurin alan kehitystä jarruttava tekijä. Meidän olisi hyvä tunnistaa todelliset vahvuutemme - silläkin uhalla, että luomu voi joistakin vieläkin kuullostaa huu-haan sukulaiselta.

Erkki Pöytäniemi
Organic Food Finland, luomuvientirengas

HIPP vauvanruoka olikin puhdasta

2008-12-21T10:26:00.000-08:00

Pari viikkoa sitten uutisoitiin, että HIPP vauvanruoka olisi aiheuttanut myrkytyksen vauvalle Tanskassa. Epäily on nyt todettu vääräksi, kuten Hesarikin tänään pikku-uutisessa totesi. HIPP:n tiedote aiheesta.

Maustajasta ja Organic Food Finlandista juttu Luomu-lehdessä 8/08

2008-12-05T03:44:00.000-08:00

Hyvä vientituote koostuu pohjoisesta ulottuvuudesta, raikkaasta mausta ja arktisesta eksotiikasta.
kirjoittaja Inka Mattila

Luomu-lehti

Tanskan luomuvienti kasvussa

2008-12-03T03:26:00.000-08:00

Pohjoismaissa Tanska on selkeästi pisimmälle kehittynyt luomumarkkina ja myös luomuviennin kehittämisessä edelläkävijä. okologi.dk sivuston uutisen mukaan Tanskan luomuvienti kasvoi 70% vuonna 2007 ollen arvoltaan 64 miljoonaa €. Tämä on 5-6 kertaa suurempi kuin Suomen vastaava luku - tosin eron voisi toki kuvitella olevan suurempikin. Suurimmat vientituotteet ovat meijerituotteet, viljatuotteet, liha ja vihannekset, jotka muodostavat yhteensä 84% luomuviennistä. Suurimmat kohdemaat ovat lähimaat Saksa, Iso Britrannia ja Ruotsi, jotka yhteensä muodostavat 70% viennistä. Tavoitteena on 3-kertaistaan vienti vuodesta 2005 vuoteen 2010. Tavoitteen saavuttamiseksi BioFach 2009, jossa Tanska on teemamaa (Country of the Year) 1000 m2:n osastollaan on merkittävä välietappi. Kasvutavoitteiden tiellä on luomuviljelyn riittämättömyys - vuoteen 2013 mennessa arvioidaan tarvittana n 60.000 ha lisää luomuviljeltyä maata eli nykyiseen verrattuna noin kolmannes lisää.

Luomutuotteiden tuonti Tanskaan on vielä vientiäkin merkittävämpää: v 2007 110 miljoonaa €. Tuonti koostuu osittain tuotteista, joita ei Tanskassa voitaisikaan tuottaa ja raaka-aineista (esim sokeri) teollisuudelle, mikä palvelee siten vientiäkin, mutta myös tuotteista, joita Tanskassa voitaisiin tuottaa, kuten viljasta.

Organic Denmark sivustolta löytyvät myös Tanskan uusimmat luomumarkkinatilastot. Kehitys on ollut mielenkiintoinen, sillä 1990-1999 markkina kasvoi melko nopeasti noin 3,7% markkinaosuuteen, jossa se pysyi 6 vuotta. 2005 alkoi jälleen voimakas kasvu ja luomun markkinaosuusarvio 2008 on 6,7% (kasvu 25%/v). Siis jo selkeästi yli suomalaisessa luomustrategiassa asetetun 6% tavoitteen. Cooppiin kuuluvassa Irma ketjussa luomun markkinaosuus on lähes 30%ja muissakin merkittävissä supermarket-ketjuissa noin 10%. Markkinaosuus jakaantuu hyvinkin epätasaisesti eri tuotteille. Esimerkkejä parhaasta päästä:
- maito 33,6%
- kaura 33,3%
- kananmunat 28,7%
- jauhot 22,3 %
- hapanmaitotuotteet 22,3 %
- voi / margariini 15%

...
- lihaleikkeleet 1,4%
- kana 1,2 %

Suomalaisittain aika vaikuttavia lukuja.

IFOAM: Growing Organic

2008-12-01T23:10:00.000-08:00

Kansainvälinen luomun kattojärjestö IFOAM on avannut uuden sivuston "Growing Organic". Sivusto on tietolähde kaikenlaisen luomutuotannon ja -toiminnan kehittämiseksi. Kannattaa tutustua!

www.ifoam.org/organic

tojunta-aineita luomukaurassa Englannissa

2008-11-27T04:24:00.000-08:00

Englannissa on todettu luomukaurassa jäämiä sekä klormekvatista että glyfosaatista. Merkittävä osa englannin markkinoilla myytävästä luomukaurasta on alkuperältään Suomalaista. Jäämien alkuperä tullaan selvittämään - toivottavasti sylttytehdas ei ole täällä. Joka tapauksessa tällaiset uutiset eivät tiedä hyvää luomukauran menekillekään.

Routine tests show pesticide contamination in some organic oats
A routine analysis has shown some batches of organic oats sold in the UK have been contaminated with pesticides Chlormequat and Gylphosate
Click here for full story ...

Luomu hurjassa kasvussa Ruotsissa

2008-10-28T23:57:00.000-07:00

ICA:n luomumyynti on kasvanut 2008 hurjat 70%. kasvu johtunee suurelta osalta suuresta satsauksesta "I Love Eco" tuotemerkkiin. Kysymys ei ole vain markkinaosuuden ottamisesta Coopilta, koska myös siellä kasvu on ollut rajua. ICA:n markkinaosuus ruotsalaisessa pt-kaupassa on n 60%.
t
Erkki

Ica ökar 70 procent
Den ekologiska försäljningen hos ICA har ökat med 70 procent under 2008 fram till och med september. ICA´s eget varumärke I love eco står för ca 28 procent av den ekologiska försäljningen. Totalt har nu ICA ca 700 ekologiska produkter i varuutbudet. Den största delen av försäljningen står mejeriprodukter för, men den största försäljningsökningen har skett inom frukt och grönt och det frysta sortimentet.
-Ekologiskt är den produktkategori hos oss som visar överlägset bäst försäljningsökningar. Vi kommer fortsätta att lansera nya produkter, både under eget och andras varumärke. Det största hotet mot fortsatta försäljningsökningar är bristerna i utbudet, säger ICA´s miljöchef Kerstin Lindvall.

Coop ökar 50 procent på eko
Hittills i år har Coops försäljning av ekologiska produkter ökat med 50 procent. Under 2007 stod kedjan för drygt hälften av den sålda volymen ekologiska produkter i detaljhandeln, då ökade försäljningen med 22 procent. Den positiva utvecklingen har alltså fortsatt med högre intensitet under 2008.
-Intresset för ekologiskt är starkt och fortsätter att öka bland konsumenterna. Ett bekymmer är dock att det saknas råvara inom flera områden. Till exempel är det brist på ekologiskt fläsk, något som gör att utvecklingen av det ekologiska charksortimentet står stilla, säger Mikael Robertsson som är miljöchef hos Coop.

Lähde: www.ekoweb.nu

"EU:n salasuunnitelma GM-kasvintuotannon edistämiseksi"

2008-10-27T23:34:00.000-07:00

Independent on Sunday:
"EU:n salasuunnitelma GM-kasvintuotannon edistämiseksi"

Kirjoittanut Geoffrey Lean
Independent, Sunnuntaina 26. Lokakuuta, 2008

http://www.independent.co.uk/environment/green-living/europes-secret-plan-to-boost-gm-crop-production-973834.html

Tanskan luomumarkkina rajussa kasvussa lamasta huolimatta.

2008-10-24T06:42:00.000-07:00

Tanskan luomumarkkinan arvo 4,5 miljardia kruunua eli 600 M€ eli se on kaksinkertaistunut vuodesta 2004. markkina on tälläkin hetkellä 30% kasvussa.

ØKOLOGIEN I DANMARK ER FORDOBLET PÅ FIRE ÅR - OG VÆKSTEN FORTSÆTTER
Med de nyeste tal fra dagligvarehandlen står den samlede øko-omsætning til at lande på omkring 4,5 milliarder kroner i 2008. I 2004 lå den på lidt over to milliarder. Økologisk Landsforening forventer, at væksten fortsætter, og at salget vil være fordoblet igen i 2013.
Læs mere på http://www.okologi.dk/Nyheder/search-nyhed-detail.asp?Id1=2107

EU:n uusi luomuasetus (EY) N:o 889/200

2008-10-01T07:41:00.000-07:00

Uusi asetus löytyy suomeksi täältä. Asetuksessa on 75 sivua.

Lähiruoka ja kansainvälistyminen erkoistumisen mahdollisuuksina

2008-09-19T07:08:00.000-07:00

Lähiruoka ja kansainvälistyminen erkoistumisen mahdollisuuksina

Lähiruoka ja luomu niputetaan keskusteluissa yhteen, mutta perimmiltään on kysymys eri asioista.Lähiruoka voi olla luomua, mutta tietysti se voi olla myös täysin muuta - esimerkkinä kemiallisesti viljelty itsepoimintamansikka. Ja luomu voi olla lähiruokaa, mutta yhtä hyvin se voi olla argentiinalainen omena. Luomun ekologisista lähtökohdista johtuen lähiruoka liitetään luomuun, mutta määritelmällisesti ne eivät ole sama asia. Edes ekologisuuden ja ruokakilometrien näkökulma ei ole yksinkertainen, koska kuljetusten ekologisuus riippuu siitä, miten kuljetetaan. Tuodaanko omenaa valtamerilaivalla kaukomailta vai ajellaanko pakettiautolla pitkin maakuntaa - kumman ekologinen jalanjälki on lopulta suurempi? Ja kumman ekologinen merkitys ylipäänsä on suurempi, kuljetusten vai viljelytavan? Pelkästään kasvihuoneilmiötä tarkastellen maatalouden typpitalouden merkitys on suurempi kuin kuljetusten, koska typpioksiidit ovat satoja kertoja hiilidioksidia pahempia kasvihuonekaasuja. Typpiomavaraiseen maatalouteen siirtymisen vaikutus olisi suurempi kuin kuljetusten lopettaminen. Ja ellei me kaikki muuteta maalle viljelemään, ei kuljetuksia voida kuitenkaan lopettaa. Ja tässä tarkastelussa ei edes huomioida luonnon monimuotoisuutta, torjunta-aineita, eläinten kohtelua, gmo:n riskejä jne.

Minusta on selvää, että luomutuotteita voidaan viedä ja tuoda. Kokonaisekologisuuden - siis “maailman pelastumisen” kannalta - on ostettava italialaista luomuporkkanaa eikä kotimaista kemiallisesti viljeltyä. Tottakai kaikista mieluisin on kotimainen luomuporkkana, mutta keväällä sitä ei tahdo enää olla saatavilla. Omena on hyvä esimerkki ihmisten harrastamasta älyllisestä epärehellisyydestä: luomuomenaa ei osteta, koska “eihän se voi olla ekologista, kun se tulee niin kaukaa.” Ja sitten ostetaan tavanomaista tuontiomenaa!

Luomu toimii viennissä, koska luomu on tietyt arvot takaava kattobrändi, joka on jo tunnettu kaikkialla, missä ihmisillä on varaa ajatella, mitä suuhunsa pistävät. Luomubrändiä voidaan katsoa eri kulmista ja se voi merkitä eri alueilla ja eri ihmisille eri asioita ja yhtäaikaa monia asioita eri painotuksilla. Turvallisuutta, terveellisyyttä, ekologisuutta, eettisyyttä sekä lifestyleä ja jopa trendikkyyttä. Jos jotakin luomutuotetta ei ole jollakin markkinalla tarpeeksi tai ollenkaan paikallisesti, se tuodaan. Jos tuotteeseen tai tuotemerkkiin voidaan ladata muita arvoja ja vahvuuksia luomun viitekehyksessä, tuote voi jopa kilpailla paikallisen tarjonnan kanssa.

Voiko lähiruokaa sitten viedä? Jos määrittelyn perusta on esimerkiksi maakunta, niin silloin lähiruokaa ei voi viedä. Jos viitekehyksenä on vaikka Pohjoismaat, tilanne on toinen. Joka tapauksessa lähiruoan vieminen kuullostaa ristiriitaiselta. Käytännössä varsinkin pienelle yritykselle paikallisuus on mielikuvaetu, jolla yritys voi saada tuotteensa kaupan hyllylle kotimaassa. AIka tyypillistä on, että tuotekategoriassa, jossa valtaosa tuotteista tulee suurilta valmistajilta, on tarjolla myös jonkun pienemmän kotimaisen valmistajan tuote. Jos samaa tuotetta lähdetään viemään, paikallisuusetu menetetään kun valtakunnan raja on ylitetty. Naapurimaassa vastaavassa “ekologisessa lokerossa” on joku siellä paikallinen yritys. Se vahvuus, jolla kotimaassa pärjätään, ei enää toimikaan. Niin sanotut USPit (unique selling point) on määriteltävä uudessa ympäristössä uudestaan.

Lähellä lähiruoan käsitettä ovat tuotteet, jotka ovat tyypillisiä tietylle alueelle ja joilla on suojattu alkuperänimitys: mm shampanja, Parmesan kinkku ja Feta. Tyypillisesti alkuperänimityksellä suojataan nimenomaan tuotteita, joita viedään. Suomessa vain Lapin puikulalla on tällainen suojaus. Alkuperänimitys ei kuitenkaan takaa shampanjan kaltaista maailmanmainetta, vaan se on vasta alku pitkäjänteiselle ja resursseja vaativalle markkinointityölle.

Vientimahdollisuuksia ajatellen pitäisi nähdä ne vahvuudet, jotka Suomella on - kohdemaiden kuluttajien näkökulmasta. Saksalainen kuluttaja tuskin näkee Suomea halvan ja tehokkaasti tuotetun funktionaalisen gmo-elintarvikkeen alkuperämaana, eikä ainakaan halua sellaista tuotetta ostaa. Mahdollisuuksia on etsittävä toisenlaisten mielikuvien suunnalta - niiden, joissa Suomella on mielikuvavahvuuksia.

Suomalaisten luomutuotteiden viennissä alkuperä on merkittävä vahvuus, mutta lähiruokaa se ei ole. Luomuvientirenkaan puitteissa kehitetty Napapiiri Organics on esimerkki siitä kuinka luomukattobrandin alla voidaan linkittyä muihin sitä tukeviin vahvuuksiin, kuten pohjoinen eksotiikka, suomalaisen luonnon puhtaus, suomalaisten raaka-aineiden terveellisyys ja noitarumpujen mystiikka. Suomalaisen ruuan vahvuudet on nähtävä kohdekuluttajan silmin, tässä tapauksessa luomuun sitoutuneen kuluttajan silmin.

Organic Fortnight Bristolissa

2008-09-08T01:53:00.000-07:00

Organic Fortnight on koko Iso Britanniassa koko kuukauden kestävä luomutapahtumien sarja, joka alkoi 6.-7. syyskuuta Bristolissa järjesettävällä viikonlopun luomumarkkinalla. Tapahtumassa oli 300 yritystä myymässä tuotteitaan - osittain Iso Britannian tunnetuimpia luomuyrityksiä, osittain pieniä paikallisia yrittäjiä - ja ostavaa yleisöä tuhansittain. Tänä vuonna menoa hiukan haittasivat sadekuurot. Tapahtuma järjestettiin Bristolissa kahdeksatta kertaa. Bristolia kehutaankin Iso Britannian eko- ja luomutietoisimmaksi kaupungiksi, jossa tällaisille tapahtumille on selvä tilaus.

Tapahtuma on Soil Associationin järjestämä.

Ensimmäistä kertaa tapahtumassa oli mukana myös suomalaisia luomutuotteita, eli Napapiiri Organics luomuhillot olivat löytäneet tiensä Community Foodsin osastolle. Sokerittomat pohjoisen eksotiikkaa edustavat tuotteet saivat hyvän vastaanoton.

Lannoitteiden kallistuminen lisää luomun vetovoimaa

2008-09-05T07:10:00.000-07:00

16. kesäkuuta tekstissäni heitin haastetta tuottajille. Jos Maaseudun Tulevaisuuden artikkeli 15. elokuuta (sama otsake kuin tässä) pitää paikkansa, haasteeseen olisi jossain määrin tartuttu, vaikka en uskokaan, että tällä blogilla on hirveästi asian kanssa tekemistä...

Samaan aiheeseen palattiin Maaseudun Tulevaisuudessa vielä pääkirjoituksessa 18.8.

Artikkelissa haastateltu Proagrian luomuneuvoja Ulla-Maija Leskinen arvioi, että luomutilojen määrä Pohjanmaalla nousee parin vuoden sisällä ainakin 30-40%. Viljelijät ovat tehneet lannoitteiden hinnoista johtopäätöksensä ja todenneet, että vaihtoehdoksi jää vain luomu. Jos luvut olisivat samat muuallakin Suomenniemellä, seurauksena olisi lähivuosina huomattava luomutuotannon kasvaminen, joka sitten näkyisi myös tarjontapuolella luomumaitona, luomulihana ja luomuviljana. Aika näyttää miten käy ja miten markkinat vastaavat tarjonnan kasvuun. Pääosa lisätuotannosta on kuitenkin saatava kotimarkkinoille, vaikka toivonkin, että myös vientiin riittää entistä enemmän luomua. Ainakin Valion olisi aktivoiduttava luomumarkkinoilla aivan eri tavalla kuin tähän asti. Esimerkki löytyy hyvin läheltä: Arla Ruotsissa ja Tanskassa, joissa luomumaidon markkinaosuus huitelee aivan eri lukemissa kuin meillä.

Muutamia luomuteesejä

2008-08-19T13:55:00.000-07:00

Tässä muutamia teesejä, joita tulin tänään kirjoittaneeksi Facebookissa eri ryhmien keskusteluseinille:

Luomuruoka on tunnustetusti ja määritelmällisesti ekologisempi vaihtoehto. Lähiruoka ei sinänsä takaa ekologisuutta (sitäpaitsi termiä ei ole määritelty missään), jos tuotantotapa on kemialliseen viljelyyn perustuva ja logistiikka perustuu joko yrittäjän ajeluun pitkin maakuntaa pakettiautolla tai kuluttajien ajeluun pitkin maakuntaa henkilöautolla. Nimenomaan ekologisuus on merkittävin syy ostaa luomua, sen lisäksi että se on turvallisempaa, terveellisempää, luonnollisempaa, gmo-vapaata, eettsempää ja maukkaampaa.

Luomu on ekologista ja turvallista. Kyllä taitaa olla "vikaa" suomalaisessa kuluttajassakin, vai miten on mahdollista, että kaupasta löytyy vain muutama luomuvauvanruokapurkki, kun esim Saksassa luomuvauvanruoka hallitsee kaikissa kaupoissa parhaita hyllypaikkoja ja sen markkinaosuus on yli 50%. Harmi vaan, että kun suomalaiset äidit ja isät vihdoin asiaan heräävät, potin korjaa saksalainen HIPP, kun suomalaiset yrittäjät ehtivät jo luopua pelistä 10 vuotta sitten kun ei kuluttajia ollut. Ei silti - HIPP:n tuotteet ovat hyvälaatuisia ja kyllä se puhtaana luomuyrityksenä Nestlen päihittää.

Kasvisruoka on ilmastoruokaa, kuten vegaani Lauronen alla kirjoittaa. Mutta vielä parempi ilmastolle on luomukasvisruoka, koska silloin ei ole käytetty mm keinotyppeä, jonka tuottamiseen kuuluu valtavat määrät öljyä - tai Suomen tapauksessa "uusiutuvaa" turvetta. Jos lihaa syö, kannattaa kuitenkin syödä märehtijää - siis nautaa tai lammasta - koska ne syövät sellaista karkearehua, mitä ihminen, sika tai kana ei juurikaan syö. Vegaanikaan harvemmin syö puna-apilasalaaattia - kuitenkin se on biologisen typensidonnan mestari ja siksi melko välttämätön luomutuotannossa. Siis ensimmäisenä pois "kevyet" lihat - siis sika ja kana - joiden tuotanto on myös teollisinta ja epäeettisintä lihantuotantoa. Etsikää esim luomuemolehmän lihaa.

Luomu on reilua ihmiselle ja ympäristölle. Kehitysmaista tulevat luomutuotteet ovat myös reilusti tuotettuja ja usein myös tuplasertifioituja. Kotieläimiä kohdellaan reilusti.

Paras kananmuna on luomumuna. Se on ainoa kananmuna, joka antaa sertifioidun takuun siitä, että kanaa on kohdeltu hyvin. termit lattiakanala tai vapaan kanan muna ei ole määritelty eikä sertifioitu. Toki ne takaavat, että kana ei ole häkissä, mutta keskeistä on myös eläintiheys ja parvien koko, joista ko termit eivät anna mitään takuita. Muista munista puheen ollen Tanskassa todettiin tutkimuksissa jo vuosia sitten, että luomua syövien miesten sperma on parempilaatuista (enemmän eläviä siittiöitä) kuin muiden.

Facebookin luomuryhmä siis täälläreilu kauppa, kananmuna

Mikä estää luomun kehittymistä Suomessa?

2008-08-19T09:06:00.000-07:00

Syitä voi hakea koko arvoketjusta, mutta ehkä kuitenkin viime kädessä kuluttajasta ja siitä mihin hän uskoo. Suomessa on valtava usko suomalaisen ruuan ylivoimaisuuteen ja romanttiset mielikuvat 1960-70 lukujen maataloudesta elävät vahvana. Lisäksi suomalaiset ovat uskomuksiltaan varsin homogeeninen kansa. "Suomalainen ruoka on puhdasta ja turvallista" viestiä on koko elintarvikesektori (viljelijäjärjestöt, teollisuus, viranomaiset, tutkimus jne) toitottaneet kuin yhdestä suusta vuosikymmeniä, eikä tätä käsitystä yleensä julkisuudessa kyseenalaisteta. Muualla kuluttajat joutuvat erilaisten mielipiteiden ristitulessa muodostamaan oman mielipiteensä, mutta Suomessa on vain yksi mahdollinen mielipide. Viimeaikoina keskusteluun on kuitenkin päässyt asioita, jotka kyseenalaistavat tämän auvoisen mielikuvan: teollinen yhä suuremmissa yksiköissä tapahtuva kotieläintuotanto, kotieläintilojen kauhu-videot, gmo-rehut ja muut gmo kysymykset, maatalouden aiheuttamat ympäristöongelmat ja osuus vesistöjen rehevöitymiseen ja sinileväongelmaan, co2 tase jne. Todennäköisesti jatkossa nähdään samanlainen markkinoiden polarisoituminen kuin muissakin länsimaissa: osa kuluttajista hakee halpaa ruokaa alkuperästä juuri välittämättä ja osa hakee laatua ja autenttisuutta sekä erilaisia takuita tuoteiden luonnonmukaisuudesta, terveellisyydestä, ekologisuudesta, paikallisuudesta, eettisyydesttä jne.

EU julkaisi uuden luomusivuston

2008-07-29T23:06:00.000-07:00

EU on julkaisuut uuden kuluttajille tarkoitetun luomusivuston, jossa on varsin kunnianhimoisesti valotettu luomua eri näkökulmista. Sivuston slogan on "Luomu: Hyvää luonnolle, hyvää sinulle", mikä on EU:n 'suusta' kuultuna melkoisen luomumyönteinen kannanotto. Kannattaa käydä tutustumassa!

Lisää pohdintaa aiheesta esim. tästä:
- EU JULKAISI UUDEN LUOMUSIVUSTON
- Organic food 'good for you' says EU
- European Commission launches new promotional campaign for organic food and farming

EFSAn lausunto muuntogeenisestä soijasta kommentoitavana

2008-07-23T05:20:00.000-07:00

Kommentit voi jättää omalla äidinkielellä internetin kautta osoitteessa http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/authorisation/public_comments_en.htm.

Näin kävin lausumassa; jostakin syystä teksti syntyi kolmannella kotimaisella.

4. Conclusions and recommendations

We are convinced that the risks of cultivating GMO crops far exceed any possible benefits and is only in the interest of the industry who has developed those plants. Accepting GMO plants in the farming system causes irreversible changes in the system and environment and should not be accepted. MON89788 Soybean nor any other GMO varieties should not be accepted on the European market and the EU should fight against using them even globally.

Luomukauppoja Varsovassa

2008-06-21T23:59:00.000-07:00

Osallistuin Varsovassa 26.-28. toukokuuta 2008 Organic Marketing Forumiin, jonka yhteydessä vierailimme muutamassa luomukaupassa.

Ensimmäisessä kuvassa Tsekkiläinen Country Life Praguen omistaja Otakar Jiranek kertoo Tsekin ja laajemmin keskisen Itä-Euroopan luomumarkkinoista. Tsekissä luomun markkinaosuus on jo 0,5% ja kasvaa kymmeniä prosentteja vuodessa eli menee Suomen ohi parissa vuodessa. Country Life on luomun monitoimiyritys, jolla on oma maatila ja leipomo, luomukauppoja, kasvisravintoloita ja myös tukkumyyntiä muille. Lisäksi he järjestävät luentoja, koulutusta, terveysklubeja ja -viikkoja sekä julkaisevat lifestyle lehteä. Siis kommunikoivat!

Varsovassa vierailimme kolmessa luomukaupassa, joista tässä Rajski Grod -liikkeen omistaja, jolla on kauppa pienessä ostoskeskuksessa.

Zdrowa Zywno oli enemmän Ruohonjuurityyppinen, jossa myös non-food oli hyvin esillä.

Zywnosc Ekologiczna liike on viljelijäryhmän perustama kauppa, joka on nyt yhden viljelijäperheen hallussa. Varsinkin tässä liikkeessä - mutta myös muissa - puolalaisten luomutuotteiden osuus valikoimasta oli erittäin suuri, eli Puolassa on merkittävä määrä pieniä luomuelintarvikkeiden jalostajia.

Haaste tuottajille

2008-06-16T22:54:00.000-07:00

Hyvä toimitus ja hyvät lukijat,
Viime aikojen maatalousaiheisessa uutisoinnissa Maaseudun Tulevaisuudessa ja muualla tulee toistuvasti esiin viljelijöiden ymmärrettävä tuska tuotantopanosten, erityisesti lannoitteiden hintojen karatessa käsistä. Tässä yhteydessä eivät kuitenkaan ollenkaan tule esille luomuviljelyn tarjoamat mahdollisuudet. Viljan hintojen noustessa viime talvena viljanviljelyn kannattavuus näytti paranevan merkittävästi ja tähän oltiin luonnollisesti tyytyväisiä. Niin tyytyväsisiä, ettei silloinkaan huomattu, että luomuviljan hinnat nousivat tavanomaistakin enemmän ja tuottajahinnoissa oleva luomulisä itse asiassa repesi sekä suhteellisesti että varsinkin euroissa mitattuna. (2 vuotta sitten kauran luomulisä oli 20-30 €/t; nyt 150€/t.) Luomun kannattavuus suhteessa tavanomaiseen viljelyyn parani merkittävästi. Nyt tilanne on kuitenkin vielä oleellisesti erilainen tavanomaisen viljanviljelyn kannattavuuden sulaessa lannoitteiden hintoihin. Sen sijaan luomuviljelyssä ei käytetä ostolannoitteita eikä sen parantunut kannattavuus ole sulanut mihinkään. Lisäksi luomuviljalla on suomalaisessa mittapuussa lähes loputtomat vientimarkkinat. Suomen noin 40.000 hehtaarin luomuvilja-ala voitaisiin heti kaksinkertaistaa ilman, että syntyvän tuotannon myyminen tuottaisi mitään vaikeuksia. Luomumarkkina kasvaa jatkuvasti 10-25% vuodessa, eikä eurooppalainen luomutuotanto pysy perässä. Markkinoiden kasvua rajoittaa tällä hetkellä raaka-aineen puute, eikä tilanteeseen ole näköpiirissä muutosta. Luomun draiverit: ympäristökysymykset, ruoan turvallisuus ja terveellisyys eivät ole katoamassa mihinkään. Yhä kasvava joukko kuluttajia haluaa luomua. Esimerkiksi Tanskassa 7% elintarvikkeista ja puolet maidosta on jo luomua.

Suomi on jo useita vuosia ollut merkittävä luomuviljan ja erityisesti luomukauran viejä. Helsingin Myllyn toimesta merkittävä osa bulkkiviennistä on pystytty korvaamaan jalostettujen tuotteiden, erityisesti kaurahiutaleen ja jauhojen viennillä. Lisäksi Suomesta viedään merkittäviä määriä luomuleipää ja luomuviljaketjussa olisi runsaasti mahdollisuuksia jalostusarvon kasvattamiseen. Tällä hetkellä alan kehittäminen kilpistyy kuitenkin raaka-aineen puutteeseen. Alan kehittäminen tilanteessa, jossa raaka-ainepohja ei ole kehittynyt useisiin vuosiin on vaikeata. Elintarvikeyritysten on lähes mahdotonta tulla alalle, kun raaka-ainetta ei ole saatavilla ja siten koko ketju kärsii. Myös kotimaisen luomukulutuksen nyt kasvaessa kotimaista tarjontaa ei juuri ole.

Herääkin kysymys, miksi tuottajapuolella ei tartuta tähän tilaisuuteen eikä pystytä toimimaan markkinalähtöisesti? Ilmeisesti kaikki maatalouden tukiorganisaatiot pyrkivät edelleen vaikenemaan luomun kuoliaaksi. Kieltäydytään näkemästä viljan maailmanmarkkinahinnan ja lannoitteiden hinnan muodostaman noidankehän ulkopuolelle kuvitellen, ettei niiden ulkopuolista maailmaa ole olemassa. Ja tämä tapahtuu suomalaisten tuottajien tappioksi.

Kaiken lisäksi - tai kauhuksi (?)- laajamittainen luomuun siirtyminen ei olisi vain taloudellisesti kannattavaa vaan siitä syntyisi myös paljon muuta hyvää mm vesien suojelun, luonnon monimuotoisuuden ja turvallisempien elintarvikkeiden muodossa. Luomu perustuu aidosti uusiutuviin luonnonvaroihin ja niiden kestävään ja taloudelliseen hyödyntämiseen. Öljyn hinnan edelleen noustessa luomu on pian ainoa mahdollisuus. Mutta jo nyt kuluttajat haluvat maksaa luomusta - miksi tuottajat kieltäytyvät tuottamasta?

Ehdottaisin, että jokainen tuottaja ainakin tutkisi luomuun siirtymisen taloudellisen kannattavuuden omalla kohdallaan ilman ennakkoluuloja. Tähän haasteeseen pystynevät myös neuvontajärjestöt vastaamaan.

ystävällisin terveisin,
kaupunkilais-luomu-agronomi
Organic Food Finland -vientipäällikkö
Erkki Pöytäniemi

www.organic-finland.com

PS: siis turhautuneena ei-oon myymiseen...

Luomulla nälänhätää vastaan

2008-06-08T12:13:00.000-07:00

Nykyaikaisia luomuviljelymenetelmiä on kehitettävä kehitysmaissa, jotta tulevia ruokakriisejä voitaisiin välttää. Näin sanoi puheessaan Tanskan maatalousministeri FAO kokouksessa Roomassa.

uutinen Tanskaksi

Eva Kjer Hansenin puhe

Luomu ja Itämeri

2008-06-04T11:57:00.001-07:00

Selasin läpi HS Teeman Itämeri numeron ja luin maataloutta koskevan artikkelin vähän tarkemmin. Luomua ei mainita sanallakaan. Asiantuntijoina on käytetty mm Luonnonsuojeluliiton, Ympäristökeskuksen ja Ympäristöministeriön asiantuntijoita. Kyllä minusta tuohon suuntaan pitäisi tehdä merkittävä offensiivi. Jos ei luonnonsuojeluväki tiedä tai usko luomusta olevan hyötyä ympäristölle niin tilanne on siltä osin heikoissa kantimissa. Käsittääkseni tilanne on tältä osin Suomessa hyvin erilainen kuin muualla Euroopassa. Mm Ruotsissa sikäläinen Luonnonsuojeluliittoa vastaava organisaatio oli viime syksynä Interfood messuilla näytteilleasettajana ja pääteemana heillä oli nimenomaan luomu.

Suomalaiset näyttävästi BioFach 2009:ään!

2008-06-03T12:30:00.000-07:00

BIOFACH 2009 Suomen osasto

Taustaa

BioFach on itseoikeutetusti Euroopan ja maailman suurin luomualan ammattitapahtuma, joka kerää vuosittain kymmeniätuhansia alan ihmisiä eri puolilta maailmaa. Vuoden 2008 tapahtumassa näytteilleasettajia oli 2764 edustaen 116 eri maata ja yhteispinta-ala 47000 m2. BioFach kokoaa laajasti luomualan toimijoita valmistavien yritysten lisäksi. Näytteilleasettajina ovat myös alalle palveluja tarjoavat sertifiointi- ja neuvontalaitokset sekä alan järjestöt ja menekinedistäjät. Alan toimijoille ja kehittäjille on miltei välttämätöntä ainakin vierailla tapahtumassa.

Vuoden 2008 messuilla oli 46500 ammatilaisvierailijaa. Tapahtuman kansainvälisyyttä kuvaa se, että ⅔ näytteilleasettajista ja yli ⅓ (37%) vierailijoista tulee Saksan ulkopuolelta. Pienempiä BioFach messutapahtumia on vuosittain myös USA:ssa, Brasiliassa, Tokiossa ja Shanghaissa. BioFachin järjestäjä on Nürnberg Messe ja se järjestetään vuosittain Nürnbergissä, Saksassa. Tapahtuma on 4-päiväinen torstaista sunnuntaihin helmikuussa yleensä viikolla 8 (ensi vuonna 19.-22.2.2009).

Tapahtumaan liittyy laaja seminaariohjelma samoina päivinä ja mm IFOAM:n järjestämä Trade Conference tapahtumaa edeltävänä keskiviikkona. Tapahtuman teemana on vuosittain vaihtuva ‘Country of the Year’, joka v 2009 tulee olemaan Tanska. Ko maan panostus ja näkyvyys on silloin poikkeuksellisen suuri.

Tiettävästi ensimmäinen suomalainen esiintyminen BioFachissa oli vuoden 1996 Demeter-laatuhankkeen pieni yhteisosasto, jolla esiteltiin suomalaisia luomutuotteita. Vuonna 1997 Pohjoismaat olivat yhteisesti ‘Region of the Year’ ja Suomesta osallistui kaikkien aikojen suurin määrä näytteilleasettajia: 18, johon sisältyy yritysten lisäksi Ulkomaankauppaliitto, KTTK, Luomu-liitto, Biodynaaminen yhdistys. Erityisesti Suomi kunnostautui tuolloin Pohjoismaisen bufeen tarjoilussa.

Vuosi 1997 oli monelle yritykselle merkittävä lähtölaukaus luomuvientiin; mm Pohjolan Luomun edeltäjä ELO ja suomalaista luomulakritsaa menestyksellisesti markkinoinut Makulaku Lakritsa Oy. Tämän jälkeen suomalaisia näytteilleasettajia on ollut vuosittain 1-101. Ahkerimpia BioFach kävijöitä ovat olleet Makulaku Lakritsa Oy, Helsingin Mylly Oy ja Pohjolan Luomu, joilla kaikilla onkin kehittynyt merkittävää luomuvientiä. Vuonna 2008 suomalaisia näytteilleasettajia oli 6: Helsingin Mylly Oy, Kankaisten Öljykasvit Oy, Kiantama Oy, Maustaja Oy sekä Bioferme Oy ja Pohjolan Luomu. Yrityksistä neljä ensiksimainittua toimivat Organic Food Finland luomuvientirenkaan puitteissa, joka on vienyt yrityksiään BioFachiin vuodesta 2005 lähtien.

Vuoden luomumaa Tanska 2009

Tanskalla on ollut jo pitkään selkeä tavoite kehittää luomuvientiään - onhan Tanska todennäköisesti maailman kehittynein luomumarkkina, jossa luomun markkinaosuus on jo n 7%. Tanskalla oli vuonna 2007 19 yritystä ja 2008 29 yritystä näytteilleasettajina BioFachissa. Vuoden 2009 BioFach esiintymisen osalta alunperin käytiin keskustelua Pohjoismaisesta yhteisesiintymisestä, mutta lopulta Tanskalaiset päättivät hakea asemaa yksin. Jo tämän vuoden Tanskan osasto oli näyttävä 400 m2:llä ja ministerivierailuineen.

Vuoden 2009 osalta tiettävästi Tanska on varaamassa 900 m2 osaston ja kokonaisbudjetti on 3 M€. Muilla Pohjoismailla, erityisesti Suomella ja Ruotsilla on mahdollisuus esiintyä Tanskan rinnalla ja jossain määrin hyötyä Tanskan imusta. Tämä kuitenkin edellyttää myös Suomelta suhteellisen näyttävää esiintymistä omalla profiililla, jotta “imu voisi tarttua”. Ruotsalaisten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella myös he suunnittelevat aikaisempaa näyttävämpää esiintymistä. Mainittakoon, että viime vuosina suomalaiset yritykset ovat olleet ruotsalaisia laajemmalla rintamalla BioFachissa esillä, joskin ruotsalaiset ovat saaneet enemmän poliittista näkyvyyttä; mm tänä vuonna maatalousministeri Eskil Erlandsson vieraili osastolla.

Suomalainen luomu ja luomuvienti

Suomi on edelleen suhteellisten luomupinta-alojen osalta Euroopan kärkimaita, vaikka useat maat ovat viime vuosina ajaneet Suomen ohi. Suomen luomupinta-alat olisi saatava uudelleen voimakkaaseen nousuun, sillä Suomen markkina on jälleen kasvussa ja vienti vetää erittäin hyvin. Suomalainen luomumarkkina ei ole eurooppalaisittain erityisen hyvin kehittynyt, mutta luomutuotteiden vienti voi tuoda kotimarkkinoidenkin kehittämiseen positiivisia impulsseja mm uuden tuotekehityksen muodossa.

Suomi on luomuviljan ja erityisesti luomukauran merkittävä tuottaja Euroopassa, mikä mahdollistaa suomalaisen viljaketjun kehittämisen ja jalostusasteen nostamisen. Muita suomalaisen luomun vahvuuksia ovat luonnonmarjat, perunateollisuus (tärkkelys ja perunahiutaleet), korkealuokkainen rypsi, jotka kaikki mahdollistavat myös korkeamman jalostusasteen luomutuotteiden viemisen. Potentiaalisia (kehitettäviä) vahvuuksia on mm viljellyissä marjoissa, luomuhunajassa ja yrteissä. Suomessa on oltu erityisen aktiivisia luomusuurkeittiöpuolen kehittämisessä. Tätä osaamista ja esim. Portaat luomuun –ohjelmaa on esitelty ja voidaan edelleen esitellä ulkomailla.

Suomalaisen luomuviennin merkittävin toimija on 2004 lähtien toiminut Organic Food Finland luomuvientirengas, jota vetää Erkki Pöytäniemi. Luomuvientirengas toteutetaan yhteistyössä Finpron kanssa ja Työ- ja Elinkeinoministeriön tukemana. Renkaassa on tällä hetkellä 7 yritystä (Finnamyl, Helsingin Mylly, Kankaisten Öljykasvit, Kiantama, Laihian Mallas, Maustaja, Norrgård) ja mahdollisesti siihen liittyy uusia yritykisä 2008 aikana. Vientirenkaan puitteissa tapahtuvan viennin arvo on yli 2 miljoonaa euroa vuodessa ja kohdealueina Länsi-Eurooppa ja Kauko-itä. Vientirenkaan puitteissa on myös kehitetty yhteinen vientiin tähtäävä Napapiiri Organics tuotemerkki.

Suomi BioFachissa 2009

Vuoden 2009 Suomen osaston tulisi olla merkittävästi aikaisempaa näyttävämpi ja osoittaa suomalaisten selvää sitoutumista luomun ja luomumarkkinoiden kehittämiseen ja halua olla merkittävästi läsnä eurooppalaisella ja globaalillakin luomumarkkinalla. Ennenkaikkea osaston tavoitteena tulee olla tukea pitkäjänteisen liiketoiminnan kehittämistä suomalaisille alan yrityksille ja luomumaataloudelle.

Vuonna 2008 Suomen osasto 64 m2 oli jaettuna kuudelle yritykselle. On realistista ajatella, että vuonna 2009 BioFachiin lähtisi 15-20 suomalaista yritystä näytteilleasettajiksi ja keskeisiä luomua sivuavia järjestöjä ja viranomaistahoja. Ko tahojen mukanaolo messuilla tukisi merkittävällä tavalla suomalaisten yritysten näkyvyttä, parantaisi oleellisesti yleensä suomalaisen luomualan näkyvyyttä ja uskottavuutta maailmalla ja suomalaisten verkottumista muiden toimijoiden kanssa Euroopassa ja maailmalla. Samalla myös suomalaisten toimijoiden tietämys luomusta paranisi oleellisesti.

Osastolla tapahtuvan yleisen toiminnan lisäksi osastolla tulisi järjestää ministeritasovierailu.

BioFach –messujen seminaarit ovat oleellinen ja erittäin suosittu osa BioFach tapahtumaa, johon tulisi järjestää suomalaista luomusektoria esittelevä osio englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Lisäksi on mahdollista tuottaa uutta sisältöä ammattikeittiösektorin seminaareihin ja verkostotapaamisiin, joissa Suomella on ollut aktiivinen rooli.

Useiden vuosien ajan suomalaisten yritysten yhteisosaston kokoamisesta vastannut Organic Food Finland on kiinnostunut suomalaisten yritysten kokoamisesta tapahtumaan ja tapahtuman markkinoinnista ulkomaisiin yrityksiin päin laajan asiakastietokantansa kautta. Luomumarkkinoiden kehittämisen strategiaryhmä on käytettävissä osaston suunnittelutyössä.

>>>>>>>>>>>>>

Teksti on mukailtu Luomumarkkinoiden strategiaryhmän tarpeisiin tekemästäni muistiosta.

funktionaaliset elintarvikkeet eivät vähennäkkään kaasuja

2008-04-22T12:54:00.000-07:00

Englantilainen The Independent kirjoittaa otsakkeella "Sales stagnate as nation sickens of health fad foods" funktionaalisten elintarvikkeiden markkinan hiipumisesta - ja varsin herkullisesti luomulukijan näkökulmasta. Alaa syytetään perusteettomista lupauksista, joita ei ole tieteellisesti osoitettu - siis humpuukista! Kuten seuraavasta lainauksesta voi todeta kirjoituksen sävy on aika vauhdikas.

"The amount of money spent on "functional" yoghurt drinks promising anything from greater brains and beauty to lower your cholesterol and stomach gas fell last year."

Täytyy nostaa Finfood uutisille hattua tämän jutun nostamisesta esiin.

Mielenkiinoisesti jutussa todetaan, että Iso Britannian funktionaalisten elintarvikkeiden markkinat ovat 613 M puntaa. Luomumarkinathan samassa maassa ovat noin 2.000 M puntaa. Nyt kuluttajat hakevat oikeaa ruokaa (real food) ja luonnollista terveellisyyttä, englantilaisittain superfood'ia. Trendi suosii luomua, mikä onkin Englannissa rajussa kasvussa.

Napapiiri Organics hillot tulossa

2008-03-28T10:56:00.000-07:00

Toukokuun alussa Napapiiri Organics hillot tulevat hiukan laajemminkin kotimaisten kuluttajien saataville. Lakka- (Vuoden Luomutuote) ja mustikkahillo tulevat Prismojen ja isompien S-Markettien valikoimiin ja lakka-, tyrni- ja karpalohillo tulevat Stockmannien ja Euromarketien valikoimiin. Tuotteet myydään vientiin suunnitelluilla englanninkielisillä etiketeillä, eli nehän ovat "export quality". Nytkin hilloja saa "hyvinvarustetuista luontaistuotekaupoista" ja pääkaupunkiseudulla joistakin luomuprofiloituneista K-kaupoista. Tukkurina on Makrobios.

www.napapiiri-organics.com

Subject: Re: [Luomukirje] Byrokraatti on kuulolla!

2008-03-11T14:26:00.000-07:00

(luomukirje 11.3.2008)

terve ja terveisiä keväisestä Berliinistä,

eu standardi saattaa jyrätä euroopassa, mutta viranomaisvalvonta pysyy hankalana kuriositeettina.
eu:n ja usa:n toistensa luomutunnustus ei ole näköpiirissä - eihän siitä kukaan enää edes tosissaan puhu.

oleellinen ero on yksityisten ja viranomaisten säädäntö- kautta asiakaslähtöisyys. viranomainen tekee periaatteessa vain sen mitä asetuksessa määrätään. sertifiointilaitos tuottaa sen sertifioinnin minkä asiakas tarvitsee oli se sitten EU, NOP, JAS tai vaikka Taiwanin uuden luomuasetuksen vaatima sertifiointi. Yhä useammassa maassa tulee voimaan kansallista luomusäädöstä. Luomuvientirenkaan viennistä yli 20% menee eu:n ulkopuolelle, lähinnä kauko-itään. paljon voisi mennä usaan, mutta siitä olemme vapaaehtoisesti luopuneet, koska sertifioinnin järjestäminen on mahdotonta. esim saksalaiset ja hollantilaiset luomuyrityksikset saavat yhden luukun periaatteella kaikki tarvitsemansa sertifioinnit samalta sertifioijalta. kaikella on hintalappu, mutta kaikki voidaan järjestää. kyllä tosiasia on, että meillä viranomaisvalvonta on monessa tapauksessa kaupanteon este! ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa viranomaisvalvonnasta olisi ollut etua viennissä - useimmissa maissahan viranomainen on lahjottavissa ja siksi viranomaisvalvonnan uskottavuus on heikompi kuin yksityisen valvonnan. voi olla helppo ajatella, ettei sillä olen maailman pelastumisen kannalta merkitystä, mutta sittenkään en ymmärrä, miksi suomalaiset toimijat on asetettu muita heikompaan asemaan.

BIOFACH-Messut 21.-24.2.2008 menestys suomalaiselle luomuvientirenkaalle

2008-03-06T06:00:00.000-08:00

LEHDISTÖTIEDOTE 25.2.2008

BIOFACH-Messut 21.-24.2.2008 menestys suomalaiselle luomuvientirenkaalle

Suomen yhteisosastolla maailman tärkeimmässä luomualan tapahtumassa Biofachissa, Nürnbergissä Saksassa, olivat Finpron Organic Food Finland -luomuvientirenkaan sateenvarjon alla Helsingin Mylly Oy, Kankaisten Öljykasvit Oy, Kiantama Oy ja Maustaja Oy. Myös Bioferme Oy oli mukana Suomen yhteisosastolla. Tapahtuma on edelleen kasvanut voimakkaasti; näytteilleasettajia oli nyt 2740 78:sta maasta. Messujen yhteispinta-ala oli 47000 m2, missä oli 12% kasvu edelliseen vuoteen verrattuna. Tapahtumassa vieraili n 50000 alan ammattilaista kaikista maanosista. Luomumarkkinoiden voimakas kasvu tuntui myös Suomen osastolla, jossa asiakastapaamiset jatkuivat taukoamatta torstai-aamusta sunnuntaihin. Suomalaisten luomutuotteiden myynnin mahdollisuudet ovat suuremmat kuin mihin tällä hetkellä pystytään vastaamaan.

Suomen osaston näkyvimpänä teemana olivat Napapiiri Organics -luomutuotesarja, jossa Maustaja Oy:n valmistamien sokerittomien marjahillojen lisäksi esiteltiin Helsingin Myllyn valmistamat minuuttimarjapuurot ja Kiantaman valmistamat makeutetut, mutta sokerittomat kuivatut marjat. Suomessakin Vuoden Luomutuotteeksi valittu lakkahillo ihastutti erityisesti tuotteiden maistauksessa ja Napapiiri Organics -tuotesarjan ilme herätti positiivista huomiota. Kankaisten Öljykasvien Virgino luomurypsiöljyn korkea laatu todettiin ranskalaisen öljypuristamon edustajan suulla ja öljyn myynnistä neuvoteltiin jopa saudiarabialaisen asiakkaan kanssa.

Luomumarkkinoiden voimakkaan kasvun kääntöpuolena keskeinen keskustelunaihe BioFachissa oli luomuraaka-aineiden maailmanlaajuinen pula. Suomalaisille keskeinen luomukaura on tänäkin vuonna loppumassa ja viime vuodesta poiketen sen hinta on Pohjois-Amerikassa noussut jopa korkeammaksi kuin Euroopassa, jolloin kanadalaisella luomukauralla ei voida enää paikata Euroopan luomukaurapulaa. Siten tarve lisätä voimakkaasti luomukauran ja muiden luomuviljojen viljelyä Suomessakin on ilmeinen ja raaka-aineiden hinnat tulevat pysymään korkeina. Toisaalta nykyinen markkinatilanne antaa paljon mahdollisuuksia siirtyä luomun arvoketjussa ‘ylöspäin’ jalostetumpiin ja brandattyihin tuotteisiin, mihin Napapiiri Organics -tuotesarjan kehittämisellä juuri pyritään. Toisaalta varsinkin bulkkiviljan vienti Suomesta on tarpeetonta, koska kaikki luomuvilja voitaisiin viedä jalostettuna ja viljan vienti rajoittaa jalostavien luomuyritysten toimintamahdollisuuksia.

Ennen itse messuja IFOAM:n järjestämässä Trade konferenssissa oli luomuraaka-ainekaupan osalta keskeisesti esillä myös eri tuottajamaiden uskottavuus luomun tuottajina ja luomuraaka-aineiden jäljitettävyyden säilyttäminen. Erityisesti keskustelua herättää Kiinan nouseminen yhdeksi merkittävimmistä luomutuotteiden tuottajista 3,2 miljoonalla hehtaarilla. Yhdysvalloissa, jossa luomun markkinaosuus on jo saavuttanut 2,8% tason ja vain 1% viljelyalasta on luomua, Kiina on noussut keskeiseksi luomun alkuperämaaksi, mikä ei aina herätä kuluttajien luottamusta.

Tanska on ehkä Euroopan kehittynein luomumarkkina 6% markkinaosuudellaan, mutta myös merkittävä luomutuotteiden viejä. Luomutuotteiden viennin kehittämiseen on satsattu jo vuosia. Tanskalla oli tavalliseen tapaan Pohjoismaiden näyttävin edustus BioFachissa; yhteensä n 400 m2 osasto ja yli 20 yritystä. Tanskasta messuilla vieraili myös elintarvikeministeri Eva Kjær Hansen ja Ruotsista maatalousministeri Eskil Erlandsson, mikä osaltaan toi niille näkyvyttä. Myös tanskalaiset ja ruotsalaiset keskusliikkeiden ostajat olivat paikalla. Suomen luomuvientiä kehittävät yritykset, erityisesti luomuvientirenkaassa mukana olevat, olivat messuilla hyvin esillä. Suomen läsnäolo luomumessuilla on kuitenkin puhtaasti yritysten varassa: niin viranomaiset, polittiset vaikuttajat, media, keskusliikkeet, teollisuus kuin viljelijät loistivat poissaolollaan. Onko Etelä-Suomen hiihtoloman ajoitus suurin este suomalaisen luomun kehittämiselle vai onko kysymys yksinkertaisesti kiinnostuksen ja tiedon puutteesta?

BioFachin vuoden 2009 teemamaa “Country of the Year 2009” on Tanska. Tanskan jo nytkin mittava satsaus messuihin tulee silloin olemaan vielä moninverroin suurempi; n 900 m2 osastopinta-ala ja epävirallisten tietojen mukaan n 3 miljoonan euron panostus. Ruotsalaisille ja suomalaisille on tässä yhteydessä tarjottu mahdollisuutta laittaa osastonsa Tanskan maaosaston viereen ja siten olla mukana Tanskan imussa. Molemmat maat tulevatkin ottamaan tämän vuotista suuremmat osastot BioFach messuilta. Suomen osalta osallistumisen laajuus tulee osaltaan riippumaan siitä, saadaanko suomalaisen luomun viennille ja näkyvyydelle poliittista tukea muiden Pohjoismaiden tapaan. Vuosi 2009 tulee olemaan poikkeuksellisen hyvä tilaisuus tehdä tunnetuksi pohjoismaista ja siten myös suomalaista luomua ja luomutuotteita.

Organic Food Finland -luomuvientirengas toteutetaan yhteistyössä Finpron kanssa ja Työ- ja Elinkeinoministeriön tukemana.

Vastakkainasettelusta

2007-12-01T05:25:00.000-08:00

Sain kotieläinaiheiseen kirjoitukseeni vastineen, jossa tiivistetysti haluttiin välttää vastakkainasettelua ja tavanomaisen tuotantotavan leimaamista. Kirjoittelin siihen seuraavan vastauksen:

Viestisi on siis se, että ostakaa luomua, tosin tavanomainen viljely
on ihan yhtä hyvä tuotantotapa (tai luomu yhtä huono). Sama asenne oli
kun 90-luvulla yritin luomu-liiton vuosikokouksessa esittää, että
puhdas vesi otettaisiin luomun markkinoinnin teemaksi. Paikalla olevat
luomuviljelijät olivat tuohtuneita siitä, että viljelijöitä
syyllistetään vesistöjen kuormittamisesta! teemaahan siitä ei tullut.
Jos eivät luomutoimijat itse suostu nostamaan luomun profiilia ja
tuomaan esiin sen ylivoimatekijöitä, niin kuka sitten?

Kyllä minusta viestin pitää vihdoinkin olla selvä: luomu on
ympäristöystävällisempi ja eettisempi tuotantotapa joka tuottaa
parempia elintarvikkeita. Eikä vertailukohta voi olla tuotantotapa
kuussa tai edes Kiinassa vaan tavanomainen tuotanto täällä Suomessa.
Luomutuottajien ja muiden alan toimijoiden on tehtävä tämä lähtökohta
todeksi. Jos tuossa jupakassa todella on luomutuottaja, jolla eläimet
kärsivät ja jätetään kuolemaan muiden joukkoon, niin ko tila on
erotettava luomutarkkailusta.

12 syytä valita luomu sivu http://www.12syyta.fi/ on jo oikealla
jäljillä. kyllä siellä käytetään komparatiivia, eikä voi olla
epäselvää, mihin verrataan.

