14.1. surtiin Maaseudun Tulevaisuudessa sitä, että Suomi ei ole edustettuna Grüne Wochessa Berliinissä. Mielestäni päätös on kuitenkin ymmärrettävä. Yritysten on joka tapauksessa katsottava osallistumista omasta näkökulmastaan, ei yleisesti suomalaisen ruokakulttuurin tunnetuksitekemisen näkökulmasta. GW:n osallistuminen voi periaatteessa olla järkevää kahdenlaisille yrityksille: niille, joilla jo on tuotteita jakelussa Saksassa, eli jotka voivat GW:ssä parantaa tuotteitensa tunnettuutta, ja niille pienille yrityksille, jotka voivat tehdä tapahtumassa niin suuren myyntikassan, että sen takia kannattaa mennä sinne. Valtaosa suomalaisista elintarvikeyrityksistä jää näiden kahden ryhmän välimaastoon. Sellaisten yritysten oikea paikka on elintarvikealan ammattitapahtumat. Yksi näistä on joka helmikuussa Nürnbergissä Saksassa järjestettävä BioFach, joka on luomualan tärkein tapahtuma maailmassa. Siellä on n 2900 näytteilleasettajaa ja yli 46.000 ammattivierailijaa (2008). Tanska, jossa elintarvikesektori on huomattavasti merkittävämpi business kuin muissa Pohjoismaissa, ei myöskään ole tänä vuonna Grüne Wochessa vaan BioFachissa, jossa Tanska on esillä valtavalla 1000 m2:n osastolla ja 54:n näytteilleasettajan voimin. Myös Suomi on mukana BioFachissa tavanomaista näyttävämmin 10 yrityksen voimin 140 m2 osastolla, joka on toteutettu lähes täysin normaalilla TEM:n kansainvälistymistuella. Ensimmäistä kertaa Biofachin historiassa Suomen Maa- ja metsätalousministeri on tulossa tapahtumaan eli Sirkka-Liisa Anttila avaa Suomen BioFach osaston 19.2. Uutena piirteenä on myös yhteistyö Ruotsin kanssa.
Jos arvioidaan suomalaisen elintarviketeollisuuden mahdollisuuksia vientimarkkinoilla on lähtökohtana oltava suomalaisen elintarvikesektorin mahdolliset vahvuudet. Lähialueilla kilpaillaan normaaleilla tuotteilla ja normaaleilla kilpailun ehdoilla. Kauemmas mennessä pitää olla erityisempiä vahvuuksia - tämä pätee jo Saksaan. Suurimmilla suomalaisilla elintarvikeyrityksillä, joilla on resursseja tuotekehitykseen, voi olla mahdollisuuksia maailmalla esimerkiksi funktionaalisten elintarvikkeiden alueella. Mutta, kuten on nähty, ei sekään ole helppoa, ja suuri suomalainen on maailmalla hyvin pieni. Keskikokoisilla ja pienillä yrityksillä ei ole mahdollisuutta samanlaiseen tuotekehitykseen eikä resursseja todistaa tuotteitensa terveellisyyttä yms. Käytännössä merkittäväksi mahdollisuudeksi tällöin nousee luomu, joka muodostaa uskottavan ja voimakkaassa nousussa olevan kattobrändin, jonka saa käyttöönsä - tietysti kun tuote on luomua - pelkällä sertifiointikustannuksella. Luomu on siis todennettavissa toisin kuin luonnollinen, vihreä tai puhdas, mutta se ei vaadi kalliita kliinisiä kokeita tms. Tämän päivän kuumimmat trendit: terveellisys ja turvallisuus, ympäristöystävällisyys ja eettisyys yhdistyvät kaikki luomussa. Nämä trendit ovat auttamatta vahvistumassa kaikkialla maailmassa ja siten luomukin tulee edelleen kasvamaan vaikka nykyinen lama voi aiheuttaa kasvun hidastumista.
Kun vahvaan luomu-brandiin yhdistetään suomalainen alkuperä - siis mielikuvat pohjoisesta puhtaasta luonnosta ja eksotiikasta, ollaan aika vahvoilla. Mielestäni tällä alueella on paljon mahdollisuuksia suomalaiselle elintarvikesektorille, mutta alan kehittäminen vaatii tahtoa ja panostusta sekä julkisella puolella, maataloussektorissa että yrityksissä. Viljelijöillä on keskeinen rooli korkealaatuisen luomuraaka-aineen tuottamisesta. Tällä hetkellähän raaka-aineiden ja luomutuotevalikoiman niukkuus on suurin alan kehitystä jarruttava tekijä. Meidän olisi hyvä tunnistaa todelliset vahvuutemme - silläkin uhalla, että luomu voi joistakin vieläkin kuullostaa huu-haan sukulaiselta.
Erkki Pöytäniemi
Organic Food Finland, luomuvientirengas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti