maanantai 6. syyskuuta 2010

Luomu ja terveysvaikutteisuus

Jo lähes 10 vuotta sitten kun tein Finprossa Maarit Aholan kanssa "Luomukansainvälistymisstrategiaa" yhtenä kantavana ajatuksenamme oli luomun ja terveysvaikutteisuuden yhdistäminen. Molemmat voisivat olla suomalaisia vahvuuksia, ja olisi luontevaa yhdistää ne samoihin tuotteisiin. Tätä on helppo perustella, mutta kaikkien ei sitä aina ole helppo ymmärtää.

Suomi on kaunis ja puhdas maa kaukana pohjoisessa. Luontaiset edellytykset eivät ole parhaat mahdolliset maataloudelle - tai ainakin niin on helppo uskoa. Suomi ei tule tehomaatalouden keinoin pärjäämään kilpailussa - eikä suomalainenkaan kuluttaja sitä kai halua - joten kannattaisi rakentaa niiden vahvuuksien varaan, joita meillä todellisuudessa ja mielikuvissa on. Luomu tarjoaa tällaisen mahdollisuuden. Nytkin moni sanoo, että Suomessahan kaikki ruoantuotanto on luomua. Entä jos väite tehtäisiin todeksi? Markkinoilla nimittäin "melkein" ei riitä. Nyt en puhu vain viennistä vaan myös kotimarkkinoiden puolustuksesta. Kotimaisen ruoan erinomainen maine rapautuu vähitellen. "Kotimainen ruoka on maailman parasta" -hokema voidaan tehdä todeksi luomulla.

Suomalainen elintarviketeollisuus on julkisilla ja omilla varoillaan jo vuosia kehittänyt ns funktionaalisia eli terveysvaikutteisia elintarvikkeita. Vaikka niistä ei ehkä ole tullut sellaista rahasampoa kuin jossakin vaiheessa on toivottu, on onnistumisiakin jo toki ollut. Suomi on terveysvaikutteisten elintarvikkeiden markkinana johtavia maailmassa laskettuna ostoina kuluttajaa kohti. Harvaa poikkeusta lukuunottamatta nämä tuotteet eivät kuitenkaan ole olleet luomua.

Ravitsemustieteilijän ja elintarviketeknologin näkökulmasta terveysvaikutteinen elintarvike ja luomu eivät ehkä ole samaa sukua. Ensinmainittujen kehittäminen on tiukasti tiedepohjaista kun taas luomua voisi pitää jopa jonkinlaisena hömppänä - eikä luomun yhteydessä sanaa funktionaalinen kannata käyttää. Mutta yllättäen sekä luomutuotteiden että terveysvaikutteisten tuotteiden ensisijainen ostosyy on sama - nimittäin terveellisyys. Näkökulma terveellisyyteen ei ehkä ole sama, mutta joka tapauksessa kohderyhmäkin on suurelta osin sama. Ja terveys ja ruoan terveellisyys tulee kiinnostamaan enenevässä määrin maailman väestön varakkaampaa puoliskoa. Mutta hyvin usein sama tiedostavampi kuluttaja on kasvavissa määrin kiinnostunut myös elintarvikkeiden ympäristöystävällisyydestä ja eettisyydestä.

Terveellisyys, ekologisuus ja eettisyys kulkevat käsi kädessä, koska ajatteleva ihminen on kiinnostunut niistä kaikista. Siksi ei ole järkevää kehittää terveysvaikutteisia elintarvikkeita, joissa nämä muut trendit on jätetty huomiotta.

Oman näkökulmansa asiaan tuo se, että terveysväittämille on äärimmäisen vaikea saada virallista hyväksyntää. Luomu on jo pitkään ollut "köyhän miehen" terveysväittämä ja on nyt EFSA:n uusien sääntöjen vallitessa sitä vieläkin enemmän. Samalla se on "köyhän miehen" ympäristöväittämä. Molemmat asiat perustuvat luomun arvoihin ja peruslähtökohtiin, ei siihen että niitä olisi todettu kliinisillä tutkimuksilla tms.

Kehittämällä siis terveysvaikutteisia luomutuotteita vahvistetaan kuluttajalle annettavaa viestiä tuotteen kaikenkattavasta  hyvyydestä. Tuotekehityksessä on entistä enemmän otettava huomioon kovien tieteellisten faktojen lisäksi kuluttajien mielikuvat. Kehitettävät tuotteet tulisi voida valmistaa myös luomuna, eli tulisi lähtökohtaisesti välttää sellaisia prosesseja, raaka-aineita ja lisäaineita, joita ei luomutuotteissa voida luomusääntöjen puitteissa käyttää. Tuotteiden tulisi myös sopeuttaa luomun mielikuviin, ns "whole food" tai "naturkost" ajatteluun.

Jo luomukansainvälistymisstrategiassa vuonna 2000 puhuimme luontaisesti terveellisistä luomutuotteista. Suomessa on paljon hienoja ja terveellisiä raaka-aineita, joiden pohjalta tuotteita voidaan kehittää. Esimerkiksi ruis ja kaura ja lukuisat luonnonmarjat. Ja meillä on maailmanluokan osaamista terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämisessä. Kyllä näillä eväillä pitäisi pystyä kehittämään menestytuotteita sekä koti- että vientimarkkinoille!


Teksti on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella.

1 kommentti:

christian lankinen kirjoitti...

Agree. Suomen marjat ja sienet kunniaan. Organic Label tulee automaattisesti. Jalostukset, markkinoinnit ja viennit kohilleen. Uusille yrityksille on taatusti tilaa.