Facebookissa luomu-ryhmä

2007-11-30T13:11:00.000-08:00

perustin facebookiin luomu-ryhmän, että sinnekin vaan liittymän. kyllä siellä jotkut etsivät järkevääkiin sisältöä.

taas luomulla tilausta

2007-11-30T13:10:00.000-08:00

kaikkihan ovat varmaan jo käyneet katsomassa näitä filminpätkiä. uskomatonta, mitä toimintaa verorahoilla tuetaan - tällaiseenkö sitä 141-tukea tarvitaan?

luomulle taas tilaisuus profiloitua. nyt kaikki mukaan netin kaiken maailman keskustelupalstoille kertomaan, että luomu on sertiifoitu tuotantotapa, jossa tällaista ei tapahdu. puhumattakaan siitä että kaikki videoissa olevat tilanteet eivät edes ole lainvastaisia tavanomaisilla tiloilla. moni kuvatuista tiloista tuleekin saamaan puhtaat paperit, koska mitään laitonta ei ole tapahtunut....

Miksi luomu ei kelpaa suomalaisille mutta kelpaa ulkomailla?

2007-07-29T06:08:00.000-07:00

tämä on kirjoitettu reaktiona sunnuntain Hesarin Lyytisen Luomutarkastus -kolumniin.

Luomun markkinaosuus on Länsi-Euroopassa on 2,5-3%: johtavissa luomumaissa Sveitsissä ja Tanskassa 5-7%, Ruotsissa 3%, mutta Suomessa vain 0,6-0,8%. Nämä ovat keskiarvoja; esimerkiksi Tanskassa yli joka neljäs maitolitra on luomua ja Saksassa yli 65% lasten purkkiruoasta on luomua. Luomun kokonaismarkkina Euroopassa on noin 13 miljardia euroa, joten se ei ole ihan nappikauppaa vaikka onkin edelleen vain pieni osa elintarvikemarkkinasta. Luomumarkkina kasvaa Euroopassa 10-15% vuodessa. Kasvua rajoittaa tavaran puute.

Olen toiminut luomun piirissä 1980-luvulta lähtien ja tunnen luomumarkkinan hyvin kansainvälisestikin eri näkökulmista. Olen tietenkin miettinyt miksi luomu ei kelpaa kuluttajille Suomessa. Selitys löytynee suomalaisesta kuluttajasta, vähäisestä tarjonnasta ja huonosta markkinoinnista. Ehkä niin, että tarjonta on huono, koska kuluttajaa ei kiinnosta ja kuluttajaa ei kiinnosta, koska kukaan ei markkinoi oikein. Mutta voi asiassa olla muutakin.

Suomalainen kuluttaja lienee yhtä terveys- ja ympäristötietoinen kuin muutkin pohjoismaalaiset kuluttajat. Ainakin olemme maailman johtava funktionaalisten elintarvikkeiden markkina väkilukuun suhteutettuna. Mutta suomalaisten luottamus viranomaisiin, teollisuuteen ja teknologiaan on poikkeuksellisen voimakas. Kun LSO ilmoittaa käyttävänsä gmo-rehua sikojen ruokintaan, ei se tunnu aiheuttavan suurempaa huolta kuluttajissa. Kysymyksessähän on suomalainen yritys, jota valvoo suomalainen viranomainen - asianhan täytyy olla kunnossa (todellisuudessahan gmo on pelinappula EU:n ja USA:n kauppaneuvotteluissa, eikä ole suomalaisten viranomaisten päätäntävallassa). Jos elintarvikkeidemme torjunta-ainejäämät ovat alle sallittujen rajojen, ne siis ovat turvallisia. Jos lähes kaikki suomalaiset maatilat ovat ympäristötukijärjestelmän piirissä, ne eivät voi olla osasyyllisiä sinilevämassoihin. Suomalainen tekee asian itselleen helpoksi, eikä kyseenalaista ristiriitaisiltakaan tuntuvia asioita. Lisäksi maatalous on romantisoitu, ja kuluttajien käsitykset maataloudesta lienevät juuttuneet 1960-70-luvulle.

Toisaalta mikään taho ei ole Suomessa pyrkinyt kertomaan kuluttajille, mitä luomu on ja varsinkaan miksi se olisi parempaa. Vastakkainasettelua halutaan kaikin keinoin välttää. Suomessa on mahdotonta sanoa, että luomutuotteet ovat parempia esimerkiksi, koska niissä ei ole torjunta-ainejäämiä. Tai, että torjunta-aineet ovat myrkkyjä, joiden jäämiä ei pitäisi olla ruossa ollenkaan. Tai, että tavanomaisessa viljelyssä käytetään paljon enemmän keinolannoiteravinteita, kuin sadossa tai eläintuotteina tilalta viedään pois ja että samanaikaisesti peltojen humuspitoisuus alenee - minne siis joutuvat ylimääräiset ravinteet (vesistöön ja ilmakehään)? Luomunkaan piirissä ei ole huomattu, kuinka suuri markkinapotentiaali on niissä kuluttajissa, jotka mökkinsä rannalla surevat kun vesi ei enää ole uimakelpoista. Osta luomua, jos haluat uida! Ruotsissa meidän S-ketjua vastaava Coop puhui torjunta-aineiden myrkyllisydestä markkinoinnissaan, jolloin tuottajajärjestö LRF haastoi Coopin oikeuteen - ja Coop nautti julksuudesta. Tällaista ei Suomessa tapahdu.

Luomun menekinedistämisen pääviesti viimeaikoihin saakka on ollut, että 'luomu on luomua ja sen tunnistaa luomuaurinkomerkistä'. Luomumerkin tunnettuus on korkea, mutta kuluttajat eivät tiedä miksi luomutuotteita pitäisi ostaa. Myös suomalaiset ympäristöjärjestöt ja vihreät ovat harvinaisen hiljaa luomusta, eikä missään näy, että he olisivat luomun takana vaikka on mielestäni selvää, että luomu toteuttaa ympäristönsuojelun tavoitteita puhuttiin sitten vesistöjen ravinnekuormasta, ilmastomuutoksesta tai vaikka luonnon monimuotoisuudesta.

Ehkä on sitten ymmärrettävää, ettei myöskään kauppa ole tehnyt juurikaan luomun hyväksi. Muualla kaupan ketjut ovat ottaneet erittäin aktiivisen roolin luomun edistämiseksi ja esimerkiksi Tanskassa, Sveitsissä ja Ruotsissa ovat olleet hyvin keskeisessä asemassa laajan luomutuotevalikoiman tarjoamisessa kuluttajille, mutta myös markkinointiviestinnässään. Suomen kaltaisessa maassa, jossa elintarvikekauppa on erittäin keskittynyttä, luomulla ei juuri mitään mahdollisuutta tavoittaa kuluttajia ilman kaupan aktiivista mukanaoloa.

Suomen peltoalasta kuitenkin 6,5% on luomussa. Tuotetusta luomuviljasta puolet viedään viljana tai myllytuotteina mutta luomumaidosta puolet myydään tavanomaisena. Tällä hetkellä vienti vetää erittäin hyvin ja suurin murhe on tavaran puute. Suomalaisia luomukaurahiutaleita syödään jo Berliinissä, Lontoossa, Pariisissa ja kauempanakin. Tuottajahinnat ovat nousseet tasolle, jossa on selvää, että luomuviljely on tavanomaista kannattavampaa. Nyt tarvittaisiinkin nopeasti uusia luomuviljelijöitä tyydyttämään kasvava kysyntä - ulkomailla. Luomu on helpoin tapa parantaa maatalouden kannattavuutta, ympäristöystävällisyttä ja ruoan terveellisyyttä. Gmo:ta ei missään nimessä tarvita pilaamaan suomalaisen elintarvikkeen mainetta maailmalla. Kukaan ei halua gmo-tuotteita - sen sijaan luomua ostettaisiin maailmalla enemmän kuin nyt tuotetaan.

luomupodcasteja ja luomun ilmastovaikutuksia

2007-07-09T10:11:00.000-07:00

Podcastit ovat iPodin mukanaan tuomia tilattavia radio-ohjelmia, joita julkaisevat niin suuret ja pienet mediatalot (mm YLE), järjestöt, yritykset ja yksityiset ihmiset kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä. Jos käyttää iTunes ohjelmaa, tilatut podcastit latautuvat automaattisesti tietokoneelle ja siirtyvät sieltä iPodin päivityksen aikana iPodiin, josta ne voi kuunnella silloin kun ehtii, vaikka lenkillä. Voi ne tietenkin kuunnella suoraan tietokoneeltakin. Suomenkielisiä luomupodcasteja ei ole tullut vastaan, mutta jos kuullun ymmärtäminen sujuu vierailla kielillä, erityisesti englanniksi, niitä kyllä löytyy. Niiden kuuntelu on usein varsin avartavaa, vaikka ei haittaa vaikka niihin suhtautuu kriittisestikin.

Esimerkkejä, joita on tullut vastaan on yrityspuolelta mm
- Whole Foods Market Podcast
- Nature's Path'in 'Optimum Lifestreams'

ja järjestöpuolelta
- Soil Association News

(Nämähän löytyy iTunesista Search komennolla taikka Googlella.)

