1. Luomutuotantoa edistetään julkisin varoin muun muassa viljelijätukien, neuvonnan, tutkimuksen, koulutuksen, kehittämishankkeiden ja menekinedistämisen avulla. Mitä mielestänne luomun edistämiseksi olisi ensi sijassa tehtävä ja mikä rooli hallinnolla pitäisi olla luomun edistämiseksi? Mitä luomuketjun osaa/osia tulisi eniten kehittää?
2. Mikä merkitys yksityisellä rahoituksella voisi tulevaisuudesa olla luomun kehittämisessä? Minkälaiseen luomun edistämistyöhön yritykset olisivat valmiita satsaamaan?
3. "Luomulta puuttuu yhteinen puhelinnumero". Minkälainen organisaatio tarvittaisiin hoitamaan tätä tehtävää, mitä tahoja siinä tulisi olla edustettuina ja mitä palveluja se tarjoaisi?
Itse kävin kirjoittamassa sinne joitain ajatuksia 1. kysymykseen liittyen. Laitan saman tekstin myös tähän:
1. Luomu on ensisijaisesti kuluttajavetoinen liike, joka syntyi ennen kaikkea vaihtoehdoksi ja vastalauseeksi maatalouden ja ruoantuotannon kemikalisoitumiselle ja teollistumiselle jo viime vuosisadan alkupuolella. Kuluttajat eivät ole halunneet ruokaa, joka on tuotettu kemiallisilla lannoitteilla, torjunta-aineilla, ympäristöä yksipuolistavilla monokulttuureilla, epäeettisellä kotieläinten tehotuotannolla mukaanlukien hormonien ja rutiiniantibioottikuurien käyttö (jotka tosin eivät ole laillisia Suomessa muutenkaan), geenimuunnelluilla kasveilla, lisäaineilla, säteilytyksellä jne jne. Kuluttajat - ts osa heistä - ovat halunneet luonnollista, aitoa, oikeata, terveellistä ja turvallista ruokaa, joka on tuotettu ympäristöä ja ihmisiä ajatellen kestävästi ja eettisesti.
Vaikka kysymys on oikeastaan kuluttajaliikkeestä on luomu paradoksaalisesti hyvin tuotantolähtöinen liike. Ja väistämättä onkin, koska yllämainittujen "vaatimusten" täyttäminen on vaikeaa. Vaikka luomun perusteista ollaan yksimielisiä, on tuotantotavan kehittäminen edelleen kesken. Koko sen ajan, kun tieteellistä maataloustutkimusta on tehty, on tutkimuspanos laitettu lähes kokonaan ns tehotuotannon kehittämiseen. Samaan aikaan pääasiassa luomuviljelijät itse ovat kehittäneet luomuviljelyn menetelmiä ja soveltaneet ne eri olosuhteisiin ja tuotantomuotoihin. Ei ihme, että kilpailuasetelma tavanomaiseen viljelyyn verrattuna ei ole aivan reilu. Suuntaamalla maatalouden tutkimus luomun kehittämiseen pystytään kehittämään sekä taloudellisesti että luonnontaloudellisesti tehokas luomutuotanto.
Vaikka Jokipii ja Pekkarinen täällä ahkerasti propagoivat muuta (siis otakantaa.fi keskustelussa), tosiasia on, että luomutuotannon kehittäminen tulee väistämättömäksi ellei jatkossa ryhdytä subventoimaan keinolannoitteita verovaroin (sanomattakin on selvää, että se olisi järjetöntä). Nykymuotoinen tehotuotanto on täysin öljyvetoista, eikä siksi keskipitkälläkään tähtäimellä edes taloudellisesti kestävällä pohjalla, puhumattakaan ilmastovaikutuksista ja ympäristöstä. Öljyn hinta tulee piankin nousemaan uudelleen yli 200 dollariin barrelilta, kuten toissa kesänä, keinolannoitteiden hinnat nousevat perässä ja tehoviljelijät kylvävät sitä peltoon tietäen, että jokainen kilo tuottaa tappiota. Myös ilmastonmuutosta ajatellen fossiilisten polttoaineiden pumppaaminen peltoihin on kestämätöntä. Biologinen typensidonta on aurinkovoimaa parhaimmillaan - sen sijaan, että tarvitaan 1,5 -2 kg öljyä jokaista keinolannoitetyppikiloa kohden, tuottavat palkokasvit typen aurinkovoimalla.
Vaikka kaikki kysymyksessä mainitut asiat ovat tärkeitä, ja tukea onkin suunnattava koko arvoketjun kehittämiseen, on kuitenkin itse luomutuotannon kehittäminen ensisijaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti