Miksi luomu ei kelpaa suomalaisille mutta kelpaa ulkomailla?

tämä on kirjoitettu reaktiona sunnuntain Hesarin Lyytisen Luomutarkastus -kolumniin.

Luomun markkinaosuus on Länsi-Euroopassa on 2,5-3%: johtavissa luomumaissa Sveitsissä ja Tanskassa 5-7%, Ruotsissa 3%, mutta Suomessa vain 0,6-0,8%. Nämä ovat keskiarvoja; esimerkiksi Tanskassa yli joka neljäs maitolitra on luomua ja Saksassa yli 65% lasten purkkiruoasta on luomua. Luomun kokonaismarkkina Euroopassa on noin 13 miljardia euroa, joten se ei ole ihan nappikauppaa vaikka onkin edelleen vain pieni osa elintarvikemarkkinasta. Luomumarkkina kasvaa Euroopassa 10-15% vuodessa. Kasvua rajoittaa tavaran puute.

Olen toiminut luomun piirissä 1980-luvulta lähtien ja tunnen luomumarkkinan hyvin kansainvälisestikin eri näkökulmista. Olen tietenkin miettinyt miksi luomu ei kelpaa kuluttajille Suomessa. Selitys löytynee suomalaisesta kuluttajasta, vähäisestä tarjonnasta ja huonosta markkinoinnista. Ehkä niin, että tarjonta on huono, koska kuluttajaa ei kiinnosta ja kuluttajaa ei kiinnosta, koska kukaan ei markkinoi oikein. Mutta voi asiassa olla muutakin.

Suomalainen kuluttaja lienee yhtä terveys- ja ympäristötietoinen kuin muutkin pohjoismaalaiset kuluttajat. Ainakin olemme maailman johtava funktionaalisten elintarvikkeiden markkina väkilukuun suhteutettuna. Mutta suomalaisten luottamus viranomaisiin, teollisuuteen ja teknologiaan on poikkeuksellisen voimakas. Kun LSO ilmoittaa käyttävänsä gmo-rehua sikojen ruokintaan, ei se tunnu aiheuttavan suurempaa huolta kuluttajissa. Kysymyksessähän on suomalainen yritys, jota valvoo suomalainen viranomainen - asianhan täytyy olla kunnossa (todellisuudessahan gmo on pelinappula EU:n ja USA:n kauppaneuvotteluissa, eikä ole suomalaisten viranomaisten päätäntävallassa). Jos elintarvikkeidemme torjunta-ainejäämät ovat alle sallittujen rajojen, ne siis ovat turvallisia. Jos lähes kaikki suomalaiset maatilat ovat ympäristötukijärjestelmän piirissä, ne eivät voi olla osasyyllisiä sinilevämassoihin. Suomalainen tekee asian itselleen helpoksi, eikä kyseenalaista ristiriitaisiltakaan tuntuvia asioita. Lisäksi maatalous on romantisoitu, ja kuluttajien käsitykset maataloudesta lienevät juuttuneet 1960-70-luvulle.

Toisaalta mikään taho ei ole Suomessa pyrkinyt kertomaan kuluttajille, mitä luomu on ja varsinkaan miksi se olisi parempaa. Vastakkainasettelua halutaan kaikin keinoin välttää. Suomessa on mahdotonta sanoa, että luomutuotteet ovat parempia esimerkiksi, koska niissä ei ole torjunta-ainejäämiä. Tai, että torjunta-aineet ovat myrkkyjä, joiden jäämiä ei pitäisi olla ruossa ollenkaan. Tai, että tavanomaisessa viljelyssä käytetään paljon enemmän keinolannoiteravinteita, kuin sadossa tai eläintuotteina tilalta viedään pois ja että samanaikaisesti peltojen humuspitoisuus alenee - minne siis joutuvat ylimääräiset ravinteet (vesistöön ja ilmakehään)? Luomunkaan piirissä ei ole huomattu, kuinka suuri markkinapotentiaali on niissä kuluttajissa, jotka mökkinsä rannalla surevat kun vesi ei enää ole uimakelpoista. Osta luomua, jos haluat uida! Ruotsissa meidän S-ketjua vastaava Coop puhui torjunta-aineiden myrkyllisydestä markkinoinnissaan, jolloin tuottajajärjestö LRF haastoi Coopin oikeuteen - ja Coop nautti julksuudesta. Tällaista ei Suomessa tapahdu.

Luomun menekinedistämisen pääviesti viimeaikoihin saakka on ollut, että 'luomu on luomua ja sen tunnistaa luomuaurinkomerkistä'. Luomumerkin tunnettuus on korkea, mutta kuluttajat eivät tiedä miksi luomutuotteita pitäisi ostaa. Myös suomalaiset ympäristöjärjestöt ja vihreät ovat harvinaisen hiljaa luomusta, eikä missään näy, että he olisivat luomun takana vaikka on mielestäni selvää, että luomu toteuttaa ympäristönsuojelun tavoitteita puhuttiin sitten vesistöjen ravinnekuormasta, ilmastomuutoksesta tai vaikka luonnon monimuotoisuudesta.