Jälkimmäisestä kuuntelin juuri heidän 'One Planet Agriculture' luentoja, joissa tavallaan jatketaan Al Goren 'Epämielyttävä totuus' -teemasta, mutta soveltaen sen luomuun, ts missä määrin luomu on osa ratkaisua; mikä luomussa on ilmastomuutosta ajatellen parempaa ja mitä ongelmia siinäkin on. Suositeltavaa kuunneltavaa!

Mistä maatalouden kasvihuonekaasupäästöt tulevat? Nämä luvut siis Iso Britanniasta: maatalous vastaa 18%:sta Iso Britannian kasvihuonekaasupäästöistä - itse alkutuotanto 9%:sta, jalostus ja kauppa 7%:sta ja kuljetus 2,5%:sta. Alkutuotannon osuus ei täysin huomioi keinolannoituksen ja maan humuspitoisuuden alenemisen osuutta, jolloin maatalouden osuus voi olla jopa 4%-yksikköä suurempi. Mitäköhän vastaavat luvut ovat Suomessa?

Pahin maatalouden tuottama kasvihuonekaasu on dityppioksidi, jonka suurimmat lähteet ovat kotieläintalous ja keinolannoitetypen tuotanto. Toiseksi pahin on metaani, joka syntyy lähinnä märehtijöiden toimesta ja vasta kolmantena tulee CO2. Siten merkittävin tapa vähentää maa- ja elintarviketalouden ilmastovaikutusta on vähentää kotieläintuotteiden kulutusta ts ryhtyä kasvissyöjäksi, mutta koska typpilannoitteilla on merkittävä osuus yhtälössä, on siirtyminen typpiomavaraiseen eli luomuviljelyyn epäilemättä toiseksi tehokkain keino. Sillä, ajetaanko luomussa hiukan enemmän taikka vähemmän traktorila, ei yhtälössä ole oleellista merkitystä.

Kaiken kaikkiaan luomun etu tavanomaiseen verrattuna lienee jopa suurempi kuin elintarvikkeiden kuljettamisen ilmastovaikutus yhteensä, jolloin luomutuotteiden vieminenkin on ympäristötekona järkevä ja tuontiluomun ostaminen kaupasta ympäristöteko verrattuna kotimaisen tavanomaisen elintarvikkeen ostamiseen.

Omatuntotaloutta

2007-04-30T04:04:00.000-07:00

Perjantain Taloussanomissa on artikkeli Omatuntotaloudesta, joka PHS:n Jaana Haapalan mukaan on tulevaisuuden trendi. Elintarvikkeissa se tarkoittaa luomua ja reilua kauppaa. Esimerkkeinä mainitaan mm Whole Foods ja Fresh & Wild. Kun näin on, se tulisi luomun markkinoinnissa myös käyttää avoimesti hyväksi.

Luomupizzalla Gloucesterissa

2007-04-29T02:32:00.000-07:00

Melkein aina kun käyn Lontoossa käyn myös luomupizzalla ja yleensä vien mahdollisen seurankin sinne. Organic Pizza on kuuden pizzerian ketju. Kuvan pizzeria on aivan Gloucester Stationin vieressä, siis varsin lähellä esim Natural Museumia - ja toinen piste on Brompton Roadilla. Pizza on ohutpohjainen ja rapea ja valikoimaa löytyy sekä lihalla että ilman. Palanpainikkeeksi Freedom Bear luomuolutta.

Natural Cafe on melko uusi luomkahvila, josta saa sekä makeata että suolaista välipalaa. Kuvan paikka on Westbourne Grouvella aivan vastapäätä Planet Organic luomukauppaa. Kahvilaa ei ollut vuosi sitten kun viimeksi kävin Lontoossa, mutta nettisivujen mukaan liikkeita on jo 12. Kahvilassa oli erittäin mukava tunnelma ja sitä paitsi ilmainen wi-fi yhteys sitä tarvitseville.

Muitakin luomuravintoloita Lontoosta löytyy useita niinkuin googlaamalla on helppo todeta. Raportoin jahka ehdin testaamaan.

Luomukauppoja on myös useita; äsken mainitun Planet Organicin kolmen liikkeen lisäksi Fresh&Wild ketjun liikkeet. Pienempiä luomukauppoja on pilvin pimein. Jos vierailette Lontoossa ensi kesäkuun jälkeen kannattaa käydä Kensington High Streetillä tutustumassa uuteen 7000 neliön Wholefoods supermarkettiin. Tämä on amerikkalaisen Wholefoods ketjun askel Eurooppaan ja lippulaiva. Wholefoods tuli Englantiin pari vuotta sitten ostamalla Fresh&Wild ketjun. Tescon, Sainsbury'sin ja Waitrosen kauppoja kannattaa myös käydä katsomassa: päihittävät luomun suhteen meikäläiset supermarketit mennen tullen.

Erkin luomublogi

Tämä blogi on siirtynyt

Pro Luomu

IFOAM EU SGOP

Terveys lautasella

Jauhelihavartaat

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta !

Olemme käyttäneet joulukortti ja -lahja-budjettimme ostaaksemme Luonnonperintö-säätiön kautta 1000 m2 suomalaista ikimetsääsuojeltavaksi. Lisätietoja saaLuonnonperintösäätiön sivustolta. .

Kemiallisen tehotuotannon jatkaminen on vaarallinen utopia!

Lisää maabrändipohdintaa

Luomu-Suomi tulee

Pohjolan Luomu hakeutui konkurssiin

Musta Pekka etsii lähiruokaa ja luomua

Vastuullista luomua

Luomu ja terveysvaikutteisuus

Opintomatka Saksaan: toinen päivä

Mitä tehdään EU:n uudelle luomulogolle?

Opintomatka Saksaan

Opintomatka Saksaan

Suomalainen ruoka -puhdasta ja parasta - totta vai tarua

"Vapaita" sikoja Englannissa

Luomuvientiä Saksaan: vientirengas ja fact-finding

Vuoden Luomutuote 2010

BioFachista Vihreässä Langassa

Suomalainen luomuvienti sai vauhtia BioFach-messuilta

Luomumentorointia Sapuska ohjelmassa

Ota kantaa

Maailman paras kotimainen ruoka eläinaktivistien ja tuonnin puristuksessa

Vauhtia luomun kansainvälistymiseen

Green New Deal, luomu ja vihreää yrittäjyyttä

Viennin merkitys suomalaiselle luomulle ja muuta pohdintaa

Huoltovarmuus

Luomukauran mahdollisuudet kansainvälisillä markkinoilla

Kauraseminaari

Itämeren viljelijöiden ympäristöpalkinto

EU:n luomulogon suunnittelukilpailu

Napapiiri Organics hillosarja Vuoden Tähtituote 2009 finaaliin

Vientirenkaalla maailmalle – Luomuvienti: mahdollisuus Suomelle

Napapiiri Organics mustikkamehu lähtee Ranskaan

BioFach oli menestys

Uusia tuotteita Napapiiri Organics tuotesarjaan

Suomi ja Ruotsi yhdessä maailman suurimmilla luomualan messuilla BioFachissa Saksassa

EI Grüne Wocheen pidäkään lähteä

HIPP vauvanruoka olikin puhdasta

Maustajasta ja Organic Food Finlandista juttu Luomu-lehdessä 8/08

Tanskan luomuvienti kasvussa

IFOAM: Growing Organic

tojunta-aineita luomukaurassa Englannissa

Luomu hurjassa kasvussa Ruotsissa

"EU:n salasuunnitelma GM-kasvintuotannon edistämiseksi"

Tanskan luomumarkkina rajussa kasvussa lamasta huolimatta.

EU:n uusi luomuasetus (EY) N:o 889/200

Lähiruoka ja kansainvälistyminen erkoistumisen mahdollisuuksina

Organic Fortnight Bristolissa

Lannoitteiden kallistuminen lisää luomun vetovoimaa

Muutamia luomuteesejä

Mikä estää luomun kehittymistä Suomessa?

EU julkaisi uuden luomusivuston

EFSAn lausunto muuntogeenisestä soijasta kommentoitavana

Luomukauppoja Varsovassa

Haaste tuottajille

Luomulla nälänhätää vastaan

Luomu ja Itämeri

Suomalaiset näyttävästi BioFach 2009:ään!

funktionaaliset elintarvikkeet eivät vähennäkkään kaasuja

Napapiiri Organics hillot tulossa

Subject: Re: [Luomukirje] Byrokraatti on kuulolla!

BIOFACH-Messut 21.-24.2.2008 menestys suomalaiselle luomuvientirenkaalle

Vastakkainasettelusta

Facebookissa luomu-ryhmä

taas luomulla tilausta

Miksi luomu ei kelpaa suomalaisille mutta kelpaa ulkomailla?

luomupodcasteja ja luomun ilmastovaikutuksia

Omatuntotaloutta

Luomupizzalla Gloucesterissa

Olemme käyttäneet joulukortti ja -lahja-
budjettimme ostaaksemme Luonnonperintö-
säätiön kautta 1000 m2 suomalaista ikimetsää
suojeltavaksi. Lisätietoja saa
Luonnonperintösäätiön sivustolta. .

Vientirenkaalla maailmalle  – Luomuvienti: mahdollisuus Suomelle