Vastuullista luomua

Osallistuin eilen Tekesin Sapuska ja Symbio ohjelmien yhteiseen seminaariin: "Vastuullisuus elintarvikealalla - sanoista tekoihin" yhtenä yritys-tapauksen esittäjänä. Seminaarin aineisto tulee myöhemmin Tekesin sivuille.

Oma osuuteni oli paremminkin luomun esille tuonti vastuulisuuden näkökulmasta enemmän kuin Organic Food Finlandin esittely - toki senkin tein. Huoleni oli, että muuten luomu sivuutetaan seminaarissa vaikka luomu nimenomaan on vastuullisuus-valinta elintarvikealalla.

Pääpuhujat edustivat maataloustutkimusta, kauppaa, markkinointia ja bioteknologiaa:

• Juha-Matti Katajajuuri, MTT - Vastuullisuuden mittaaminen elintarvikeketjussa – esimerkkinä elintarvikkeiden jalanjäljet
• Lea Rankinen, S-ryhmä – Vastuullisuudella kaupan tuotevalikoimiin
• Mika Kuisma, Aalto yliopisto – Vastuullisuudella liiketaloudellista lisäarvoa
• Raija Lantto, VTT - Bioteknologia avuksi vastuullisuuteen

Kaikki puheenvuorot olivat mielenkiintoisia, eikä tässä tarkoitukseni olekaan antaa kokonaiskuvaa tilaisuudesta. Aineistot kannattaa hakea Tekesin sivuilta ja tutustua niihin. Näkökulmani on luomu, joka ilman minuakin olisi ollut hiukan esillä, mutta aika irrallisena. Muissa puheenvuoroissa luomu tuli esille vastuullisena valintana, mutta kukaan ei oikeastaan perustellut - tai kyseenalaistanut sitä. S-ryhmän puheenvuorossa luomu tuli esille vastuullisena valintana, johon kuluttajille annetaan mahdollisuus kun S-ryhmä sisällyttää luomutuotteita valikoimaansa. Yrityspuheenvuoroissa Pramia Oyn Minja Kivinen toi esille, että heillä on kehitetty myös luomutuotteita ja FP Food Parkin esittelyssä kävi ilmi, että KKK-Vihannes on Suomen johtavia luomukasvihuonetuottajia.

MTT:n Katajajuuren esitys painottui aika paljon hiilijalanjäljen mittaukseen elintarvikeketjussa. Eri puolella maailmaa ja Suomessakin on kehitetty erilaisia hiilijalanjälkeä kuvaavia merkkejä, joista uhkaa tulla uusi kuluttajia hämmentävä merkkiviidakko. Kuitenkin on selvää, että hiilijalanjäljen mittaus ja laskentatavat ovat keskeneräisiä eivätkä kansainväliset standardit ole valmiita. Merkit eivät siis ole keskenään vertailukelpoisia. Ehkä mielekkäimpiä ovat merkit, jotka kuvaavat yritys- ja tuotekohtaisesti hiilijalanjäljen pienenemistä. Yleisesti ottaen tällaisten merkkien kehittely on melko suurien yritysten heiniä, koska pk-yrityksillä ei niihin ole varaa eikä resusrsseja. Luomuvaihtoehdon hiilijalanjäljen mittaaminen olisi erityisen haastavaa, koska tarkasteluun pitäisi ottaa koko järjestelmä - ei vain kapeasti tietyn raaka-aineen tuotantoa. Toisaalta luomuun siirtyminen on pk-yritykselle hiilijalanjäljen laskentaharjoituksia helpompi tapa tehdä vastuullinen valinta, koska luomu on järjestelmätasolla ympäristö- ja vastuulisuusvalinta. Suomessa luomua ei kuitenkaan ole juurikaan näin käytetty yritysten markkinoinnissa.

Erilaisten merkkien kanssa astutaan helposti viherpesun alueelle. Mika Kuisman esityksestä tarttuikin mukaan mielenkiintoinen Sanat/Teot matriisi (aineistosta voi varmaan nähdä kenen kehittämä se alunperin on).

Matriisi kuvaa tilannetta, jossa yritys alkaa tehdä vastuuulisuustekoja ja viestiä niistä. Jos vain viestitään vastuullisuudesta, mutta ei tehdä mitään, on kysymys viherpesusta. Jos tehdään jotakin, mutta ei viestitä, ollaan "ujo viestijä" ja kukaan ei tiedä yrityksen vastuullisuudesta. Edelläkävijäyritykset sekä tekevät että viestivät. Näitä edelläkävijöitä on Suomessa vähän. Suomalaisten helmasynti on paremminkin "ujo viestintä" kuin viherpesu. Tämä tuli mieleen myös S-ryhmän esityksen aikana. Ihmettelin, kun minäkään S-ryhmän asiakasomistajana (joka tosin käy K-kaupassa enemmän, koska siellä on parempi luomuvalikoima) en tiedä, kuinka hienoja asioita ja periaatteita S-ryhmästä löytyy. Toisaalta sama vaivaa myös suomalaisia luomuyrityksiä - tekoja on, mutta viestinnän kautta ei oikein haluta ryhtyä alan edelläkävijöiksi.

Omassa esityksessäni toin esille, että luomutuotanto on määritelmällisesti vastuullista tuotantoa: tuotetaan terveellistä "puhdasta" ruokaa, tuotetaan ympäristöystävällisesti ja luontoa kunnioittaen ja tuotetaan eettisesti. Tämä on todettu myös luomun kansainväliusen järjestön IFOAM:n periaatteissa.

Vastuullisuus ja ympäristöystävällisyys on luomussa sisäänrakennettua. Toisaalta se ei missään nimessä tarkoita, etä luomu olisi valmis, vaan sen kehittämiseen tarvitaan vielä runsaasti tutkijoiden ja muiden toimijoiden panostusta. Keskeinen ongelma on alhainen satotaso, jota voidaan kuitenkin nostaa jos asian tutkimiseen ja kehittämiseen panostetaan.

Toisaalta luomu koskee ennenkaikkea alkutuotantoa. Valmistavalle yritykselle ei välttämättä ole riittävää, että hankitaan luomutodistus ja ajatellaan, että vastuullisuusasiat ovat nyt kunnossa. Eturivin luomuyritykset maailmalla kiinnitävät runsaasti huomiota myös oman toimintansa ympäristö- ja eettisiin vaikutuksiin ja viestivät niistä aktiivisesti. Toisaalta luomuyritys, joka ei kiinnitä huomiota esimerkiksi energiaratkaisuihinsa ja toimintansa eettiseen puoleen, ei pitkän päälle ole uskottava. Tällä saralla on Suomessa kyllä hyviäkin esimerkkejä - joskaan niistä ei juurikaan viestitä - mutta myös paljon työsarkaa ja kehitettävää.


Teksti on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella.