tämä on kirjoitettu reaktiona sunnuntain Hesarin Lyytisen Luomutarkastus -kolumniin.
Luomun markkinaosuus on Länsi-Euroopassa on 2,5-3%: johtavissa luomumaissa Sveitsissä ja Tanskassa 5-7%, Ruotsissa 3%, mutta Suomessa vain 0,6-0,8%. Nämä ovat keskiarvoja; esimerkiksi Tanskassa yli joka neljäs maitolitra on luomua ja Saksassa yli 65% lasten purkkiruoasta on luomua. Luomun kokonaismarkkina Euroopassa on noin 13 miljardia euroa, joten se ei ole ihan nappikauppaa vaikka onkin edelleen vain pieni osa elintarvikemarkkinasta. Luomumarkkina kasvaa Euroopassa 10-15% vuodessa. Kasvua rajoittaa tavaran puute.
Olen toiminut luomun piirissä 1980-luvulta lähtien ja tunnen luomumarkkinan hyvin kansainvälisestikin eri näkökulmista. Olen tietenkin miettinyt miksi luomu ei kelpaa kuluttajille Suomessa. Selitys löytynee suomalaisesta kuluttajasta, vähäisestä tarjonnasta ja huonosta markkinoinnista. Ehkä niin, että tarjonta on huono, koska kuluttajaa ei kiinnosta ja kuluttajaa ei kiinnosta, koska kukaan ei markkinoi oikein. Mutta voi asiassa olla muutakin.
Suomalainen kuluttaja lienee yhtä terveys- ja ympäristötietoinen kuin muutkin pohjoismaalaiset kuluttajat. Ainakin olemme maailman johtava funktionaalisten elintarvikkeiden markkina väkilukuun suhteutettuna. Mutta suomalaisten luottamus viranomaisiin, teollisuuteen ja teknologiaan on poikkeuksellisen voimakas. Kun LSO ilmoittaa käyttävänsä gmo-rehua sikojen ruokintaan, ei se tunnu aiheuttavan suurempaa huolta kuluttajissa. Kysymyksessähän on suomalainen yritys, jota valvoo suomalainen viranomainen - asianhan täytyy olla kunnossa (todellisuudessahan gmo on pelinappula EU:n ja USA:n kauppaneuvotteluissa, eikä ole suomalaisten viranomaisten päätäntävallassa). Jos elintarvikkeidemme torjunta-ainejäämät ovat alle sallittujen rajojen, ne siis ovat turvallisia. Jos lähes kaikki suomalaiset maatilat ovat ympäristötukijärjestelmän piirissä, ne eivät voi olla osasyyllisiä sinilevämassoihin. Suomalainen tekee asian itselleen helpoksi, eikä kyseenalaista ristiriitaisiltakaan tuntuvia asioita. Lisäksi maatalous on romantisoitu, ja kuluttajien käsitykset maataloudesta lienevät juuttuneet 1960-70-luvulle.
Toisaalta mikään taho ei ole Suomessa pyrkinyt kertomaan kuluttajille, mitä luomu on ja varsinkaan miksi se olisi parempaa. Vastakkainasettelua halutaan kaikin keinoin välttää. Suomessa on mahdotonta sanoa, että luomutuotteet ovat parempia esimerkiksi, koska niissä ei ole torjunta-ainejäämiä. Tai, että torjunta-aineet ovat myrkkyjä, joiden jäämiä ei pitäisi olla ruossa ollenkaan. Tai, että tavanomaisessa viljelyssä käytetään paljon enemmän keinolannoiteravinteita, kuin sadossa tai eläintuotteina tilalta viedään pois ja että samanaikaisesti peltojen humuspitoisuus alenee - minne siis joutuvat ylimääräiset ravinteet (vesistöön ja ilmakehään)? Luomunkaan piirissä ei ole huomattu, kuinka suuri markkinapotentiaali on niissä kuluttajissa, jotka mökkinsä rannalla surevat kun vesi ei enää ole uimakelpoista. Osta luomua, jos haluat uida! Ruotsissa meidän S-ketjua vastaava Coop puhui torjunta-aineiden myrkyllisydestä markkinoinnissaan, jolloin tuottajajärjestö LRF haastoi Coopin oikeuteen - ja Coop nautti julksuudesta. Tällaista ei Suomessa tapahdu.
Luomun menekinedistämisen pääviesti viimeaikoihin saakka on ollut, että 'luomu on luomua ja sen tunnistaa luomuaurinkomerkistä'. Luomumerkin tunnettuus on korkea, mutta kuluttajat eivät tiedä miksi luomutuotteita pitäisi ostaa. Myös suomalaiset ympäristöjärjestöt ja vihreät ovat harvinaisen hiljaa luomusta, eikä missään näy, että he olisivat luomun takana vaikka on mielestäni selvää, että luomu toteuttaa ympäristönsuojelun tavoitteita puhuttiin sitten vesistöjen ravinnekuormasta, ilmastomuutoksesta tai vaikka luonnon monimuotoisuudesta.
Ehkä on sitten ymmärrettävää, ettei myöskään kauppa ole tehnyt juurikaan luomun hyväksi. Muualla kaupan ketjut ovat ottaneet erittäin aktiivisen roolin luomun edistämiseksi ja esimerkiksi Tanskassa, Sveitsissä ja Ruotsissa ovat olleet hyvin keskeisessä asemassa laajan luomutuotevalikoiman tarjoamisessa kuluttajille, mutta myös markkinointiviestinnässään. Suomen kaltaisessa maassa, jossa elintarvikekauppa on erittäin keskittynyttä, luomulla ei juuri mitään mahdollisuutta tavoittaa kuluttajia ilman kaupan aktiivista mukanaoloa.
Suomen peltoalasta kuitenkin 6,5% on luomussa. Tuotetusta luomuviljasta puolet viedään viljana tai myllytuotteina mutta luomumaidosta puolet myydään tavanomaisena. Tällä hetkellä vienti vetää erittäin hyvin ja suurin murhe on tavaran puute. Suomalaisia luomukaurahiutaleita syödään jo Berliinissä, Lontoossa, Pariisissa ja kauempanakin. Tuottajahinnat ovat nousseet tasolle, jossa on selvää, että luomuviljely on tavanomaista kannattavampaa. Nyt tarvittaisiinkin nopeasti uusia luomuviljelijöitä tyydyttämään kasvava kysyntä - ulkomailla. Luomu on helpoin tapa parantaa maatalouden kannattavuutta, ympäristöystävällisyttä ja ruoan terveellisyyttä. Gmo:ta ei missään nimessä tarvita pilaamaan suomalaisen elintarvikkeen mainetta maailmalla. Kukaan ei halua gmo-tuotteita - sen sijaan luomua ostettaisiin maailmalla enemmän kuin nyt tuotetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti