IFOAM EU SGOP

Osallistuin tammikuun lopulla 2-päiväiseen IFOAM EU-ryhmän SGOP kokoukseen. Kokouksen tiimoilta olisi paljonkin kirjotettavaa - mikä näkyy siinä, etten ole sitä saanut tätä ennen aikaan - mutta ehkä täytynee taustoittaa: 

IFOAM eli International Federation of Organic Agriculture pitäisi olla luomua aktiivisesti seuraavalle ainakin nimenä tuttu. IFOAM on luomualan kansainvälinen katto-organisaatio, jolla on sekä järjestö että yritysjäseniä joka puolelta maailmaa. Jäsenen ei tarvtse olla puhtaasti luomualan toimija, kunhan pitää luomun kehittämistä tärkeänä ja haluaa olla sitä tukemassa. Suomesta IFOAM:in jäseniä ovat tällä hetkellä vain Luomu-liitto ja Kurmakka - Organic Food Oy (=Organic Food Finland). Suomesta on kansainvälisesti verrattuna erittäin vähän jäseniä IFOAM:issa - toivoisin, että kaikki, joille luomu on merkittävä osa toimintaa, littyisivät suoraan Ifoamin jäseniksi - oli sitten järjestö tai yritys. Joka tapauksessa perustettavan Pro Luomun ensimmäisiä päätöksiä tulisi olla liittyminen IFOAMin jäseneksi. 

IFOAM on ns NGO eli non-governmental organisation ja keskeisin työkalu sille, ettei luomun määrittely siirry kokonaan viranomaisille ja lainsäätäjille mm EU komissioon ja USA maatalousministeriöön ja luomun ulkopuolisille intressitahoille. IFOAM:n yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on määritellä mitä luomu on ja tarkoittaa. Tätä tarkoitusta se toteuttaa ylläpitämällä  luomun perusstandardia (IFOAM basic standard). Kaikki yksityiset ja lainsäädännölliset standardit noudattavat pääpiirteissään IFOAM:in perusstandardia.  Luomun määrittely on siirtynyt lainsäädäntöön, mutta on ehdottoman vaarallista, jos luomun määrittely ulkoistetaan viranomaistyöksi ja poliitikoille. Alan on pystyttävä edelleen itse määrittelemään, mitä luomu on.

IFOAM on myös pyrkinyt aktiivisesti luomustandardien harmonisointiin ja keskinäisten vastaavuuksien tunnustamiseen silloinkin kuin säännöissä on eroja. Tätä varten on perustettu erillinen organisaatio, IOAS (International Organic Acreditation Service), joka akreditoi yksityisiä tarkastuslaitoksia. Lisäksi IFOAM:illa on loputon määrä lobbaus- ja verkottumistehtäviä kansainvälisellä tasolla (FAO, Codex Alimentarius  jne), joilla luomua yritetään viedä kansainvälisesti eteenpäin. IFOAM:in päättävä elin on 3 vuoden välein pidettävä yleiskokous. Seuraava pidetään 2011 IFOAM konferenssin yhteydessä syys-lokakuussa Etelä-Koreassa. Turkki lobbaa itselleen 2014 tapahtumaa. 

IFOAM EU Group 

Ifoamin EU- ryhmä on Ifoamin alueellinen yhteistyöelin, jossa ovat automaattisesti jäseniä kaikki IFOAMin eurooppalaiset jäsenet. IFOAM EU-ryhmästä on muodostunut eurooppalaisten luomualan järjestöjen ja toimijoiden merkittävin yhteistyöelin ja ennenkaikkea lobbauselin suhteessa EU:uun. IFOAM EU ryhmällä on pysyvä toimisto Brysselissä ja sillä on 10 vakituista työntekijää ja se toimii noin 560.000 euron budjetilla, josta tosin vain 25% on yksityistä rahoitusta alan toimijoilta. Kukin maa kattaa alan laajuuden suhteessa osansa omarahoitusosasta - normaalien IFOAM-jäsenmaksujen lisäksi. Sen tärkein tehtävä on siis seurata ja vaikuttaa EU-lainsäädäntöön ja toimintaan siltä osin kuin se vaikuttaa luomualaan. EU ryhmällä on 30 hengen hallitus ja 7 hengen johtokunta (executive board). IFOAM EU Groupin Johtaja on saksalainen Marco Schlüter ja puheenjohtaja Christopher Stopes Iso Britanniasta. Suomesta johtokunnassa on Luomu-liiton Elisa Niemi ja varajäsenenä Mikko Rahtola. Ifoam EU-ryhmällä on omat kotisivut: www.ifoam-eu.org.  

