Pohjolan Luomu hakeutui konkurssiin

Sinänsä harvinaista Suomessa, että mikään luomualan yritys pääsee etusivulle (MaTu 15.11.2010). Ikävä kyllä uutinen on luomualalle surullinen, sillä jo 1997 BioFach messuilta alkanut Pohjolan Luomun ja sen edeltäjäyrityksen pioneeritarina päättyi ainakin tältä erää. Konkurssi on aina raskas pala yrittäjälle - varsinkin kun kyse on vastuullisesta liiketoiminnasta, jolla tässä tapauksessa on ollut keskeinen rooli luomualan kehittäjänä Suomessa.

Uutinen on tietysti huono ja helposti siitä voisi päätellä, että luomulla menee huonosti ja että siihen ei kannatakaan satsata. Tällainen johtopäätös olisi kuitenkin täysin väärä. Pitemmällä aikavälillä Pohjolan Luomun taloudellinen epäonnistuminen osoittaa kuinka vaikeaa luomuviljakauppaa on hallita kannattavasti pienillä pääomilla. Tämän syksyn perspektiivillä se kertoo siitä, ettei liiketoimintaa voi tehdä jos ei ole myytävää. Luomuviljaa ja erityisesti luomukauraa kylvettiin tänä vuonna liian vähän ja päälle päätteeksi tuli huono sato.

Luomukauran osalta olemme toistamassa 2006-7 tilannetta, jolloin luomukaura myös loppui kesken. Sen jälkeen hinnat menivät jyrkästi ylös, sitten tultiin taas alas ja nyt ollaan jälleen menossa ylös. Tällainen vuoristorata ei ole kenenkään edun mukaista, eikä siinä oikein kukaan pysty tekemään kannattavaa liiketoimintaa.

Mitä sitten voitaisiin tehdä? Vaikka tämä kuullostaakin suureelliselta, tarvitaan "kansallinen luomukaurastrategia". Suomalaista luomukauraa on muodossa tai toisessa myyty kaikille mantereille. Luomukaura on ainoa maataloustuote, jossa Suomi voi olla maailmanlaajuisesti niin merkittävä tuottaja, että pystymme jopa vaikuttamaan hintatasoon. Mutta se edellyttää alan strategista yhteistyötä. Sanomattakin on selvää, ettei sellaista ole ollut. 2003 Suomi oli maailman suurin luomukauaran tuottaja 27000 hehtaarilla niukasti Kanadaa edellä. 2009 tilanteessa Suomi on pudonnut 22000 hehtaarilla neljänneksi tai viidenneksi (Saksan, Kanadan, Ruotsin taakse) ja ainoana merkittävänä luomukaurantuottajana vähentänyt tuotantoa! 2010 luomukauraa kylvettiin enää 16500 hehtaarilla. Koko tänä aikana luomukauramarkkinat ovat Euroopassa ja muualla maailmalla kasvaneet - joskin laman aikana hitaammin - ja Suomen osuus koko potista on pienentynyt. Koko ajan siis kuluttajat eri puolilla maailmaa syövät kasvavia määriä myslejä, kaurapuuroa, kaurakeksejä jne.  Olemme todella hukkaamassa mahdollisuutemme!

Miksi sitten olen edelleen sitä mieltä, että luomukaura olisi suomalaisille mahdollisuus. Voidaanhan kauraa viljellä etelämpänä suotuisemmissa olosuhteissa. Tässä yhteydessä on kaivettava esiin kansantaloustieteestä suhteellisen edun periaate. Saksalainen viljelijä saa luomukaurasta keskimäärin suuremman sadon kuin suomalainen virkaveljensä - ja paremman hinnankin. Kuitenkin suotuisammissa olosuhteissa on vielä kannattavampaa kasvattaa jotakin muuta ja jättää kauran viljely reunamaille. Mutta hintapiikin aikana Keski-Euroopan paremmillekin maille kannattaa kylvää kauraa. Kansallisen kaurastrategian ydin täytyy siis olla estää hintapiikit. Se edellyttää tietenkin myös sitä, ettei hinta saa päästä notkahtamaan niin alas, ettei kauraa kannata viljellä. Toinen kulmakivi täytyy olla varmuusvarasto.

Hillitsemme siis eteläisten kollegojemme luomukauranviljelyhaluja parhaiten viljelemällä sitä itse riittävästi ja myymällä sitä kohtuulliseen hintaan. Mielellään jalostettuina elintarvikkeina, mutta jonkin verran myös viljana. Pitämällä varmuusvarastoa voimme taata jatkuvan toimitusvarmuuden ja sillä tavalla estää hintapiikkejä ja auttaa muita unohtamaan kauranviljely.

Miten tähän tilanteeseen sitten pääsisimme? Oleellista on päästä vuoristoradalta pois. Ensi keväänä täytyy viljellä luomukauraa niin paljon kuin mahdollista tietoisena siitä, että se hintapiikki, joka on syntymässä ei ole kestävällä pohjalla. Ensi vaiheessa tuottajien pitäisi myydä 2011 sadosta luomukauraa kohtuuhinnalla ja koko ketjun pitäisi myös pystyä varmuusvarastoimaan sitä. Toisessa vaiheessa teollisuuden ja viljakauppiaiden pitäisi maksaa tuottajille kohtuuhintaa vielä sittenkin kun hinta esimerkiksi Saksassa on taas romahtanut. Sitten pitää edelleen viljellä luomukauraa mahdollisimman paljon (vaikka hinnat ovat liian alhaalla), koska 2012 sitä kylvetään Saksassa vähemmän, koska hinta ei enää sikäläisiä tuottajia kiinnosta. Ja sen jälkeen viljellään luomukauraa edelleen mahdollisimman paljon ja viedään sitä kannattavasti eri muodoissaan. Luomukauran kulutus maailmalla kasvaa vääjäämättä. Jos pystymme luomaan luotettavan tarjonnan, niin voimme saada luomukaurasta itsellemme todellisen leipäviljan. Aika yksinkertainen strategia?

Unohtamatta tietenkään kotimaista kulutusta. Suomessa luomun markkinaosuus kaurahiutaleessa on 6% - Tanskassa ja Sveitsissä noin 30%. Mahtuisi sitä luomukauraa siis Suomeenkin.

Luomukaura on Suomelle aito vahvuus. Luomu on tällä hetkellä Suomessakin monella tavalla myötätuulessa ja henki luomun suhteen on hyvä. Luomukaurasta tulisi rakentaa alan toimijoiden yhteistyönä suomalaisen luomun selkäranka.