Ehkä on sitten ymmärrettävää, ettei myöskään kauppa ole tehnyt juurikaan luomun hyväksi. Muualla kaupan ketjut ovat ottaneet erittäin aktiivisen roolin luomun edistämiseksi ja esimerkiksi Tanskassa, Sveitsissä ja Ruotsissa ovat olleet hyvin keskeisessä asemassa laajan luomutuotevalikoiman tarjoamisessa kuluttajille, mutta myös markkinointiviestinnässään. Suomen kaltaisessa maassa, jossa elintarvikekauppa on erittäin keskittynyttä, luomulla ei juuri mitään mahdollisuutta tavoittaa kuluttajia ilman kaupan aktiivista mukanaoloa.

Suomen peltoalasta kuitenkin 6,5% on luomussa. Tuotetusta luomuviljasta puolet viedään viljana tai myllytuotteina mutta luomumaidosta puolet myydään tavanomaisena. Tällä hetkellä vienti vetää erittäin hyvin ja suurin murhe on tavaran puute. Suomalaisia luomukaurahiutaleita syödään jo Berliinissä, Lontoossa, Pariisissa ja kauempanakin. Tuottajahinnat ovat nousseet tasolle, jossa on selvää, että luomuviljely on tavanomaista kannattavampaa. Nyt tarvittaisiinkin nopeasti uusia luomuviljelijöitä tyydyttämään kasvava kysyntä - ulkomailla. Luomu on helpoin tapa parantaa maatalouden kannattavuutta, ympäristöystävällisyttä ja ruoan terveellisyyttä. Gmo:ta ei missään nimessä tarvita pilaamaan suomalaisen elintarvikkeen mainetta maailmalla. Kukaan ei halua gmo-tuotteita - sen sijaan luomua ostettaisiin maailmalla enemmän kuin nyt tuotetaan.

luomupodcasteja ja luomun ilmastovaikutuksia

Podcastit ovat iPodin mukanaan tuomia tilattavia radio-ohjelmia, joita julkaisevat niin suuret ja pienet mediatalot (mm YLE), järjestöt, yritykset ja yksityiset ihmiset kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä. Jos käyttää iTunes ohjelmaa, tilatut podcastit latautuvat automaattisesti tietokoneelle ja siirtyvät sieltä iPodin päivityksen aikana iPodiin, josta ne voi kuunnella silloin kun ehtii, vaikka lenkillä. Voi ne tietenkin kuunnella suoraan tietokoneeltakin. Suomenkielisiä luomupodcasteja ei ole tullut vastaan, mutta jos kuullun ymmärtäminen sujuu vierailla kielillä, erityisesti englanniksi, niitä kyllä löytyy. Niiden kuuntelu on usein varsin avartavaa, vaikka ei haittaa vaikka niihin suhtautuu kriittisestikin.

Esimerkkejä, joita on tullut vastaan on yrityspuolelta mm
- Whole Foods Market Podcast
- Nature's Path'in 'Optimum Lifestreams'

ja järjestöpuolelta
- Soil Association News

(Nämähän löytyy iTunesista Search komennolla taikka Googlella.)

Jälkimmäisestä kuuntelin juuri heidän 'One Planet Agriculture' luentoja, joissa tavallaan jatketaan Al Goren 'Epämielyttävä totuus' -teemasta, mutta soveltaen sen luomuun, ts missä määrin luomu on osa ratkaisua; mikä luomussa on ilmastomuutosta ajatellen parempaa ja mitä ongelmia siinäkin on. Suositeltavaa kuunneltavaa!

Mistä maatalouden kasvihuonekaasupäästöt tulevat? Nämä luvut siis Iso Britanniasta: maatalous vastaa 18%:sta Iso Britannian kasvihuonekaasupäästöistä - itse alkutuotanto 9%:sta, jalostus ja kauppa 7%:sta ja kuljetus 2,5%:sta. Alkutuotannon osuus ei täysin huomioi keinolannoituksen ja maan humuspitoisuuden alenemisen osuutta, jolloin maatalouden osuus voi olla jopa 4%-yksikköä suurempi. Mitäköhän vastaavat luvut ovat Suomessa?

Pahin maatalouden tuottama kasvihuonekaasu on dityppioksidi, jonka suurimmat lähteet ovat kotieläintalous ja keinolannoitetypen tuotanto. Toiseksi pahin on metaani, joka syntyy lähinnä märehtijöiden toimesta ja vasta kolmantena tulee CO2. Siten merkittävin tapa vähentää maa- ja elintarviketalouden ilmastovaikutusta on vähentää kotieläintuotteiden kulutusta ts ryhtyä kasvissyöjäksi, mutta koska typpilannoitteilla on merkittävä osuus yhtälössä, on siirtyminen typpiomavaraiseen eli luomuviljelyyn epäilemättä toiseksi tehokkain keino. Sillä, ajetaanko luomussa hiukan enemmän taikka vähemmän traktorila, ei yhtälössä ole oleellista merkitystä.

Kaiken kaikkiaan luomun etu tavanomaiseen verrattuna lienee jopa suurempi kuin elintarvikkeiden kuljettamisen ilmastovaikutus yhteensä, jolloin luomutuotteiden vieminenkin on ympäristötekona järkevä ja tuontiluomun ostaminen kaupasta ympäristöteko verrattuna kotimaisen tavanomaisen elintarvikkeen ostamiseen.