IFOAM EU ryhmän alaisuudessa toimii ns sektori ryhmiä (sector group = SG), joista SGOP (Sector Group Organic Processing) lienee merkittävin. SGOP:ia johtaa saksalaisen AOEL toiminnanjohtaja Alex Beck. SGOP:n tehtävä on seurata ja vaikuttaa nimenomaan luomualan valmistavia yrityksiä koskeviin asioihin ja vaikuttaa EU-groupin kannanottoihin niiden osalta. SGOP:n kokouksissa, joita on noin 5-6 vuodessa osallistuu 5-7 hengen ydinjoukko, jossa on parhaiten edustettuna Saksa, Ranska, Hollanti ja Belgia ja EU Groupin toimisto. Itse olen osallistunut kokouksiin noin kerran vuodessa pysyäkseni alan kehityksessä ajan hermolla. Välillä olen pystynyt tuomaan kokouksiin myös omaa panostani, mutta suurelta osin asiat ovat keskieuroopplaisilla konkareilla niin hyvin hallussa, että asioihin on vaikea ottaa kantaa. Pääasia, että pääsee jyvälle siitä, mistä keskustellaan ja mitkä asiat ovat ”tulossa”. Asialistalla on useimmiten alalle hyvinkin merkittäviä asioita, jotka tulevat ainakin minulle uusina. Olisin hämmästynyt, jos virkamieskunnan ulkopuolelta (tai sisäpuoleltakaan) Suomessa löytyy kovinkaan montaa ihmistä, jotka ovat ko asioista perillä. Mielelläni kuulisin, keitä he ovat. Joka tapauksessa olisi tärkeää, että näihin kokouksiin osallistuttaisiin säännöllisemmin myös Suomesta.   

Kokous se on luomukokouskin... 

Monien muiden heikkouksien ohessa myös erittäin huono kansainvälinen verkottuminen on suomalaisen luomualan keskeinen heikkous. Hiukan kärjistäen, emme tiedä Suomessa uusista luomua koskevista säädöksistä ennenkuin ne ovat Eviran ohjeissa, puhumattakaan, että pystyisimme vaikuttamaan. IFOAM EU ryhmän kautta toimiminen on keskeinen kanava sekä saada ajankohtaista tietoa muuten kuin virkamiestemme kautta ja myös vaikuttaa osaltamme päätöksiin ja tietenkin myös antaa panoksemme luomualan kehittämiseen eurooppalaisella tasolla. Suomalaisen luomualan ei pitäisi jättäytyä virkamiestemme tiedonmurusten ja tavanomaisten etujärjestöjemme varaan, vaikka niidenkään merkitystä ei pidä väheksyä. Kaikkia kanavia pitäisi käyttää: 

1. Tietenkin on vaikutettava kotimaisiin virkamiehiimme ja poliitikkoihin ja siihen millaista viestiä viedään Suomen virallisena kantana Brysseliin (nyt kannat taidetaan muodostaa ”virkamiestyönä”). Tämä taktiikka kuitenkin ontuu, kun emme tiedä mihin ajankohtaisiin asioihin pitäisi ottaa kantaa, koska emme tiedä mitä on tekeillä. 
2. On vaikutettava kotimaisiin etujärjestöihin (MTK, ETL, PTY jne) ja kantoihin, joita ne vievät Brysseliin. Luomu ei kuitenkaan niille ole keskeinen teema, eivätkä intressit aina ole yhteneväiset luomualan intressien kanssa. Ja jälleen pitäisi tietää, mihin pitäisi ottaa kantaa. 
3. Voidaan vaikuttaa suoraan Brysseliin ennenkaikkea parlamentaarikkojemme kautta. Mutta jälleen sama juttu - tieto. Tieto ei juurikaan kulje sieltä tänne päin. 
4. Eli tiedon saanti on avain vaikuttamiseen! Se voidaan ratkaista tehokkaasti vain olemalla mukana eurooppalaisilla luomualan foorumeilla. Silloin voidaan tulla aikaisessa vaiheessa tietoiseksi siitä, mitä alalla on tapahtumassa, mihin pitäisi ottaa kantaa ja siten olla tuomassa keskusteluun suomalaista näkökulmaa, erityiskysymyksiä ja asiantuntemusta. Ja silloin voidaan hyödyntää sekä luomualan omat lobbauskanavat - ennenkaikkea IFOAM EU ryhmä - ja kohdat a-c) yllä. Jos tiedetään mitä on tekeillä, voidaan vaikuttaa useita kanavia pitkin siihen, mitä muut tahot vievät eteenpäin Suomen kantoina. 

Kokoustamisen ohessa kävimme tutustumassa Herzbergerin luomuleipomoon,
joka on 25 M€ liikevaihdollaan Saksan toiseksi suurin luomuleipomo. 

EU-tasolla vaikuttamisen merkitys on vieläpä kasvamassa Lissabonin sopimuksen vaikutuksesta. Itse en ole tämän asian asiantuntija, mutta nämä taitaa olla niitä asioita, joista jokaisen EU-kansalaisen pitäisi olla jollakin tavalla tietoinen - mutta ei ole. Joka tapauksessa Lissabonin sopimus on siirtänyt päätöksentekoa entistä enemmän Brysseliin, mikä lisää siellä tehtävän lobbauksen ja vaikuttamisen merkitystä. Euroopan Parlamentti on tullut mukaan päättämään maatalousasioista ja niinmuodoin myös luomua koskevista asioista. 

Suomen huono edustus liittyy tietenkin alan vähäisiin resursseihin Suomessa ja luomualan organisoitumisen puutteeseen yleensä. Asia korjautunee jos luomuala saadaan järjestäytymään Pro-Luomu aloitteen taakse ja alalle saadaan uusi koko alaa edustava järjestö, joka ottaa myös tämän roolin kantaakseen ja jolla myös on siihen resurssit. Joitakin mahdollisuuksia näyttää olevan myös toiminnan rahoittamiseen EU:n kautta. Asian voisi tietysti hoitaa myös ”konsulttityönä”, jos alalla on intressiä ja ymmärrystä kattaa toiminnan kustannukset. Koska Euroopankin tasolla alalla on joka tapauksessa resurssipula, on riittävällä aktiivisuudella melko helppo päästä kohtuullisen ajan sisällä vaikuttavaan asemaan, mm tuottamaan alan kannanottoja. Kannanottojen kirjoittajalla on tunnetusti keskimääräistä paremmat mahdollisuudet muokata kannanottoa mieleisekseen. 

Yritän seuraavassa valottaa muutamia teemoja, joita tämänkertaisessa Ifoam SGOP kokouksessa käsiteltiin. Kokouksen asialista on julkinen.

Tegut supermarket ketju on satsannut jo vuosia
vahvasti luomuun ja mm omistaa yllämainitun
Herzbergerin leipomon. 

- Expert group

EU Komissio on nimennyt Organic Expert Groupin, joka on uusi alan asiantuntijaelin ja vaikutuskanava. Pysyviä jäseniä on 13 ja tällä listalla ei ole yhtään suomalaista. Varallaololuettelossa (62 henkilöä)  on Suomesta Pentti Seuri. Sen sijaan siellä on molemmilla listoilla IFOAM EU ryhmän jäseniä.  Ryhmä toimii asiantuntijaelimenä komissiolle sen valmistellessa muutoksia luomulainsäädäntöön. Asiantuntijaryhmällä on myös mahdollisuus esittää arvioitavaksi muutoksia mm luomuasetuksen hyväksyttyjen aineiden listoille, mikä oikeus aikaisemmin oli vain jäsenmailla. Tämä saattaa tuoda listoille uutta dynamiikkaa, mikä sieltä on tähän asti puuttunut. Joka tapauksessa tätä ala on pyytänyt vuosia ja nyt se on toteutunut - yksi kokous on takana. Tällä hetkellä on nimetty alaryhmät lannoiteasioille ja rehujen sallituille lisäaineille. Syksyllä nimetään alaryhmä jatkojalostukselle (processing) EG:llä on jatkossa merkittävä vaikutusmahdollisuus luomulainsäädäntöön.

En lähde tässä yksityiskohtaisesti käymään läpi kaksi-päiväisen kokouksen aiheita - silloin tämä ei tulisi koskaan valmiiksi. Mutta joitakin aihepoimintoja, joista keskustelua käydään:

- Luomuelintarvikkeiden vamistuksessa pääpaino on ollut aineissa - siis raaka-aineet, lisäaineet ja teknologiset apuaineet. Sen sijaan prosessointimenetelmistä on puhuttu vähemmän. Onko elintarviketeollisuudessa käytössä valmistusmenetelmiä, jotka pitäisi kieltää? Yksi tällainen on nanoteknologia, josta halutaan luomussa selkeästi irtisanoutua.

- Luomutuotteista löytyvistä jäämistä käytiin pitkä keskustelu. Elämme maailmassa, jossa Etelä-mantereen pingviineissäkin on myrkkyjäämiä. Miten sitten luomutuotteetkaan voisivat olla täysin puhtaita? Analyysitekniikan kehittyessä jäämiä löytyy lähes mistä vain, eikä siksi voida pitää kiinni jäämien 0-toleranssista. Tämä on todettu Keski-Euroopassa jo vuosia sitten ja alan järjestöt ovat kehittäneet omia kriteerejään sille, miten paljon mm torjunta-ainejäämiä luomutuotteissa voi olla ja mihin toimenpiteisiin ryhdytään kun niitä löytyy. Tunnetuin ja laajimmin käytetty tällainen kriteeristö on saksalaisen BNN:n ohjeet.  Tarkoituksena on IFOAM EU Groupin puitteissa tuottaa eurooppalainen ohjeistus, tavoitteena yhtenäistää nyt syntyneet kansalliset käytännöt. Jatkossa tavoitteena on kerätä yhteinen eurooppalainen datapankki, johon kerätään tulokset kaikista luomutuotteiden analyysituloksista. Tavoitteena on päästä mekaanisesta 0,01 ppm rajasta siihen, että voidaan tilastollisesti päätellä, mikä on normaalia "taustasaastuntaa" ja mikä väärinkäytöksestä johtuvaa. Sivumennen sanoen, tämä ei koske vain "ulkomaita" vaan myös suomalaisia luomutuotteita. Mm suomalaisesta luomukaurasta on vuosien varrella havaintoja klormekvattijäämistä. Uskottavuutemme kannalta on oleellista, että olemme näissäkin asioissa mukana, sen sijaan, että päivitellään täällä muun maailman saastuneisuutta ja Suomen oletettua absoluuttista puhtautta.

Myös pienemmillä luomukaupoilla on Saksassa vielä iso
merkitys luomumarkkinoilla. Taustalla paikallisen kehitysvamma-
laitoksen omistama "luomutilakauppa": 

- Luomutuotteissa pakollinen alkuperämerkintä keskusteluttaa. Paitsi, että merkintätapa tällä hetkellä on ns dis-informaatiota (siis ei usein tuota kuluttajalle mitään lisäarvoa) se on johtamassa muun elintarvikelainsäädännön kautta tulevien vaatimusten takia siihen, että tuotteessa voi pahimmillaan olla 3 eri alkuperämerkintää, jotka voivat vieläpä olla keskenään ristiriidassa. Yksi esimerkki on perinteinen belgialainen suklaa, jossa luomumerkin yhteydessä lukee "non-EU agriculture". Toisaalta nytkin joillakin toimijoilla on tilanne, jossa pakkaukseen on merkittävä "EU / non-EU maatalous" koska jokin raaka-aine hankitaan sekä EU:n alueelta että sen ulkopuolelta (siis saatavuutta pelkästään EU:sta ei voida varmistaa). Tällöin yritys joutuu tilanteeseen, jossa tuotteessa on pakko käyttää molempia alkuperiä koko ajan, koska pakkausmerkintä ei muuten olisi totuudenmukainen. Siis lisätään 2% EU:n ulkopuolista raaka-ainetta silloinkin kun se ei muuten olisi tarpeellista. Aiheesta on keskusteluyhteys komissioon.

- Yksimahaisten rehussa käytettävä B2 vitamiini on valmistettu gmo:ta käyttäen, eikä sitä siis pitäisi käyttää luomussa. Gmo-vapaita B2-lähteitä kartoitetaan kiivaasti.

- Luomutuotteissa käytettävät pakkausmateriaalit ovat nousseet keskusteluun Bispenol-A keskustelun takia.

Vain joitakin puheen aiheita mainitakseni. Tästä aukeaa kokonainen maailma, johon syvällinen perehtyminen vaatisi valtavasti aikaa, ja joka ei tietenkään varsinaisesti kuulu minun toimenkuvaani. Mahdollinen EU:lta saatava rahoitus voi jatkossa muuttaa tilanneta. Mutta ennenkaikkea luomualan pitäisi Suomessa perustettavan Pro Luomun kautta aktivoitua myös eurooppalaisella tasolla.

Fulda on kaunis keskiaikainen kaupunki. Muurin takana on luostarin
luomuviljelty puutarha, jonne pääsee kasvukauden aikana tutustumaan
luomuviljelyyn.